sunnuntai, joulukuuta 21, 2008


Avaan kaikki edelliselle asukkaalle saapuneet joulukortit.
Katukuvasi painautuu vatsaan, se on kirjoitettu vasta eilen.
Siivilöin hapesta raskasmetallit.
Maalipurkissa tuoksuvat kukat.
Hyvää joulua ystäväsi nimi toivoo oma nimi.
Ehkä orkidea on liian hauras hiekkakuivatukseen.
Ehkä toivosi on ruostunut kuin eilinen halu.
Jossain siellä voikukka-ajasta koilliseen aukeavat hyasintit.
Odotat ihon kuivuvan, terälehtien leijuvan.
Olen yön päässä jokaisesta kirkkopyhästä,
valtavirta, voimajohjot ja ruusuikkunat,
arkkitehtina taivaasta langennut engel.
Lehteilen peltisen huoneen kumahdella.
Urut soivat ja sadevesijärjestelmät.
Elohopeaenkeleistä, rikkiviisaista ja suolista rakentuu kulta-aika.
Olen öljystä raskaiden siipien tahmea kuohu.
Maalipurkissa tuoksuvat kukat.

keskiviikkona, joulukuuta 17, 2008

Otos


Jos minä tähän annan olla, asiat ratkeavat asioiksi.
Astiastoiksi, elleivät ehdi sirpaloitua.
Kakkulapioiksi, jos tulee tarve keksiä sille nimi.
Lakanoiksi, jos täytyy hulmutella valkoisin purjein.
Harakalla on leveä kämmen ja ehtivä pesä.
Antaa tuolle ja antaa tuolle ja tuolle avaa oven.
Myydään mustavalko -kuvioinen tunika, 3/4 hihoin, melkein käyttämätön.
Kun valaistusta on vähän, tarvitaan pitkiä suljinaikoja.
Kuvassa olen yksin kuin kaksi pientä kissaa.
Ehkä en edusta tarpeeksti kattavasti testattavaa joukkoa.
Minähiljaisuudessa nauraa jokin.
Melkonainen ruumis hyväilee pimiön jälkeistä iltaa.

sunnuntai, joulukuuta 14, 2008

tsirp

perjantaina, joulukuuta 12, 2008


Jouluvalojen kutsussa jauhan appelsiininkuoret lihamyllyssä,
kaadan päälle siirappia ja siunaan taikinan.

Taikinan kohotessa imuroin lattiat ja pyyhin peilipinnat,
pyyhin kaapistojen vetimet ja kaakeliseinän,
saostunutta kalsiumia, käsidesi loppuu
kahden päivän päässä, jokaisessa kerroksessa
kiillotan kenkäparin, en ole varma mehiläisvahan tuoksusta, maistun.
Käyn suihkussa, ajelen kainalot, harjaan kielen, unohtamatta.

Palattuani voitelen laatikoston kiskot saippualla.
Ruokaleipä, sokerikakku ja kolme pullapitkoa paistuvat
sillä aikaa kun poimin lähimetsässä katajanmarjoja.
Pakkaan marjat rei'itettyihin paperipusseihin, samaistun.

Kumihansikkaat ja säämiskä, kuorittua sitruuna mustetahroille, neilikoita,
hengitän jos hengitän jos hengitän jos hengitän.

Sivelen sängyn verkkopohjan pellavaöljyllä.

Vältän koskemasta sähkölaitteisiin märin käsin.

sunnuntai, joulukuuta 07, 2008

Muuttolintu


Unohdin leikata kynteni ja lakikorkeus tirahti ammeeseen,
vilusi kämmenelle kuin missä oksa siinä onni.

Unohdin leikata hiukseni, urkenin pyhistä puista.

Päätös oli helppo, oli tuttava itätuulen, oli pyhät pihlajat pihalla,
oli viulujen väsymätön yötyö ja vinttikaivolla hyvät hyssykät.

Päätös oli rakennussarja latvakanteleita, oli yksi varvas vähän.



(suomi-runo runotoille)

torstaina, marraskuuta 27, 2008

Runoklubitusta 3.12


Kipinkapin pikkujoulukellot kilisten ja runokorva hörist(ä)en lukemaan yhdistyksen sivuilta lisää Tuli&Savu -klubista. Yhdistyksen toiminnasta kiinnostuneille oiva tilaisuus tavata muista jäseniä ja löytyä mukaan toimintaan!

torstaina, marraskuuta 20, 2008

Perhoresepti


Pyydän synnyttää uudenlaisia ajatuksia hyönteisistä.

Viimeinen nymfivaihe ennen aikuistumista asusti vilkkaasti
liikennöivien saarien tuskin havaittavissa koskivesissä.

     Peräsukaset: Ruskea monofiili

Pyydän värjätä uudenlaiset ajatukset kylmyydellä.

     Runko: Nymph stretch skin ja tussi

Sieltä hän minut löysi lepattamasta
ikkunansa takana paistoi lumiaurinko.

     Selkä: Scud back tms. (pitämään selkäkilvet paikallaan)

Sirkusrefleksien ansiosta en pudonnut vaikka jääkukkaset
kerääntyivät kimpuksi kuin rinteeseen sijattu vuode.
Hyönteistutkija oli nähnyt lumikorennon,

     Jalat: Kutistesukka
     Thorax: Kellertävänoliivinvihertävä dupping
     Selkäkilvet: Kutistesukka (samaa kuin jalat)

(pitkä ja täyteläinen akrobatiaesitys sai hänet haukkomaan henkeä
jumalattarien seurassa, suistoissa, joissa, hedelmät kelluivat,
lihakset ja hedelmäveitset, että hän säilyttäisi lapsenäänensä,
verenpisarat ja vahaliidut ahnaalla hangella)

     Pää: Möykky sidontalangalla ja musta lakka päälle.

ja muisti ettei perhosen kävely ylipäätään ollut erityisen sulokasta,
mutta lepatus ja huojunta,

kun joki leikkasi minut lapsesta aikuiseksi ja takaisin.



runotoille

keskiviikkona, marraskuuta 19, 2008

"Matkoja runosta proosaan ja proosasta runoon"


Tuli&Savu 3/08 on postitettu tilaajille. Mikaelin pääkirjoitus on luettavissa lehden nettisivuilla, mistä löytyy makusteltavaksi myös proosassa ja fantasiassa liekehtivän numeron sisällysluettelo.

tiistaina, marraskuuta 11, 2008


Kuljettuasi muurilta muurille he antoivat sinulle sakset ja aloit leikata.
Leikkasit ikkunoihin ilmaston ja ampuma-aukkoihin kuutamon.
Kahlasit kohdusta painon ripustit tornit ja puut, leikkasit kuvan
poikki kaiken mikä kosketti sinua, kuljetit Beetlehemiin sen tähden
luo, sen mikä kosketti sinua, pystytit muurin sen suojaksi.
Leikkasit vastasyntyneen hengitykseen reiän ja pistit pääsi sisään.

keskiviikkona, marraskuuta 05, 2008

(Musteesta siniset huulet)


Häpeällä se myy kengänkiilloketta, ilmaista kiiltoa tarjolla,
vain tänä aamuna vain sinulle joka lähtiessäsi liiskasit sokeritoukan.
Kiiltokuvakansioiden liimasivut kuivuvat, lehtivät, rapisevat kultapölyä,
varastot sijaitsevat taivasakselilla, maan alla tai ylimpänä,
ovia on paljon, ikkunoita ei ole, ehkä kaksi, aamu ja ilta.
Minä käytän parittomia sukkia, vastaan sille katsomalla ohi,
minulla on kolme kuivuvaa kiiltokuvakansiota ja monta ryppyistä nahkaa,
mehiläisvahaa, jos auton nahkaverhoilusta jää yli.
Kyllä minä tiedän että nahka kostuu jumppakassissa, nuivertuu,
että päiväkirjan sivut kiemurtavat, kosteassa kellarissa muste tekee kepposia,
että ensikenkien vieressä itketään yhdessä vähän,
(isä oli tatutoinut ne itse peukalon juureen, kaksi ristiin kuin juuret)
tallotaan ensimmäiset muurahaiset, opitaan juoksemaan, lukemaan,
kirjoittamaan, hautaudutaan yhdessä kuin talvisaappaissa sanomalehtitupot,
kuinka kätevää on kiillottaa niillä peilit ja ikkunat.

(Vuosien päässä maistat yhä pureskellut kynät, musteesta siniset huulet.)

perjantaina, lokakuuta 31, 2008


Taivaskoboltissa sun sun sunnuntaikissa.

torstaina, lokakuuta 30, 2008

Sinuttelu (kuin seepraa koivumetsässä)


Sinulla on sisällä kivi joka sattuu olevaksi hyvässä paikassa.
On hyvä että sattuu kuinka muuten olisit hyvä kivi.

Sinulla on nälkä joka on outo kuin laulu jonka vehnä huojui.
On hyvä että vehnä huojui miten muutoin olisit sen korjannut.

Sinulla on askel joka ei kysy lupaa mutta jakaa saada kaiken.
On hyvä että olet kivi kivempi kivoin.

Sinulla on käsi joka ei pelota minua toista kertaa.
On hyvä että osaat juosta.

perjantaina, lokakuuta 24, 2008

Pajupilli


Hautajaisissa soitan jotain nättiä ja saako olla lisää kahvia.
Ristiäisissä soitan jotain nättiä ja saako olla lisää kahvia.
Häissä soitan jotain nättiä ja saako olla lisää kahvia.
Syntymäpäivillä soitan jotain nättiä ja saako olla lisää kahvia.

Syntymäpäivänäni soin jotain nättiä ja saako olla lisää.
Häissäni soin jotain nättiä ja saako olla.
Ristiäisissäni soin jotain nättiä ja saako
hautajaisissani. Soitan jotain nättiä ja saako olla lisää kahvia.

keskiviikkona, lokakuuta 22, 2008

Luontopolku


Ei saa astua valkoisille. Vain valkoisille saa astua.
Ei saa astua katukivien saumaan. Pitää kulkea saumoja pitkin.
Ei saa koskea lehtiin. Vain lehtien päällä saa kävellä.
Ei saa astua kastomatojen päälle. Saa kulkea vain kastematojen päällä.

sunnuntai, lokakuuta 19, 2008


Törmäilen suunnistajiin, kartat leijuvat etelään,
niin kuin syksy on talven esi-
leikki-isä on aika lähteä ja aika saapua perille.

perjantaina, lokakuuta 17, 2008

alkulähiömeri


hän käy kaikki tyynni kuin vesisuonet kivessä
     jos vain narraat sen itse
hän käy tihkua läpi harmaan kiven
     jos vain kalautat siltä hengen itse
hän on kiven koti on kiven koti on olla talo
     jos vain tiedät itse sen kidusvaltimon
lapojen välissä kutittaa portaikko joki tai selkäevä
     jos olet nopea voimakas nälkäinen
on nuorallatanssi takaisin mereen kämmensyrjällä konttaavat ripset
     ja suomustat itse avaat vatsan huuhtelet keität syöt soppasi itse
hän löytää kadun
     jos rakennat silmistä mosaiikkipeilin
puhaltaa ja näkee korttelin
     ja ennustat ruodoista kuten äitisi ennusti
jossa kiven sisässä hän ui rintaa vuotaa makeaa

keskiviikkona, lokakuuta 15, 2008

Haltijain sukupuolesta


"Kerran pelkäsin, kun menin kynttelilauantaina kokkiin köljäämään, pelkäsin kovasti. Sitten tuli yöllä sänkyni viereen semmoinen pitkä mies ja kysyi, että mitä sinä minua pelkäät. "Eikö sinua tarvitse pelätä", kysyin minä. "Ei tarvitse", sanoi se. - - Kyllä jokaisessa nelinurkkaisessa huoneessa on haltija."

