perjantaina, maaliskuuta 27, 2009

Kukkiva maa II


Auringonlasku. Huhtikuu. Ilta. Viimeinen. Ranta.
Oranssi. Kivi. Pystykuva. Vesi.

Viritän riippumaton veturin kaulaan ja antaudun rantakaunottaren povelle.

Katso meren vaahtoa niin tiedät mistä olet tullut.

Sulta viedään vapaus ja multa. Hauta. Paikka. Järvi. Harppi.
Kuu. Hukkuu. Insinööri. Nukkuu. Varjot. Vaarat. Vesi.

Kukkiva maa


Huhtikuussa tarjoillaan viimeinen takuulla ainutlaatuinen
mahdollisuus kokea nostalginen ja takuulla unohtumaton ilta.
Aurinko laskee sisään perheenäidin kerrostalokeittiön ikkunasta.
Myrkyllinen jäte valuu maan rinnoista.
Se onnesta välkkyvi vihreenä vielä povella ruskean jyrkänteen.
Laulajat valmistautuvat parhaillaan kukkii koko maa -kiertueeseen.
Huone oli pieni ja lempi kaikui.
Nyt olen kuin kynnetön kissa, nousen ja vaellan koneeni viereen.



(Hakupolut Katri Valan Kaukaisen puutarhan Kukkivasta maasta.)

lauantaina, maaliskuuta 21, 2009

Onnea Kati!


Kati Neuvosen Naku ilmestyy tänään.

torstaina, maaliskuuta 19, 2009


Ei tullut takkia, tuli liivi. Ei tullut liiviä, tuli hansikkaat.
Antaa tuolle ja antaa tuolle ja tuolle antaa oven.

Kun valaistusta on vähän tarvitaan pitkiä suljinaikoja.
Aurora näkee värttinän jo kaukaa, mutta kompastuu revontuliin.

Tornikamari täyttyy vedestä tulee vesitorni sortuu tulee maisema.
Tuli syömishäiriöinen prinsessa.

Tässä vaiheessa ajattelimme kotiutua ja laskea vuoteet.
Kaikki kahdeksantoistavuotiaat saivat koettaa kruunua, lasikenkää, stringejä.

Tuli tyynysota, tuli itku pitkästä ilosta.
Haltijatar antoi prinsessalle lahjaksi suuren loistavan helmen.

Adalmiina näkee lähteen jo kaukaa, tulee onnellinen loppu.
Ei tullut hansikkaita, tuli kukkaro. Ei tullut omenaa, tuli päärynä.

maanantaina, maaliskuuta 16, 2009

Hevostytölle III


Yritän puhua, mutta minulla ei ole mitään yhteistä.
Yritän kuroa umpeen, mutta ne laukkaavat jo kaukana.
Kynsilakalla saa estettyä pahimmat silmäpaot.
Ikinä en ole ratsastanut, mutta unissani ajan moottoripyörää.
Miksi kirjoitan miehestä, vaikka voisin kirjoittaa Bosnian sodasta.
Ikinä en ole ratsastanut, mutta olen muuttunut parempaan suuntaan.
En ollut näkemässä, kun jarrunesteen väri muuttui tummaksi.
En ollut näkemässä, kun en ollut kotona.
Miksi kirjoitan, vaikka voisin olla rento.
Työnnät käden suuhuni, en näe ulos.
Välillä tuntuu hyvältä, kun joku kysyy miten voit.
Välillä kainalo kiristää liikaa venytellessä.
Elimistö kaipaa jotakin ainetta, mutta en tiedä mitä.
Yöksi haluan villasukat ja päiväksi sukkanauhakäärmeet.
Ne viihtyvät kosteikkoalueilla ja kiipeilevät polvia ylös alas.

perjantaina, maaliskuuta 13, 2009

Hevostytölle II, viat/tomuus


Poislähteneen hevosen kuva on kevyt,
en ikinä sukinut sinua,
en ikinä ratsastanut sinua,
mutta lauloin hoi
hummani hei ja laukkaa ratsu reima,
kerran viikossa äiti pyyhki nihkeällä liinalla pölyt
ja hilehuurretun posliinitamman kavioihin puhkesi lähde.
Minulla oli nuha, sinä olit sarvesta säikky,
sinä tahdoit vain siivet,
koirien nimet olivat Usko, Toivo ja Rakkaus,
mutta sinua ne tahtoivat kaikki,
pikkusiskon kastevesi haihtui pullossa vuosien kasvaessa umpeen,
huomenna mentiin korkeasaareen ja kiikaroitiin taivaalta neliö,
kävin istumassa poliisihevosen selässä ja näin kaksi
metriä korkeammalta:
ne pussasivat ja haisivat juhannusvieraalle.
Miksi Medusan hiukset olivat käärmeet olivat palmikot olivat rastat
(luudan ja hevosen tuliharja puhdistaa sen korkeuden),
äidin katse kivetti varmemmin kuin kamera.


. . .

runotoille ja
Juhani ahvenjärvi. Kahvin hyvyydestä. Sanasato 1997.

tiistaina, maaliskuuta 10, 2009

Hevostytölle


Suljen oven järkeesi.
Kun minä synnyin, avasin äitini,
viereisessä talossa avattiin hukkunut nainen,
puoliksi maatuneet kaislat kaulan ympärillä, napanuorat
laukkasivat kirkosta kirkkoon, kahvilasta kahvilaan, järvestä järveen.
Hevosen silmä on sinfonia on ruostumattomasta teräksestä valmistettu.
Katselen pitkään, kun sinut talutetaan riimusta, kädestä pois.
Naapurissa syntyy herttainen hevostyttö täyteläisillä huulilla.
Missä olet nyt, kun turistit ovat lähteneet, kuusokea tytär.

lauantaina, maaliskuuta 07, 2009

Olipa kerran joki


Olipa kerran joki.
Olipa kerran jokisimpukka.
Olipa kerran jokisimpukkahelmi.
Olipa kerran helmi, joka tahtoi nöyrän sydämen.
Olipa kerran tyttö, joka kuin simpukka kasvatti sydäntä.
Olipa kerran kaunis, mutta ahne ja pahansisuinen prinsessa.
Olipa kerran kaunis ylpeä kateellinen prinsessa, joka ihasteli kuvaansa joessa.
Olipa kerran helmi, joka putosi takaisin jokeen.
Olipa kerran huolestuneet vanhemmat.
Pian ilta oli kulunut umpeen, eikä ketään näkynyt tiellä.

Olipa kerran joki, kun sahattiin jäitä, kun kurkotin avantoon, kun kuutioita nostettiin. Maljoja.
Ilta kului, ketään ei näkynyt ja kaikki näkyivät.
Kun keitettiin soppa, kun lapset syntyivät, kun juotiin kaakaota,