"Talossa oli naishaltija eli semmoinen haltija, joka oli vaimoihminen. Se pesi joka ilta astiatkin kaikki. Ei muuta tarvinnut kuin pistää kaikki reeraan vain, niin seuraavana päivänä oli astiat pesty ja korjuussa. Kerran joku näki sen vilaukselta ja huomasi, että sillä oli hyvin repaleinen hame."



Myytillisiä tarinoita. SKS 1999.

lauantaina, lokakuuta 11, 2008

Punahukka


Ne ovat vakavissaan minun allani kulkee tie.

Syksy hoipertelee vastaan jokaisessa on talletettu yksi.

Käsi joka punaisin huulin.

Ulvon mielissäni kuuta.

Montako lasta hukkasimme tänään, montako löysimme.

Eväskori lipeää kalaa rakasta isöäitiäsi.

Mukamas kappas kuulepas kerropas.

Sama kaipuu on askelten ja vainomme tunnemme tuoksumme.

Miksi sinulla on noin punaiset kynnet, miksi kynnet.

Menen hukkaan.

Kömmin hukasta ulos.

Veren väri voimistuu sitä mukaa kun.

perjantaina, lokakuuta 10, 2008

Köynnöskasvio


Pohjoisessa kaivataan köynnöksiä jatkamaan siitä mihin syksyllä jäätiin.
Ajatteletko käärmeitä, lonkeroita ja toisia hiuksia,
kun kietoudun kiinni sinuun, oletko savea,
hiekkaa, soraa, multaa, tuoretta märkää kuivaa meren pohjaa,
kun kietoudun, humulus lupulus, paahteessa iskee härmä.
Murattini verkottuu, ilmajuuret tukistavat lasta,
köynnös peittää omenapuuni kokonaan.
Barbara Jackman, Clematis patens hybrid,
puutarhan kuningatar, mikä on sinun nimesi.
Elämänlanka kasvaa missä vain,
päivät se istuu koneella, pyrkii istumaan suorassa.
Minulla on pyhimyksen silmäluu, yöt
kopioin kirjoja, karaatteja, marjoja olen kuuta,
lämmin nyt, eilisestä puolet luostarissa ja huomisesta kuudesosa.
Olen yksivuotinen köynnöskasvi, joka vuosi aloitan maasta,
köynnöstän sinut, syötän kirjaimia, rypäleitä
ja pähkinät voivat tappaa,
marjoissa kaikki sateenkaaren värit sitä mukaa
kun kypsyn eri tahtiin.
Karhunköynnös on perenna kuten humala, talviolosuhteissa luontoäiti
hoitaa karsimisen, tappajaköynnös kuristaa muut kasvit hengiltä,
eilisestä kolme ja huomisesta kaksi
neljäs osaa kuun kierrosta.
Takapiha tuoksuu voimakkaalle,
kasvio jossa harhailemme on hengen
vaarallinen. Kuolo korjasi kaikki muut
paitsi punakoison, joka sinnitteli vuodesta toiseen,
kunnes taloon istui lapsia ja lopetin senkin kärsimykset.

sunnuntai, lokakuuta 05, 2008


Vaelsimme päivän polttavan katedraalin läpi sen kaupungin tykö jossa riisuit huntusi, he antoivat lasten tulla ja tuulen. Oli ilmastoitu pytinki. Oli karavaani, pitkä sauvottu vatsaisku perhosille. Oli silmätön itsekkyys ja siivekäs metamorfoosi, oli susi korennolla. Milloin palaatte?

Vaellamme polttavan kaupungin läpi kaipaamme huivia. He tuovat lapsensa ja minä heidät imetän heidät jätän huomenna kiipeän kalliolle sen mikä on maksamatta jäänyt, risti raikastuu, rako valkealla. Syytetty. Syytetty. Sytytetty. Ja herranen

aika, olen menossa lounaalle, vaellan polttavan auringon nälkää. Milloin palasitte? Muutoin katso peiliin ja neiti-ihminen myös. Olemmeko sairastuneet. Flunssan tarkoitus on puhjeta kukkaan, ei nestevirtailu seisovassa vedessä. Kuule kuinka seison, lepatan, siivet lämmittävät kylää. Olisipa enemmän kuumetta. Ovatko lapset sairastuneet. Itse uskon karpaloon. Minullakin on ikävä minua. Minä vaadin tietää. Onko Isä tulossa vai ei.

lauantaina, lokakuuta 04, 2008

Yhteenveto


Solujen saaristo siinä missä on sormesi,
sormiesi missä kätesi,
ihosi, keuhkorakkulasi,
luittesi, lihasi, elimesi, ympärillä, sinä
hiustukkojen saarivaltiot viemärissä,
legopalikoiden avaruuslaivueet,
huomisten aamujen lattialla ruuhkautuvien kirjojen
henkilöhahmojen rintalastat,
verkostoituvat sanat.
Pöytä on katettu, sohvatyynyt viskottu,
puut metsiksi, metsät kirjahyllyiksi,
kukat kimpuiksi sidottu pellavat paidoiksi,
siirtolohkareitten muistot sykkivät mannerlaatat.
Kolme sänkyä on kertomuksien saariryhmä,
perhe on, monta perhettä kansallissatu.
On asuttujen ikkunoiden korttelit,
katulyhtyjen rykelmät, kaupungit, maapallot, tähdistöt.

keskiviikkona, lokakuuta 01, 2008


Kylmällä säällä sen voi laittaa villasukkaan jos haluaa
veneen uivan sulasta sopuun kuin kaksi
joutsenta höyhenet liimassa
se on pukeutunut sään mukaisesti

     Mikähän eläin sekin oli, sen varpaiden välistä
     kasvoi sammalta, sillä se nousi tuskin koskaan tuolistaan.

kysyäkseen täälläkö sinä asut,
lattialla on kosteaa ja silmänurkista vetää,


     Uudenlainen ajatus, saari kellui veden päällä.


mutta onhan piilopaikkoja, lankakeriä, ääniä ja varasukat,
ilmeistä kertovia tuoksuja ja kylmällä säällä liplatusta.


     Lähdetkö sinä nyt kotiin? kysyi Otusnalle.

     Heillä oli mukava asento vanhassa linnunpesässä



Jaana Lappo, Outi Markkanen: Jonnin joutavaa. Minerva 2007.

tiistaina, syyskuuta 30, 2008

Lentokalaparvi


Jossain putoaa lintu,
kerrot minulle lätäkköön hukkuvan meren,
miten syvällä on yhtä kuin tukehtua,
miten pöydän ympärillä on aina yksi tuoli liikaa
ja yksi tuoli liian vähän,
milloin maisema on sopiva pudota sisään kuin ikkunasta,
tanssiva ruokailuryhmä helisevin evin,
ilosta sitkas siima ja pyörivä nukke.
Lennätän kuuta kuin leijaa,
jokaisen sanan äiti on lentokala:
tahdoin heidän, heidät, heidämme painavina sanoina.
Tahdoimme, porakaivoimme, silmät, laivat, suonet, virrat,
kevyille joille siivet kuin saaret.
Sinä olet lintu, sinä kysyt ne kiinni
jälleen kysyt kuinka hankeen voi hukkua
ja sänkyyn, aurinkoon, metsään.

perjantaina, syyskuuta 26, 2008


Yön alla on ruuhkaa, pysähtymispakko,
mahtuminen täytyy tehdä liikkuessa,
lähestytään pitkään kyljet avoinna.

Simpukalla on siis jalka ja saranoilla avara varvas,

huokaus terästyy langaksi avantojen väliin.

maanantaina, syyskuuta 22, 2008

Perimätietoutta
(,jonka olisin toivonut lukeneeni jo jo lahjana 2004)


Kirjekuoren kääntäminen avaamalla liimatut saumat ja liimaamalla ne uudestaan kiinni toiselta puolelta säästää huomattavia summia varsinkin sellaisissa paikoissa, joissa kirjeenvaihto on suuri.

Spriitahrat maalatusta lattiasta häviävät hankaamalla niitä etikalla tai sikarin tuhkalla.

Pitkät tummat ihokarvat käsivarsissa, säärissä tai ylähuulessa voi valkaista vetysuperoksiidilla.

                           Daalioista ei ole kovinkaan pitkäaikaista iloa maljakkokukkina, ellei veteen pane puolta teelusikallista aspiriinia.
                                                                           Härskiintynyt ruokaöljy tulee jälleen hyväksi, jos siihen sekoitetaan hieman magnesium hybrokarbonaattia ja veitsenkärjellinen magnesiumia. Dalmatialainen hyönteispulveri on osoittautunut varsin tehokkaaksi sokeritoukkien hävittäjäksi.

Joustinneule poikien golfhousuissa on huomattavasti käytännöllisempää kuin soljet.
            Arvopaperit on varminta sulkea rautalippaaseen, jossa on hyvä lukko.

Huonot vehnäjauhot ovat hyvin valkeita tai sinertäviä ja niissä on usein mustia pilkkuja. Hikinauha pestään erikseen bensiinillä ja perunajauholla ja ripsinauha joko käännetään tai uusitaan kokonaan. Liinavaatteet tulevat hyvin valkoisiksi,

jos pienessä kangaspussissa pannaan niitten mukaan kiehumaan rikottuja munankuoria. Lattian lakaisemin käy parhaiten käyttämällä pölyn kerääjänä sahajauhoja tai talvella pakkaslunta, perunan, lantun, nauriin tai omenan kuoria, kaalilehden jäännöksiä ym. pieniksi paloiteltuina, mikäli näitä ei voida käyttää eläinten ruoaksi. Kun annamme kukkavihon matkallelähtijälle, pitäisi meidän samalla antaa hänelle raaka peruna.

                                                Hyvän huopahatun voi myös haitatta kääntää.

Jos kasvoissa on vähän ihokarvoja saadaan ne häviämään pysyvästi polttamalla jokainen karva erikseen sähköneulalla. Tämä on ainoa varma keino, jollei halua turvautua alati uudistuvaan parranajeluun.

Desinfioinnin jälkeen kirjat on tuuletettava. Vielä parempi keino on silittää jokainen sivu kuumalla silitysraudalla.


Joka naisen niksikirja. Wsoy 1951.

Runokritiikin rajoilla/e


" Tuli&Savu kutsuu kaikki itsensä runoilijaksi ja/tai kriitikoksi tuntevat kokeilemaan runokritiikin rajoja sekä pohtimaan vaatimuksia, joita runokritiikki kohtaa tultaessa 2010-luvulle. Onko kirjallisuutta lähestyvä kritiikki vastaus runokritiikin kohtaamiin ongelmiin? Kykeneekö metaforisuudestaan juopuva lukutapa tekemään oikeutta runon toiseudelle? Miten käy runouden arvottamisen? "

Kutsu ja taustaa Tuli&Savun nettisivuilla

sekä ehdotuksia kritiikin kohteista.

torstaina, syyskuuta 18, 2008

Siltailta


Kaipaan sinua kasvamasta sydänkaarelle,
pidän kiinni pienestä mustasta joutsenesta,

kun olen oikein helppo, kuunsilta,

ilosta puhdas ja surusta viisas järvenläikky,
suljen pelkosi kaappiin.

lauantaina, syyskuuta 13, 2008

468. lihas


Pistelen mullaksi tämänkin yöpöydän.

Siemenpuu


Kansikuvan puhalluskukasta muistat sattumuksen,
pyydät sääksirikolta pehmostinta.
Sinulla on hyvä pipi löytää uuteen pesäpuuhun,
lepattaa siipivaellus ajatuksin, miten minäkin
join, puroin, merin,
huolin, juurin, haaksin,
näin laivareitin linjamerkin päällä on lähellä.

perjantaina, syyskuuta 05, 2008


Rakkaus on, luo(mu)puu.

keskiviikkona, syyskuuta 03, 2008

Seudunhakuilmoitus


Kahlaajalintulautatarhaaja        ottaa paikan.

tiistaina, syyskuuta 02, 2008

Majakka


Olen vuotanut risteyksen joka on ilta
tuhannesti olen ollut mustikkamehun värjäämä nousuvesi,
olen pysähtynyt valoissa aiheuttanut ketjukolareita
kuunnellut, kuinka unet ovat aistit minuun auki,
potkivat peitot ja heräävät kylmään, jos suunnittelen jotain muuta.
Tänään suunnittelen jotain kuin kuuta, nielaisen valon,
kuuntelen kuinka vatsa soi varattua
ja yölintumyrsky evakuoi itsensä,
parveilee äärettömän molempiin silmukoihin.
Tänään ihmisen muotoinen puu puhaltaa rannalla huiluna,
kiertää tarkoitukset kaukaa.

perjantaina, elokuuta 29, 2008


he löysivät hänet luonnottomaksi, nukahtamaisillaan,

    puolikkaat lapset kahlasivat käsipohjaa, jalkapohjaa, äkkisyvää,

kutsuivat kunnes meri pystytti hänet kuumaisin purjein

    sormet mudasta mykkinä, ja linnut

ja rannat viettivät aamuun

    pesivät korvat umpeen kuoriutumattomia unia

sunnuntai, elokuuta 24, 2008

Omenapuu
(ja banaani on jättiläisyrtti)


1

Viikkoja sinä etsit appelsiineja, ostat appelsiineja, kannat, kuorit sormet keltaisina syöt appelsiineja, kunnes ystävät huomaavat jotain muuttuneen ja muuttuneena palaat kotiin. Jatkat etsintöjä, kuukausia, etsit uusia lajikkeita ja tuontimaita, mutta luomuappelsiineistakaan et sitä löydä. Ystävät kertovat sinun muuttuneen ja muuttuneena palaat kotiin.

2

Hänen on löydettävä se ja istutettava.

Hänen on löydettävä se, jotta hän voi lähteä.

Hänen on löydettävä se ja istutettava multaan,
jotta hän jatkuu, jotta hän voi lähteä.

Jos hän löytää sen hän ei voi lähteä heti.
Hänen täytyy ensin varmistaa, että se on alkanut itää.

Jos hän löytää sen ja istuttaa ja se alkaa itää.

Jos hän löytää sen ja istuttaa sen ja se alkaa itää,
hän haluaa nähdä kuinka se varttuu, oppii kävelemään,
puhumaan, kuivaksi, tarhaksi, kouluksi ja loppututkinnoksi.

Hänen on löydettävä se, jotta hän voi löytää niitä lisää.

Hänen on löydettävä se, jotta hän saa syyn jäädä.

3

Silloin kun minä olin siinä iässä, oli appelsiineissa vielä siemeniä.

torstaina, elokuuta 21, 2008

Maininnan Arvoista


Viisivuotiaani ennusti, että talvella tulee paljon lunta, "koska noita punaisia marjoja on noin paljon". Marjojen runsaudesta tai ttomuudesta en toki ryhtynyt Walterille nuivailemaan, mutta iloisesti yllättäneestä aamuhetkestä kiitos kuultaa mummille ja Kotipihlajalle.


Runokuu jatkuu tänään mm. Poetry Slamin ja Kiilaklubin merkeissä.

keskiviikkona, elokuuta 20, 2008


on tehnyt kierroksen, kukat toimivat lisääntyvät imperfektit.

maanantaina, elokuuta 18, 2008


Rosmariini tuoksuu kasvoille olen tuoli kaislikossa.

lauantaina, elokuuta 16, 2008

Kuu tanssii pyöreänä yönä *


Tänään se ampaistaan, runorakettispagetti kuuhun. Runokuun runsaasta tarjonnasta olen aikeissa päästä osallistumaan tänään alkavaan Poetiikkakonferenssiin sekä Runomarkkinoille (mainosmainostusta eli mahdollisuus lehteillä Tulta ja Savua molemmin puolin Mannerheimväylää). Mummin ystävällisellä poikasavulla tiistai-illan telttailen Huvilassa. Runokuuni päättynee torstaihin, jolloin runoutta laivan täydeltä Poetry Slamin ja Kiilaklubin merkeissä. Pariin otteeseen olen viikon aikana itsekin nousemassa lavalle, eri kivaa, nähdään.



* Kirsi Kunnas: Siilin kuutamo.

tiistaina, elokuuta 12, 2008


r o s k a k a u p p a

rasmus 3v

sunnuntai, elokuuta 10, 2008

Alku/pää/oma


Heinäsirkat sirittävät, parkkipaikalla se on hihnojaan nitistävä auto.
Takajalat hankaavat horisonttia kuristaa, tärinän syyt kaukana lähellä.
Ilma käy hengityksestä raskaasti, kuten tapana on, kuten sininen hetki
on, laveerattava sydänkuulto lyöntiensä läpi. Kengitettävä pegasos,
kuultava tärisevä sydän, syytön, parkkiruutujen rasteroima maisema.

. . .

Suurin osa maailmasta on vanhaa, kauan sitten valmistunutta; näkyvää
vähemmän kuin näkymätöntä. Vaikka yö on tyyni, raskas ja liikkumaton,
tuntee miten myrskyt vaeltavat ryskyen taivaanrannan takana.

Tytti Parras: Pensionaatti (1988)

keskiviikkona, elokuuta 06, 2008

Kolmansin sanoin Päivistä ja Öistä


Kierr//llän (kyllästyä ympäri)

jäljen jänteet, auran hämärän pimeän,
vasta veistetyn saaren aallon,
veden matkalla jähmettyneet päivät,
lehtiä tuulenkiertämät jäljet, yön jäsenet,
siivet, piikkiset kaarnalaivat,
tulitikkujen pilven, lasten lähellä taivaan.
Niin sauvat huhuavat, lakkaavat, kasvavat, pitävät
puolustusmenot matkustelevat, hyppäävät
sisämaat, kun monet takaa näkyvät viriävät uurtamille,
tuloavat tekevät tulleet,
kengät, sirpaleet,
monet lävistävät ikkunat.

lauantaina, elokuuta 02, 2008

- Millainen?
- Pääskynen.


Kesytin valkoisen suden hetken,
rakastin kesäöisen rypsipellon hulluudella,
soin väkevästi kuin lintujen pesäpuu.

Paluumatkalla ratsastimme kaupunkiin,
jossa palmut pudottivat kasteisimmat lehtensä.
Hedelmälepakoiden lento sanoi hyvin on,
ja pääskynen kuoriutui pääskyseksi jälleen.

. . .

Nimenomaan adjektiivit ovat ihmisen keksintöjä, hänen kuvitelmiaan,
esimerkiksi sellaiset kuin "helppo".

Eeva Kilpi: Naisen päiväkirja (1978)

tiistaina, heinäkuuta 29, 2008

Väliaika


Haavat eivät enää/vielä kuki.

perjantaina, heinäkuuta 18, 2008

tSirp


Mieletön ilma sivuaa hänen

aroilla rytmikkäät varpuset.


(Arvet hypähtävät Barcelonaan ratkomaan lepoa. Kuten tapoihin kuultaa, Harventaja toivottaa lukijoilleen kesää, pesää ja muuta hyvää.)

tiistaina, heinäkuuta 15, 2008

Äidiltä tyttärelle: toisinto

siitä kuinka meri maata rakastaa



Sinä aamuna löysin polulta vetäytyneen meren
tuhatvuotisten keuhkojen rytmin ja lantion
vaivattoman asennon aallota auki.
Katsoin sulaan sopuun etanat ja kotilot,
kuka merestä kuka metsän sisältä siihen,
ja tiesin olevani syvällä kuin juuri,
pinnalla kuin vasta avautunut lumpeenkukka,
täydellisenä, kuin saari, ja siinä

se makasi kalan ruotona lenkkipolulla,

eikä se ollut yksin, se kalanmuotoinen saari,
siinä se taas oli, se harakka.
Pudotit jotain, se sanoi,
nappasi ruodon ja lensi pois.

Sinä aamuna kuulin kuinka meri maata rakastaa.
Kuinka meri siinä metsässä eli, hyväili viemättä mukanaan,
aaltosi tuhansia vuosia, ja edelleen se aaltoaa.

lauantaina, heinäkuuta 12, 2008

Luke/umaa


Varpusmetsistä tiukkuu niukka viola.

Turha luvata sekoavansa, oksat ovat ilkeään asti oikeassa

mitä lehtiin tulee, valaisevat varjot.

Leikin basistia,

yskin palavia lintuja.





Väristettynä: Väinö Putkonen: Päivät ja yöt (1962)

torstaina, heinäkuuta 10, 2008

Perunateatteriss/ta kuultua


että jos ei se suht kivuttomasti irtoo ni mä kyl heitän pois ja otan uuden.


"todellisuudessa" "esiintyivät" lisäksi sanat "paska", "hanska" ja "nylkyttää".


Samanaikaisesti toisaalla:

- Torilta ostettiin siemen, Timoo tais olla.
- Kiusallanikin ostan mielummin kaupasta kun syön noita anopin paskassa kasvattamia.
- Mie olisin jo lopettanu mutta isännän mielestä ne on kasvatettava itse.
- Sitten kun jokaisella perunanviljelijällä on oma lehmä, minäkin kasvatan pottuja.


Ja toisaalla.

Perunahanskat hankittuanne perheessänne kiistellään enää siitä, kuka teillä saa pestä perunat.

keskiviikkona, heinäkuuta 09, 2008

Kukkien hetki


Heikot katkeavat kesään vahvat vahvistuvat syksyyn.

Laulu kylmistä huoneista


Tästä: Seinien vilu puistattaa.
Tähän: Anna kaikki se pois.

Tästä: Seinien vilu, kuiskaa maa.
Tähän: Anna kaikki se pois.

Kuoro:

Kahvinkeitin ja kokokeramiikka,
värityskirjat, ensikengät, sängyt
:,: kaikki tämä tietävä tavara,
tämä tuhkasta tuhkaan lipeä
tämä tuhkassa tärkeä tämä :,:

Tästä: Kunnes olisin ja ketään.
Tähän: Kunnes olisit ja sinä.

Tästä: Heittää kaikki ja puolet
Tähän: ajan puoliintua, patsaat.

Kuoro:

Eevat, Karit, Helvit, Väinöt,
Helenat, Juhanit ja Hannut
:,: kaikki tämä tietävä tavara,
tämä tuhkasta tuhkaan lipeä
tämä tuhkassa tärkeä tämä :,:

maanantaina, heinäkuuta 07, 2008

Pääsyykoe


Sinä et ole kolmeen yöhön tarvinnut 1)   tuttia, kohtua
sinä et ole kolmeen vuoteen tarvinnut 2).


I A) Määrittele yö tunneissa, kymmenissä ja vuosissa

B) Määrittele vuosi öissä, tunneissa ja kymmenissä

II Valitse joko 1) ja 2) tai 1) tai 2)

Jos valitsit ja tai tai tai ja ja tai ympyröi

A) muistanut       a) muistaa
                          b) kaivata
                          c) kysyä
                          d) pyytää
                          e) nähdä

B) tahtonut         a) muistaa
                          b) kaivata
                          c) kysyä
                          d) pyytää
                          e) nähdä

C) kysynyt           a) muistaa
                          b) kaivata
                          c) kysyä
                          d) pyytää
                          e) nähdä

D) pyytänyt         a) muistaa
                          b) kaivata
                          c) kysyä
                          d) pyytää
                          e) nähdä

E) nähnyt            a) muistaa
                          b) kaivata
                          c) kysyä
                          d) pyytää
                          e) nähdä

perjantaina, heinäkuuta 04, 2008

lennosta II


että hyönteisiä on niin ylhäällä että linnut suut auki,
että niin syvällä että valaat

lennosta I


Kuunnellessa aaltojen herahtamista rantaan siellä missä en ole,
en ole varma miten olisin hitaasti kukkiva puu, unohtaen vai muistaen,
kun kukkivia puita on vähän tai kaikki ovat, odotusta vähän tai kaikki,
kun sinussa vielä on hetki jäljellä korvan takaista, trooppista
luomistuoksua, pehmeästi pyörteilevää minähiljaisuutta
viipyä suuren syksyn odottamattomassa, perhosessa meren yllä.

torstaina, heinäkuuta 03, 2008

(Ylimääräytymisestä)


Olen löytänyt korun, olen etsinyt korvan.
Olen löytänyt ihon jota asua, etsinyt symmetrisen saaren.

Olen löytänyt pesän jossa syntyä kerta. Kaksia kerta, ja kerta

kaikkisen olen, fraasinut happea, kehrännyt neidonhiuspuussa,
ollut luostarien erityisessä suosiossa.

Olen kertonut iltasadun, kertonut ensimmäisen sadun.

perjantaina, kesäkuuta 27, 2008

(Parrasvaloista)


Ennen kuin tulen nähtäväksi miksi haluan olla lintu annan meren
pyörtyvin vyöryin kiharoida varpaat tukevanpohjattomaan rantaan
kuin leikkien valinnalla kilahtelen leipäkiviin, hämmennyn pullaviipaleisiin.

Häpeänpehmeä ilakoi anna aaltojen loihde anna kahlaajalinnun kokoinen kaari.

torstaina, kesäkuuta 26, 2008

(Martinson ei tule )


Toisinaan tuntuu että ainoa viisaus minkä voi elämässä saavuttaa on reuhtovan mekaanisen nuken äkkiä tavoittama syrjästäkatsojan-hymy - -
                                                    Aila Meriluoto. Vaarallista kokea. 8.3.1961



Hän kirjoittaa väärällään oikeuksia,
silmukoi pylväitä, palmikoita, kaunokaaria,
aksentteja oikein nurin oikein
vaihtaa mullat vaikka vuodenaika on väärä,
katsoo monitorista tyhjää kohtua,
rakentaa hymyn hyvin voivista munasarjoista.
Hän käy kiitollisesti nurin,
kuorii, kehrää, keloo, meloo,
muovii, luovii, unelmoi,
todistaa hänellä objektiivisesti itsensä läpi.
Krooninen haikeus kasvattaa oman saaren,
nytkähtää omistaan huvitettuna, hyvitettynä.
Hän täyttää puutarhan kahluualtaalla,
pystyttää keskelle kukkatornin.

tiistaina, kesäkuuta 24, 2008

Juhlatulimainos


Viisi++kymppisiä juhliva runouslehti Tuli&Savu 2/08 on ilmestynyt.


Juhlat, julkaiseminen, kirjallisuuslehdet:

PÄÄKIRJOITUS

JUHLARUNOT
Eino Santanen: Juhlan paikka
Karri Kokko: Pankaa lehteen ruusuja
Silja Järventausta: Puhe
Buddhadeva Bose: Kalkutta

JUHLAPÄÄKIRJOITUKSET
Markus Jääskeläinen: Nimeä tekemässä
Tuomo Karhu: Yhden aikakauden alku ja loppu
Johanna Venho: Korppuja ja ruohonjuurta
Janna Kantola: Paras pääkirjoitus koskaan
Rita Dahl: Kulttuuri kutsuu, onko runoilija linjoilla?
Leevi Lehto: Tsunami sormustimessa
Miia Toivio: Katkon jälkeen
Teemu Manninen: Runouden rappiosta
Harry Salmenniemi: Puolikkaita runoilijoita

RUNOJA
Tommi Parkko
Sirkka Selja
Vesa Haapala
Bella Gusarova

RUNO&KUVA
Janine Rewell & Lotta Nieminen: Historian havinaa

LUEN – UbuWeb
Karri Kokko:Varastettua tavaraa

KLASSIKKOKIRJALLISUUSLEHTIÄ
Athenaeum
Littérature
Le surréalisme au service de la révolution
Yellow Book
L=A=N=G=U=A=G=E

TULENTEKOA
Kristian Blomberg: Runon kehykset

Jyrki Heikkinen: Sivuja

ARVOSTELUT
Nuori Voima 1/2008
Anna Halmkrona: Kolmas sotaleikki
Jukka Viikilä:Runoja
Juhana Vähänen: Avaa tule
Aki Salmela: Tyhjyyden ympärillä
Risto Oikarinen: Katumusharjoituksia

maanantaina, kesäkuuta 23, 2008


Jos sepelkyyhky nyt
on päättänyt pesiä parkkitalon
katolla tai puussa se kai
ei ole minun ongelmani.

Saarella on vaarilla on äiti


Saarella on vaari ja niin alkaa tämä jossa mantereet rakastavat toisiaan,
joka säilöö ensimmäiset spriihin ja aloittaa uudestaan, joka on kultakalojen lasipurkkihautausmaa saaressa tammen juurella

nimetön kasvi kysyy kuka ketä kylmää, saaren pinta-alasta ei ole vielä päätetty,
kaikki on, mahdollista olla kerrassaan, puhjeta merestä murroksesta
ikään kuin aikaan, oppia dokumentista luonto, ottaa luonnosta vaarin

salkku tekee siirtoja kuin pelaisi shakkia huonekasviruukuilla, tekee hyvin, katsoo ensin, katsoo laihtuneita ikoneita, jumaläitejä, poprankoja,
hameita vaari osaa morsettaa:

saarella on, vaarilla on, äiti on meri on uni
(on uni on meri on uni on meri)
istuu polvella ja istuttaa saippuamarjaa.

lauantaina, kesäkuuta 21, 2008

(Värinä)


Se haavoittuu likaisesta ja happamasta vedestä,
se on simpukka, periaatteessa
sen ikä voidaan laskea kuoren kasvurenkaista.

Olen käynyt keskusteluja saarta ympäröivän veden väristä:
merihevosia kissakaloja, klovnikaloja valaita haukia,
sinilevää saimaannorppia, magrovejuurakoita jokirapuja.
Päätän sekoittaa veden kuin parfyymin.
Mustahuotraa pyydetään syvistä vesistä,

päästyään valoon sen silmät räjähtävät auki.
Olen hankkinut mikroskoopin ja ulkomuodottoman nisäkkään
tutkiakseni miksi värit tuoksuvat:

vesinokkaeläimen maito erittyy ihon huokosista, ne saalistavat
tarkkailemalla lihassupistusten tuottamia sähkökenttiä.

perjantaina, kesäkuuta 20, 2008


On kaksi voimaa, jotka siirtävät saaria. Toinen on metrisen palmuvehkan juuripaakku, pehmytosiani paleltaa, toinen sanoo pyyhkimään.

torstaina, kesäkuuta 19, 2008

Merkintöjä saaresta ja sen kesästä


Tarinassa laiva katoaa eikä sanota
mitä sen jälkeen tapahtuu.
Eläimet pelottavat, välittääkö aurinko. 1)

. . .

Olen kiitollinen vesi ja kelluntaliivit,
vastakuoriutuneen ympärillä uidut renkaat,
kaulat kaarella merimetsoja ja meduusoja, 2)

vihertävää silmää ja sulaa kivettynyttä katsetta,
punaista kuin jalkojen haavoista maahan tarkoitettu,
takaisin sinne missä kivi vielä virtaa, 3)

(missä) poskipäiden hedelmät mätänevät auringon
polttamalla nurmikolla, jotakin kuollutta,
vettä, joka on seisonut liian kauan, 4)

"kaikki nukkuvat tai ketään ei ole",
kaksi simpukkaa paidan alla tiedän,
mikä puu kaadetaan tänä vuonna. 5)

. . .

Valitsen puut ovat minun
kansaani eivätkö he nostakin juurensa
ja kietoudu minuun kysymään neuvoa. 6)




1) Merkintä kesällä 2001
2) Kesällä 2007
3) Kesällä 2006
4) Kesällä 2007
5) Kesällä 2007
6) 19.6.2008

tiistaina, kesäkuuta 17, 2008

Taivas paikasta kahluualtaassa ja liimaa


Kotiotsalla tuulee, ovet paukkuvat, ripset itsestään
selvinä itkusta tärkissä, tärkeinä kuin havupuut.
Olen niin korkea, korkeaotsainen syvällä,
olen merinisäkäs otsalla,
katedraali ohimoluilla, vallihaudoitettu linnake,
jota ruusuikkunan sanahelinä sateella imartelee.
Yritän rakastaa tätä luontoa korpien kätköissä kaupunkien,
ikkunanpuitteet turpoavat narinaa, vettä rantaa raskaampaa.
Olen tarkkaan suukovera,
koputus pitkospuilla, suosilmäinen isku lähteen paikasta,
ja kaivon ja reunakiven, alttarin ja ampuma-aukon,
kaapit olen varannut arkuiksi.
Kaapin paikasta kuvitan huoneen kylpyammeella ja putkimiehellä,
arkaaisilla sormilla aroilla akaasioilla.
Olen lähdetetty näihin vesiin, metsiin,
upotettu renkaisiin joita runebergien saranoista pinkovat pikkukivet.
Renkaat laajenevat, minä laajenen, sinä suostut tai soistut,
kutsut tai kutistut, lanteilla tuulee jo,
rankkaa kuivaa sadetta, pimeää juoksuhiekkaa,
vuodenaikoja kuin muurahaispesiä.
Sanat ruuhkaavat, katutuuli koittaa korvia, asfalttikiilto huulia,
mikä sinussa on niin ihme, että siedän jokaisen uuden
lopun ennen alkua, korjauksen ennen tulvaa,
kosketuksen ennen lupausta, ennen piha-arkkitehtia,
ennen pihaa, arkkia.

lauantaina, kesäkuuta 14, 2008

Korpi-imarretta kytyturpee/assa


suoimarrel/ttu

Keuhkot(on)


häkäel&ty

Tuutulaulun jäljillä


Kysymys on maidon määrästä silmissä,
etumaidosta, takamaidosta,
kokomaidosta kurrista korvikkeesta,
koskien juoksevista sumukuduista, maitosumuista,
hautakalojen valkeasta kultalastista, laivojen kuumista
ruumista, kuunnella ylen immanentti
ympäri imeltynyt ketta kellarista,
hamuta suuhun jokien vieri,
pintojen kaiku seinäpiirroksista kalliomaalauksiin,
tatuoitujen nännipihojen huokausten siltojen partaalla partaa
itävien ylä ja ala
juoksujen luomien kertojen
huulet, pihat, tiehyeet.

perjantaina, kesäkuuta 13, 2008


Matkustan taaksepäin pyörin minusta ornamenttia horisontista huoneistoa
virtaan hyvältä tuntuu liisterissä tapetinpehmyt olotila,
vedän maata rintani peitoksi liimaan mitä minulla on
peiteltävää lapsia kaupungeista kaupunkeihin sattumia.
Jos pysähdyn olen vapaaherran erämaamökki kattohuoneistossa.
Jos pysähdyn outo vesi pääsee vapaaksi herään liian
vieraassa kaupungissa sanoa sinä
teet minut surusta rakkaaksi.
Jos pysähdyn sinä tulet hakkuuaukiot pesit linnuista seuraavat jumalani

miten olen syntynyt linnuista seuraavat synnyttänyt
matalamieliset pellot ja lupiinirinteet seinille.


Onnenseula on ruusun
piikkilangasta solmittu.

sunnuntai, kesäkuuta 08, 2008

(Laatikoittain hiekkaa naistenlehtiä trippimehua kerro novelle viikonlopun puistotriangeli apupyörillä ja ilman.)


Se tekee kuperkeikoista kaksi, sillä on niskoista vahvin, se on minun.
Se löytää siipisulkia kolmittain, lihassa kiinni vielä, sekin on minun.
Se kertoo kuinka lihassa kiinni olevat siivet ovat myrkkyä,
saat kivuta enemmän ja enemmän ja kuolet ja sitäkin enemmän.
Se on kova tyttö, kun se kertoo.
Se on kova poika kertomaan,
taulua, tuhkaa, satua siruja verta ja turpaankin tulee, kun se kertoo
diagnosoin sille isoja veljiä ja siskoja.
Kun se tartuttaa minun lasta, oikeinko näin rinnuksista kiinni, levitän siivet,
kysyn siltä tietääkö se mitä auringonkilo painaa,
että minun isäni jaksaa nostaa senkin isän auringon.

lauantaina, kesäkuuta 07, 2008


rakastaa kerrasta ja kätilö painaa jälkeisistä kolmikantaisen kipunuoran.
rakastaa kerrasta ja kaikki jälkeinen on variaatiota.
rakastaa kerrasta ja summa summarum olla hiljaa. olla vain.
rakastaa kerrasta ja aina kesken. aina eräinen.


Kiduttaa itku läikikkääksi nälästä, löytää sellaisia pieniä,
ruusunlehtisalaattia ja lemmikkipiirakkaa voikukansiemenillä.
Hiekkapölyttää lapsesta jano, mehustaa sisään ulos syömään.

tiistaina, kesäkuuta 03, 2008

Pururata


Suljen silmät ja näen äänet, meren aallot, joista olet kirkkaasti vihreä. Törmään muistista pehmeät hampaat, pehmeät yöt, jokaiset yöt, jokaisen yön, juoksun, kiven, varpaan, varvaskiven ja varvasjuoksun. Palan puuta, hampaat jauhavat minkä jalat juoksevat, juoksen että pures-

kellun on yö, petän on jää, leukaperät yli, virittynyt kannel.

Geenikartta nauraa ikenin ja soi, kukat kuusessa paisuvat, puisevat. Soi on kertoa, pukeutua kuin satu, juosta kuin satu. Kellua satu, kuvittele olet kukka, saduttaa mitä tunnet, kuvat ylimäärätty aisti. Miten niin, onhan niin. Niin on satuttaa. Sattuma tuli tänään, se vaikea. Vaikea pysyä auki. Olla avoin ja radalla.



edit: 7.6.

sunnuntai, kesäkuuta 01, 2008

rajahavainto runoa pelk(k)ää


huikeata harpata koskettimistolta näppäimistölle
[kuin(!?,) (lukuohje: nielaise tauko kuin heräisit merestä
elvytettynä, kuten nielaisisit hikkaa) nukahtaa] nukahtaa,
kun jäsenet tulkitsevat rytmin kuolevaksi

kuulla lukkosulainen tyhjä aivosähkökäyrällä,
kuinka hetki murtautuu yli suonien (,sormien?!)

torstaina, toukokuuta 29, 2008

(valkoinen: leukofobiasta touretteen)


Kotipihlaja on valkoisempi
esiliina on
lokkien kirkuna valkoisempi kuin eilen
psykologit totesivat muuttolaatikko
on vaikeampi nostaa mustia
laatikoita kuin valkoisia laatikoita
vaikka mustat olisivatkin keveyempiä kuin valkoiset pakasterasia
barbababan talo ja erisniminen pupu
mainen hyppivä ranskalaismies
paperista puhumattakaan en puhu
miten valkoinen on värinä
vaikea kuin kysymys
miten hän taitaa yhdyslauseet?

keskiviikkona, toukokuuta 28, 2008

(ruumiillisuuksista)


jos nyt lähdetään siitä että tänäänkin tuuli rummuttaa aurinkoa
eikä se ole toistoa pelkkää että tästä matkasta jää jälkiä ja siksi olemme
yhtä ruumista kuin ennen nyt huomenta kolmen askelparin verran jälkiä
joista olen jäsenten hämärästä kirkas
sen verran kokoinen tuuli hattusi suojelus,
jos nyt lähdetään siitä että meitä on tällä matkalla kolme
kuin sinulla tänään vuosia ja kolmiyhteinen laina-aikani pianoon päättyy,
jos nyt lähdetään siitä että inventio on edennyt tähän

maanantaina, toukokuuta 26, 2008

(Sumuhuonesiinne)


Kun ohittamattoman hyvästi valaiset ikävästä kauniin kauhdan

kun kotosavun idästä leimuavat metsot, tulitikkuleikit soitimella,
aina kauniit tuhkimotarinat siellä mun mieleni kuljen missä palaa missä
maisemallisen esikuvan tarkoitus on makuasia
kuulevanhan ahdin kukat ahtimen tehokkuus
niitun keijuparvet pakahduksin men mens
öljyvuodoin sadutetuin järkivuottavin viisivuotissuunni-
telmin tippukivistävät jäiset tänne silmäsulajäät
leikeistä tuttuni keväkuni sumuhuonesiinne

kun leivo leivot enmansorkesterin, hanurijalkaihmeen joutsenvaunuilmeisille

kun sammalpenkit kateissaan käsillesi tuolipyramidit minua minusta minuun
vajoten kielen mennen emm@nuellen
taas on aika selän kaarteen
miumauvuosista vuoteen seen kun kloori kuivaa
kyyneleet kun au
ringon bingon ison mustan ritsoinkissan suu-
kudelmat nurkissa tuulevat pikkukivirähmäiset sinnjet-sinet

kun valkaisen lakanoita parveke täynnä sinuttelijoita.




(lukukokemus/koetus: Runeberg, Runoja 1830)

keskiviikkona, toukokuuta 21, 2008

sirpamainen perusruno odotuksesta


Minussa tuntuu jo huominen,
odotuska sopii kainaloon kuin pallo,
lasten seinäpiirustuksessa reittiä ratkova leppäkerttu.
Liikenne valuu hiljaa,
hitaasti hiljaa puusta jalka,
pallo kainalossa huokaa, hengittää jos unohdan
ihmetellä mistä kaikki nuo parkkisakot tänään,
miksi niin monta ambulanssia liikenteessä,
missä te sen leppäkertunkin sisälle kannoitte.
Olen mielenrauha ennen hermosärkyä, tuokaa minulle
jotain tärisevää ja jotain
kesyä koivua kesän varalle,
pyykit olen ripustanut jo puoleentoista kertaan,
ihmetellyt kuka keksi risteykset,
kumpi oli ensin talo vai tie,
siivet vai pilkut.
Älkää nyt kiusatko sitä leppäkerttua,
odotustani älkää kiusatko.
Muistan peilisalit, huvipuistoistot joissa aina
haisee pissa ja huono olo, äiti pesemään,
ne rytmittävät sen niin hienosti,
äiti tuu parvekkeelle täällä huutaa jaakko aksel eemeli.
Kissankulmalla kaikki hyvin,
miten paljon olen maksanut tästäkin odotuksesta,
tästäkin huomisesta. Risteyksestä. Sentään ei
pikkusisko liputa tankoa,
ei puu-ukkopuukko verestä illasta ambulanssia.
Saan kirjoittaa näitä sanoja rakkaudesta, tarkistaa
että veturissa riittää patteria aamuun, että
maneerit kiertävät puista rataansa.

sunnuntai, toukokuuta 18, 2008

Muodollisuuksia


Maa viekas on ja kylmä kevätlieriö.

Läikkyä suoraan ohi

ihosi. Aurinkosi. Kääntyä.

Erottaa leikkaus.

Paleltaa kuin olisit piinnyt vasta.

perjantaina, toukokuuta 16, 2008

(Keraamisesta putoavasta vesipisarasta)



Ymmärsin kuolevani joku päivä rakastuessani tänään esineeseen.

Sade lakkasi kun kämmenteni syli otti hänet vastaan.



Lasitetun pinnan alla hän on säröillä niin lämmin, lämpö herkin
että kaulani kasvoi kuihin, kirsikoihin,
ja sormeni kiinni kristallina soivaan kiveen.



Kuule kuinka hän soi, kuinka sormenpääni hänessä soi.



Sormeni ovat, tänään todella, senttejä pidempiä eilisen sateen jälkiä.

Järkevintä olisi sijoittaa salaojiin ja syntyä Suomeen,
käyttää paperiastioita lautaksi asti.



Eilisen sateen jäljissä ymmärsin sormiani paljon.

Ymmärsin kuolevani kun kämmenteni syli otti hänet vastaan.



Epäilijöille näytän löytämiäni lehtiä, hyrisen vettä päälle.
Odottaessa pyydän häntä seuraamaan poskipäitäni, tiedän huulet,
kerron vaihtaneeni uutiset kaihileikkaukseen.



Kysyn avaako hän silmänsä myös sinulle. Kysyn joko tulvii.

Ymmärtääkö hän kuolevansa joku päivä.

lauantaina, toukokuuta 10, 2008

Kolme vasta/u(u)u/sta


Ymmärrän että tulppaaneita on enemmän kuin sipuleita,
että asukkaita enemmän kuin sänkyjä, mutta miksi
ovia on enemmän kuin ikkunoita.
Montako kylää mahtuu palloon.
Miksi on niin vaikea sulkea haluava vihreä sylistä.
Seurakunnan kerhossa on alettu rukoilla ennen leikkiä.
Yläkerrasta tapahtuu jotain mitä astiakaappini resonoi.
Toukokuu ja kaikki maailman taudit kukkivat jo norjanangervot.
Yläkerrasta tapahtuu jotain
kuin puhuisi kolmivuotiaan kanssa puhelimessa:
tällä on nämä siivet vaikka ei se lentää tahdo.
Mennään yhdessä kokoon, ihan pieniksi, käsitellään.
Sillä sinä olet jäykkä ja lakastumaton.
Sinun kanssasi taas minä tahtoisin näitä metsiä mennen tullen.
Sinun kanssasi tahtoisin nukkua lattian läpi.

keskiviikkona, toukokuuta 07, 2008

,,,



Värität ympyröistä öitä kipuat ikävää lisää välimerkkejä.



Kipuat ympyröistä öitä, värität välimerkkejä, lisää ikävää.

Lisää öitä, ikävää. Ympyröistä kipuat, välimerkkejä värität.

Kipuat välimerkkejä, värität ympyröistä lisää ikävää. Öitä.



Värität ympyröistä. Öitä kipuat. Ikävää. Lisää. Välimerkkejä.

maanantaina, toukokuuta 05, 2008

Vähästään asioin sinuille


Lanteilta kuulen olla kotona
taas läpi savuisten verhojen
ikkunalaudat kukkien Eurooppaa
tuulen tuulet nämä tuulen sinun tulet.
Lapsen silmät pölyssä, minäkö sinut
tähän Beetlehemiin synnytin, tähän verolle laskin
irti itsekkään ikävän napapiirille,
Dublinin yksinäiset aamukrapulat.
Soitit tänä aamuna onni on laskeutua luuhun
täyttää silmien kraaterit kukkasipuleilla,
pölyttää kyynel
kaasuttaa, tuohtua koivuista naamareista.
Minä tunnen tuon liilan värin hän sanoo,
krookusten aika on ohi, se on pyhästä laskettu
postileimasta kaiku.
Minä että olin eksyksissä ja jouduin vangiksi,
vaikka krookusten aika on ohitettu kuin kevät.
Hän että yhtäkkiä tulivuoria ja tuhkaa ja vettä.
Ensi yön nukun sitten yksinäni
kirja kupeella jonka talutin ulos maksamatta.


(Toistan kirjeen vaimolleni,
yksinäisyyden sanasta sataa,

vaahtoan kylpyä omasta, takaa.)

torstaina, huhtikuuta 24, 2008

Avaruusromun tul(e)vaisuuudesta


Yhdeksän aikaa avaruusromu kiertää hänen vatsaansa
kunnes jokin pieni kuin pilven ääni,
kuin magneetin lempeä käsky,
ja avaruuksiin heitetty tietää missä asennossa haluaa syntyä.
Hän synnyttää robotin,
voi kuinka, hän itkee, voi tätä,
oi onnea etten pakottanut sinua riisumaan haarniskaasi.
Jos asento onkin pyöreä,
herkkä kuin pyöreä kuin omena tai merimiina.
Jos hän on kuljettanut, tulvinut ja padonnut yhdeksän ajan
kohtuunsa kaikki maailman meret.
Jos asento siis on pyöreä eivätkä suomut erehdy,
kuuletko alusta lopun vai lopusta alun,
vai merenalaisen tulivuoren purkauksen:
hieman sienen muotoista pisarapilveä, helinää, kuinka kaunista
syntyä kuolevaksi.
Kuinka kaunis kuumaisema,
saareksi syntynyt tuli.
Mutta jos asento onkin munan lainaatko polveasi?

sunnuntai, huhtikuuta 20, 2008


Kuuntelen valovuodet, kiskojen kiiltävän rytmin,
metsän silmäniskut, vat vas, vat vas,
vastaan latvahammasrivit,
välikausitakkien rikkireunaiset vuorit.
Kaikki on      hyvin on
jokainen kortteli pesee harmaata rakentaa sätein nosturein.
Kuuntelen kipinän vapaapäivän,
kuinka kadut, kiskot,
kuinka kadut, kiskot, kaikki tiet vierivät mereen.
Kuuntelen pölyisen auringon, vuosien vaatekoot,
meren kohinan lattianpesuvedessä.


edit 22.4.

tiistaina, huhtikuuta 15, 2008

(Päivän Totoro, päivän Uutinen)


Kirjoittaa öljyinen järvi, mustapalleroiden pelko,
unohtaa musteiset kalat ja niiden musteesta painavat silmät.
Unohtaa silmät (saahan sitä yrittää),
unohtaa nuijapäistä sammakot, koteloista perhoset.
Entä se ihan valtava joka nukkui ja röhisi että (kuorsasi humalaansa?)
löytyisit (löytyisin!) eli nimesi on,
nimesi on Elin?
Ikkunan takana juoksijan jalat maitohapoilla, ihana tunku,
ruumiillistunut joki meren pintaa, hyväillä, ei,
hyväillä on väärä sana tähän, ihan väärä öljyinen jokin
ottamaan sinut vastaan...
Tuntosarvet! (tuntevat sarvet :)
Miekkailla rikki poikki poikien
(kanssa. Miekkailla hyvää päivää)
sateenvarjo hiekkaveneen purjeeksi,
rakentaa onnettomuudesta jokin paikka (jokin räjähtelevä).
Tahdon nähdä miten olet, miten Elin on kasvanut
tämän metsän (tänne mahtuu vaikka kaksi)
valtiaan (Totoro ihastuu, katso äiti, katso kissapussi!)
Ennen vanhaan puut ja ihmiset
ja kuut ja vedet olivat ystäviä keskenään.
Siis surullista, epäreilua. Odota,
tänään minulla on tärkeää asiaa: (mutta se vei sateenvarjon...)
petroli on lempivärini.
Me näimme sen, kuoriaisen, öljytyn kilven,
(kirjoita nähty, kirjoita aloilleen pakotetut siivet)
se oli kääritty pähkinöihin,
(kumpi tätä autoa ohjaa sinä vai sinun äitis?)
käärimme pähkinän maahan, sen sadun
kun sammutan valot, toivon hyvän,
kirjoitan lentäväni sinne missä järvi on järvi
(jään alle joutuneelle ei ole tehtävissä mitään,
mitään ei ole tehtävissä?)
Kirjoittaa öljystä värähtelevät tuntosarvet?

sunnuntai, huhtikuuta 13, 2008

(Herätä veneen vierestä)


Ohi kehräävien saarien, merennielun, ohi vaahtoavan tihkuitkun     ikävöin
alla kylpyaallon vaahtovallan, alla hänen vaahtopäissään      näin      merenöin
miten näkin muorin rukki hurraa levästä lankaa levähtää,
neuloo ikävästä hyvän veneen, veneen hyväillä yöstä pehmeät aallot,
(nuolaista vene ennen kuin se tipahtaa)
herahtaa vesi kielinen vesi, kuulla yön saaristo on rintalasta
(rintalasta painaa rintalasta, kumpaan herähdät tänään)
hengittää ohi vaahtoavan tihkuitkun, herätä hengittäen yhä

perjantaina, huhtikuuta 11, 2008

Alaviitta


He ovat niin kauniita. Heidän kenkänsä. Ja heidän äitinsä kengät.
Kuinka paperi lentää ja huivi agragadabraa.
Kuinka lelukuvastot ovat puutelistoja, tarhassakin on
tytöille sellaisia kauniita korkoja,
kun pojilla on sellainen sääntö ettei pojat niistä tykkää.
Kuinka kissapentu on narutettu tuoliin ja väsyä viittovat silmät.



(- Mutta miksi se on sidottu?
- Koska minä olen mies ja sen aikuinen ja voin ostaa sille leluja.)

torstaina, huhtikuuta 10, 2008

Selpyä itsestään: vieräävät kielet eivät sammalla.

tiistaina, huhtikuuta 08, 2008

Pikkukakkosen valossa marinoin merenneidon se ui jotakuinkin ja näin

maanantaina, huhtikuuta 07, 2008

(Tämä ei ole kuulokoje on off aamuöiseen sateeseen sävelletty oppimistesti)


Jos hän haluaa annan hänelle teipatut varpaat
kynnet jos hän haluaa annan hänen teipata
varpaat kiinni varjoihin kanien käpälät aamuöisen pesäpuun, kesäkuun
kukkivien parvekkeiden juuret
mullassa annan hänelle pensaikossa
kynsisakset jos hänen ensisijainen oppimistyylinsä on auditiivinen
olen juuri oikea valinta, syön hänet
jos hän haluaa syötän sinut ensin
röyhtäytän ja hyppyytän suuren vihreän pallon
päällä ja sisällä ja silloin sinun on hyvä
eikä hänen korviansa särje ja hän pystyy
melkeimpä kuulemaan ihmisten puheen, hei oikeasti
minäkö haluaisin sinut takaisin
maidonmakeana nahkanokka nälkäisenä auki rähmäisen aamuauringon
vatsanpuruja varttua vasten kaikennielevä suusi rintaa
hamuten minäkö sitä rumbaa keitellä
kaikki mikä joutuu kosketuksiin suusi kanssa
enkö kieltä mielisi korkata hopeakylkinen
antaa hänen tunnustella asuani ääntämisen kautta onkia
aamiainen kaikkina vuorokauden aikoina
merestä mullasta jäniksenrintava tomaattiterttu
omasta puutarhasta, muistinko mainita
juustontuoksuiset kädet, vai oliko se tuoksu
kun marinoit pienet pienet
maitohumalaiset nyrkkisi suussasi jäystit itkuiset ikenet
ja olisin voinut syödä
sinut aamupalaksi kaikkina vuorokauden aikoina ettet ikinä

ja olisin voinut näkyä nännit nietoksista
pystyt rinnat? riippakoivut?
(yrittääkö hän tunnustella asuani ääntämisen kautta)

ja olisin voinut syödä sinut aamupalaksi
kaikkina vuorokauden aikoina ettet ikinä ikinä
kasvaisi isoksi, hurjastelisi jänistä, onnenkalua, käpälää
kasvaisi minua isommaksi.

lauantaina, huhtikuuta 05, 2008

(Lukkopurevat vedet)


Painaa höyrytekniikalla meren huulihalkio jäniksellä laivaa oikoa päähineenpurtevaa tuulituulta kallistelevaa vähän jäähilemurhetta hur hur huurretta rasvatyynikerrossyrjäkylän papukaijamerkitys yskii tunnustuksia:
yksin Styksin syli styyrpuurissa auki ryskin rakkoleveän väylän käpälän

kuljeksia onnellinen migraatio
uneksia paprikaviljelmistä suuasento muistuttaen     pupu haluaa tulta

oljenkorsiinsa      sadutusta kuuromykkien hirnyrkkien
luomille laskeutuneet pajazzovoitot, sormitukset ja soinnut mylviväin vuotosten
ehkäisyvaahtoava kosketusharmooni = hipellyssynkooppi daktyylivastikkeella {tupakkitytöt parvekkeilla pikkuhousupuvuissa irtokorvasuojaimet
tillikoivat siipioravat lukkopurevat vedet karkailemaan} sylit yksin

. . .

onnittelemme Harrya

kanssa Kristian

perjantaina, huhtikuuta 04, 2008

Tuli&Savu 1/08

on ilmestynyt.

Sisällys:

PÄÄKIRJOITUS Proosasta, runosta ja rahasta

MARGARET ATWOOD Todellisia romansseja
suom. Suvi Järvinen

GUILLEVIC Otteita Euklidisista muodoista
suom. Kristian Blomberg ja Ismo Puhakka

VESA HAAPALA Sarjallisuudesta

VIROLAINEN NYKYRUNOUS
Jaan Kaus: Runous yhteiskunnan tuulissa
Jaan Kaus: Runoja
Karl Martin Sinijärv: Kiitos
Fagira D Morti: Runoja

VICTOR SEGALEN Etelään suunnatut steelat
suom. Kristian Blomberg

ARVOSTELUT
Göran Sonnevi: Valtameri
Sergei Zavjalov: Melika
Teemu Manninen: Lohikäärmeen poika
Mikko Myllylahti: Amerikkalainen yö ja muita runoja
Jonimatti Joutsijärvi: Tule on minun nimeni

tiistaina, huhtikuuta 01, 2008

Peruskorjaussuunnitelma


Ennen kuin kirjoitin en ollut
hyvä, täällä on nyt
kellarillinen vesuviusta ja vesivahinkoa,
miten nopeasti voitte tulla,

vaikka en minä teitä teitittele, katuja kumarra,
vaikka tahtoisin kirjoittaa tukevanpohjattomasta
lokkien kirkunasta ja oleanterin lehdestä,
laastaroidusta peukalosta ja peukaloidusta laastarista,

kirjoitan polttavan pehmeät perustukset,
hidastan kun sukellan kun pysähdyn:
tässä sinulle kokoiseni kompassi
kasvaa aika irti, rattaista siivet.

lauantaina, maaliskuuta 29, 2008

Kanavatyö


Se on auringonpuhkoma tunneli illan kukkarossa tytön siemen
tytön sisällä maiseman kokoinen reikä kankaassa se on kokoinen
käsi joka painaa rintaa sormittaa ristillä irtokarkkipussin.
















edit 30.3.08 12:30

perjantaina, maaliskuuta 28, 2008


En tiedä möröistäsi, suhteistasi tai mörkösuhteistasi,
mutta tänäänkin he purjehtivat
mustissa hameissaan kuin möröt muumilaakson talvessa.

keskiviikkona, maaliskuuta 26, 2008

Hyvä kuin maa


Tänään maaäiti pukee jalkoihinsa housut,
kaupunkilaisvieraat eivät kysy millä sinä elät,
kaupunkilaisvieraat riisuvat
jalkansa, suomunsa, sosiaaliolot ja ylityölisät.
Tänään lehmä-äiti ei naura,
Mansikki itkee Alfa lavalin sateessa
ja metsän tähti kuihtuu maljakossa, ei nainen voi
kirjoittaa mitä häneen ei olisi jo kirjoitettu
(jo tulenki jo tulenki jo tulenko jo kotihin ja kirjava karma)
sillä metsätähti ei ole maljakkokukka,
sillä minä olen sinun
kaverisi, luontosi, maljakkosi.
Minä en tunkeudu sinuun ellet sinä
(tuttuni tulisi, ennen nähtyni näkisi)
minuun, sillä maasta sinä olet tullut ja maahan sinä tulet,
sillä maasi minä olen Kantelettaresi,
joutsenkurkesi, kaarnavenearmaadasi, käpylehmäsi,
(muut kun kuuli kirkonkellon, minä kuulin karjankellon)
luontosi, sylisi, keltainen kesämaitosi,
tuoksusi, keitän sinulle kahvit, kerään leivän,
mahan täydeltä aamukatseista nurmea,
maidolla kirjoitettua huttua.
Unohdan vierasvaran pakkaseen.

keskiviikkona, maaliskuuta 19, 2008

(Meduusoista ja partaisista magmoista)


Tahtoisin kävellä meren
kuin olen astunut punaiseksi järven,
jauhaa näkinkengät reisieni välissä,
kukat jotka eivät ole maljakkoa,
jotka uivat sen halki.
Ja kivettyneet meduusat
kuin olisi vain varpaiden hyvä,
sileäksi sattuneet kaiverrukset,
rihma jonka lasket mereen.
Tahtoisin syöttää kyyneleesi merennielulle,
rantojen ikävän, vesilintujen jalat,
katseen joka jähmettää lapsenkasvoiset kalliot ja niiden isät,
niiden käärmeet ja niiden isien käärmeet,
vuosituhannet ja partaiset magmat,
värisevät jotka sanoivat meri,
kirkuivat, suuret autiot rannat.
Jotka sanoivat meri, ja kateelliset rannat,
jotka synnyttivät suuret autiot kotilot.
Miten meri heistä helisi,
miten pärski ja huuhtoi hiljaisen,
huuhtoi laivoista pojan, pojasta laivan.
Tahtoisin pesiä kaiken mikä mereen vuotaa,
pestä ilman uimarenkaista,
kylmän kiven sydämestä,
peilata muovilusikoista simpukat.

maanantaina, maaliskuuta 17, 2008


Kysyt minulta krookuksen, kaupungin jota ei mitata metroissa,
sadun valkoisen hiekan maasta, lumesta
liukkaan auringon, tikkukaramellin

joka ei saata elokuvan lopppuun
joka värjää kielen vihreäksi

joka tahtoo polvesi
kurkiaurasi,

ruumiisi
sipulisi




kuin tässä olisi se pintava rajahdus


joka ei kestä elokuvan loppua
joka veitsii sipulista siivet,
kysyy kenen olet kukka

perjantaina, maaliskuuta 14, 2008

nokturno.org


Nihil-verkostossa uutta. Myös urno-sivusto Nokturnon.org on uudistanut ulkoilmeensä. Kiitos kauniista lapioille.

torstaina, maaliskuuta 13, 2008

Lähiö


Seuraan päivän sähkölankojen alla

Edelliskesäiset lumipallot unohtavat pensaissa

Ruoho kertoo olevansa hämmentynyt

Minua pölyttää

keskiviikkona, maaliskuuta 12, 2008


Hän ompelee sanoja sumusta seuraa ristipistoin tornien huiput,
palmikoi kukkalatvat yölampun otavasta lapsen kysyä pihakeinun salaisuus:
Mikä lintu se on kun se on sydäntä Onko äidillä linnun vai linnulla äidin ääni
Hän vastaa askelia, latvakannelten polskan
(illan, tyhjän pesän, värttinöiden tähtitangon, tornikamarin)
ompelee vuodevaatteille suklaatahroja,
vieraiden tuulessa kieppuvat käärepaperiportaat linnan kellariin.
Hän odottaa mustarastaan huilivan välillä, huilivan kyllä.

tiistaina, maaliskuuta 11, 2008

Kaupunki siivillä


Yhdessä yössä rakastan koko kaupungin
yhden kaupungin jokaisena yönä jonka valvon
herättääkseni sinut jokaisen kaupungin jokaisesta sängystä jokaisena aamuna
kunnes herätän maailman reunalla     ja hyppään, hyppäät      me hyppäävät

terrakotta-armeijat kasvoillasi      Ukkoslinnut Jumit
meren pihkaamat Gabrielit      Hermeet Horukset

ja hyppäämme kuin Ikarian mereen
hyppäämme linnun      selkään joka taltutti valtameren
joka merestä kutsui kaupungin, merestä syvät siivet

sunnuntai, maaliskuuta 09, 2008

(Toinen valkea)


Valitse sinä meri niin minä valitsen auringon,
lasken irti
aallot, lasken leijuvat esineet, aamun lumeen,
kuin ne olisivat lapio ja ämpäri
simpukankuorilla rantava valkea,
veneen muotoinen aukko veressä.
Kuule kutsuttu sisään
kesken leikin majakaksi rannan nälkää näkeville,
pimeässä saari lähteellä tai salama hiekkahangella.
Kasta meri ja uhraa auringolle
mitä nimestäni on nousuveden jäljellä.


Unentekijän jalka itkee jumissa jumin rajaa,
ikkunan ja emalivadin siltaa piirtää sinivahainen varjo,
oven ja kansilehden, nousulumen, laskulumen.
Missä hän on nyt, kun varjoo karkaa tien ja käärmeen,
kun unentekijän jalkaa kiusaa kahden maailman itku
ja kolmikymmenvuotiaan nuken huulessa on pipi.
Hän liottaa liivejä, kasvoja ja kuivattuja herneitä,
vatkaa kermaa voiksi, suree voin kermaksi,
koska aina on jonkun syntymäpäivä ja kakut ovat sentään kakkuja.
Jos kysyt hän kertoo hyönteisistä, jumin häistä, kylmästä
keväästä, akaasioista ja vieraasta maasta,
laulaa laulut joita rannoilla laulettiin, eri teitä ja suuria teitä.
Mutta unentekijä tahtoo metsään ja naavatappuroita korvan taakse.

perjantaina, maaliskuuta 07, 2008


Valitse  sinä  meri  niin  minä  valitsen  auringon  lasken  irti  aallot  lasken  leijuvat  esineet  aamun  lumeen  kuin  ne  olisivat  lapio  ja  ämpäri  simpukankuorilla  rantava  valkea  veneen  muotoinen  aukko  veressä  kuule  kutsuttu  sisään  kesken  leikin  majakaksi  rannan  nälkää  näkeville  pimeässä  saari  lähteellä  tai  salama  hiekkahangella  kasta  meri  ja  uhraa  auringolle  mitä  nimestäni  on  nousuveden  jäljellä

torstaina, maaliskuuta 06, 2008


Joka perhosen nimeltä kutsuu, joka neidon, korennon,
joka sumusta tihisee siivet,
joka seitit kellastuneisiin kohtuihin


ja kukkasen pienimmän
ja mehiläislaatikon langenneen eevan,


joka kirjoittaa nimensä yläkulmaan, minne lapsena aurinko

ja piirtää siipitäplät lapaluihin

lauantaina, maaliskuuta 01, 2008

Viikon luontoääni


Hän on silkkiä, samettiunelmia uikkuja    hän on yleinen

nainen ei jaksa silittää poskea    hän silittää kaiken

potkuhousuista laudeliinoihin polttaa reikiä
pesäkaupalla lisää pituutta siipiväliin

Hän on keskisuuri vesilintu    lautalla pienoinen kahvila
ruokalistalla vesien selkärangattomat, diftongit
Leudon talven aikaistamat soidinmenot

tiistaina, helmikuuta 26, 2008

Nihil Interit verkossa


Runoyhdistys Nihil Interitin nettisivut ovat uudistuneet.

Tervetuloa Tuli&Savu nettiin

sekä runokuulolle lehden sivuille.


Ovesta valuu nyrkkipyykkiä,
pitkiä rikkinäisiä päivänpesukoneita,
kuravellissä hämmentyneitä
rukkasia, kaula-aukkoja, tikattuja päälakia.
Olen päässyt portille sairaalansiniset muovitossut jaloissa,
niin kuin se, joka mukulakivikadulla veti imuria perässään,
kantoi kissanpentua pipon alla,
palavaa kynttilää povitaskussa.
Olen liukastellut läpi kokorukkaisten lasten,
kaadetun pyykkikorin, silmäpakojen,
läpi myrskypilveen ammuttujen rakeiden,
körjannut pölypussit talteen, kehrännyt.
Olen kehrännyt niin kuin selkäni olisi kissaeläimen muisto,
niin kuin minä en sano minä en sano mitään,
neulon tulevalle villakoirista hahtuvahousut.

perjantaina, helmikuuta 22, 2008


Tähdet vapisevat orvoksi   jätetyssä puutarhassa
Pakene putoava aurinko   polta syntymäkirkko
Kysyt kynsiviilaa   bemarin sydänöljy
Parvekkeella kuivuu poikalapsi

torstaina, helmikuuta 21, 2008


Ikävästä silta   minua sinussa
Hengitys hakkaa ilmaa   mitä emme sano
Olen alkuräjähdys   alkumerta maaemo ja kantaäiti
Loppuunsanottujen planeettojen lempeät simpukat


(edit 22.2. 20:40)

tiistaina, helmikuuta 19, 2008

Ennustuska


On tämä särky, särky täällä hei!
Täällä silmien takana minä elän,
joka niemeen ja notkelmaan nostan siivet,
pastellinsävyisten soutuveneiden armadat,
ketterät tassut ja tulivoimaiset sanat.
On mökki, mökissä ukko ja akka, on noita. Onhan noita.
Alttoan villisorsan valitusta, lasken nuotista nuotan.
Saappaat hölskyvät suuresta suurta,
putoilevat matkan varsiksi,
piparkakuista sillan ruskoon illan,
pakahtuvat jo syntyessään missä
vuosikymmen on ysikymmen
prosenttisesti minä.

perjantaina, helmikuuta 15, 2008

Muist olla

p o i k k i !

Aika


Vauvat ovat loppuneet

      Uinnin jälkeen juomme meren

Jokaisessa kellarikopissa syöttötuoli kasvattaa turkkia

      Rakasteltuamme syömme toisemme

Matkalla vähennän askeleista munasolut ja sorsat
Muistan siivoojaa tuoksuvilla vesillä

      Imevä höyrypesuri tappaa tehokkaasti myös koiperhoset

Miten onnelliseksi hän tekeekään unemme koneemme ja bonsaipuun

torstaina, helmikuuta 14, 2008

Minä, lapsi ja ikkuna


Se herää lelupäivään joka aamu. Joka aamu kamppaan sen lelupäivän, kompastun viimeistään ovella. Puran koloista kulmioita: pez-ukkoja ja legopyssyjä, rintataskussa rakkain pureskelluin pyörin. Kulmikkaat eivät pysy piilossa, suussa ei mikään, mikään ei riitä. Aamut vaihtuvat, seuraavat, peruuttavat, ikkunoita harittaa suuntiin ja takaisin. Helisevät toistensa päällä rikki, se laittaa sirpaleet suuhun. Harteikkaimmat kiipeilevät räystäskouruissa, koivuissa katseet, niin moneen kerrokseen että päivät eksyvät joka tapauksessa. Joka tapauksessa on risteys. Siinä me seisomme, äiti, lapsi ja ikkuna, katsomme ensin ja sitten ja sitten.

keskiviikkona, helmikuuta 13, 2008

Puuron loppumisesta


Sääli korvia jotka yrittävät kuulla sisään,
sääli pahaa silmää, aamun tuimaa,
sääli eksynyttä mantraa.

Olet ansainnut kaiken mahdollisen onnen,

olet ansainnut kaiken koneen joka sinulle kuuluu olet ansainnut kai-

ken koneen, joka ansaitsee kaiken mahdollisen onnen.

Painat puukkoasi muoviasi vasten,
hankaat ilman särkyä täyteen.
Harakka keittää huttua.

torstaina, helmikuuta 07, 2008

Kiivi


Se kysyy miten monta kuoriaista mahtuu ruohon korrelle
ja kuulen heti väärin, ei se niitä keihästää halua,
nuuskaa huulen piiloon ahomansikkaa.
Vielä se on pehmeä, keinutan sitä niin kuin rinnalla keinuttaisin,
suljen sisääni silitän kivisen hedelmän pörröä,
annan aluskasvillisuuden rehottaa.
Kaukana kasvukipuava maa, raajoista kuoriutuvat monihuuliset.

sunnuntai, helmikuuta 03, 2008

Möykky


Olen etsinyt asentoa joka halkaisisi rinnan,
kehisi auki, kuorisi kunnes pieni olisi pieni.
Olen ollut kumarat pururadat, roikkunut muurin,
seinät, sängyt, kuntosalit, kangaspuut,
kaikki intohimottomat kaaret,
kuivaksi halkovat sormet,
kiinni halkovat holvit.
Että joku nostaisi kuten lasta kainaloista nostetaan,
kun sanot älä rimpuile ettei satu
ja lapsi tietää ettei se koskaan.
Kun jokainen auki päättyy nauruun.
Jonka vierestä heräät,
jonka sormet saavat.

perjantaina, helmikuuta 01, 2008

Leikkiautoanalyysi


Tällä on pesä* loppu,
se on sitä muovailuvahaa.


Rasmus 2 v

. . .

* se on bensa sanoo tantantan.

torstaina, tammikuuta 31, 2008

Miten nopeasti huokaus on yksi


Aloitin kertomalla jotain unetonta äänestä
sohvien yöstä ja liikenteestä huoneiden välillä.
Miten tärkeää on tietää mikä seinä on kantava,
miltä kuulostaa posken toisella puolella,
mitä tuoksusta ajatellaan ja miksi
naapurin lapset ovat vielä ylhäällä,
lattia lainehtii,
miten nopeasti huokaus on yksi.

Palatessa taivas rakoili mutta ei pudonnut sentään harmaa
avasi reitensä valon tulla niin hyvä on hyvä,
ja lämmin on lämmin ja sininen ja niin edettiin
kunnes kalat oppivat puhumaan
vokaalimyrskyisten merten rantaviivat.

Kuinka kulta kalamaljassa merenneitojen
on aika kasvanut monta kaunista varvasta.

Kyyn eleet


poskipää kuuntelee ahvenen hengen sateenkaartelua
missä pintavetelä suomustaja huojuu sisään kaislamatosta

. . .

Kanssa Kristian.

maanantaina, tammikuuta 28, 2008

Miksi yö nauroi


Kuka lohduttaisi äitiä,
jos kahvi on pahaa ja valo
nukkuu suurta tuntematonta valon unta

Kuka lohduttaisi, jos kahvi onkin loppu,
jos sinä
Jos yön sisälläsi ollut jäi yöksi sisään

torstaina, tammikuuta 24, 2008

Kynsiä kykeneville


Poikki! - taiteellinen kirjallisuustapahtuma

La 16.2.08 klo 11-17 Tampereen Työväen Teatterin vanhan puolen aulassa ja lämpiössä. Saman päivän iltana Poikki! -kirjallinen klubi Kellariteatterin ravintolassa klo 20-02.

Ei savua ilman tulta

To 29.2.08 klo 18 Pasilan kirjastossa. Tuli&Savu-lehti ja suomalaisen runouden paradigmanmuutos 2000-luvulla. Keskustelemassa runoilijat Miia Toivio, Teemu Manninen ja Olli Sinivaara, keskustelua johdattelee Jukka Koskelainen. Alustus: Miia Toivio. Järjestävät Suomen PEN ja Pasilan kirjasto.

Vesivärirokko


Kasvattaa kaktusta ilman muovia, noituutta.
Musta surma leviää, tänään oveen on piirretty punaisella.
Kirjarovioilla ja noitavainoilla on sama kaiku on käsien kaipuu.
Kuuntele kihelmöinti ihon alla,
paletista baletti,
kuule kirppusirkus, kuoleman tanssi, parinvaihtoleikit.
Kukkien kielellä se on sairas ja väritön,
mutta sarjoissa avosydän
leikkaukset ovat onnellisia alkuja.
Puremajäljet kasvavat umpeen viikossa,
mullan vaihto virkistää multaa.
Lapset maalaavat hangelle toistensa ääriviivoja,
sulautuvat lumikista tuhkimoon,
lumettomasta unettomaan,
värittävät ruusuin, aaloein.
Iästä riippumatta päässä riehuvat oudot luut,
kirjoittavat putkea,
salaojaa, kaukolämpöä.
Viimeinen pari saa asua piparkakkutalossa,
se on musta kuin kulta,
värityskirja uunista ulos.

maanantaina, tammikuuta 21, 2008

Vuosia, putoilevia lautasia,
kovilla lapsilla kovimmat frisbeet,
kotkan poikasella kupru

otsassa ja jokin lävistetty

elin joka ei lähde.

torstaina, tammikuuta 17, 2008

Metsä


Ei varmaankaan ollut sattumaa, että heräsin hakkuuaukiolla.
Pään alla jotain, jonka olin lukenut paimenista.
Jos heräisin uudelleen ja kaivaisin horsman juuret,
jos antaisin karvojen kasvaa, ja lehdet.
Jos kuivaisin, jauhaisin, fermentoisin,
jos olisin lämmin.

maanantaina, tammikuuta 14, 2008

Laituri


Maantien soraäänet, lenkkarit,
mustasta kirkuva maito.
Isän sylissä radio, sähköpilvi.

perjantaina, tammikuuta 04, 2008

Pop-antiikki


Tuli&Savu 4/07 ilmestyi välipäivinä. Populaarikulttuuria ja antiikkia, suhdetta ja suhteettomutta, (väänte)lehteilevän numeron sisällys:

Runoja:
Teemu Manninen, Elegia Ironialle
Ville Romsi, Huomautuxia
Lauri Wuolio, Olemuksesi on salainen
Roo Ketvel, Nimetön laulu
Marko Niemi, Runoja

Rome is very Hollywood - keskustelu

3 luentaa nykyrunosta

Runoja:
Ray Fracalossy, suom. Lauri Wuolio
Philip Nikolajev, suom. Mikael Brygger
Antonella Anedda, suom. Riina Katajavuori
Tod Berrigan, suom. Aki Salmela
Ron Padgett, suom. Aki Salmela

Epigrammeja, suom. Aki Salmela

Hautarunoja, suom. Sampo Vesterinen

Jyrki Heikkinen, Sivuja

Arvostelut:
Vesa Haapala, Vantaa
Ville-Juhani Sutinen, Merkkihenkilön kuolema
Kari Saviniemi, Hevosen muisti
Miikka Mutanen, Mäkärä, särmä, hindustani
Aki Salmela, Work In Progress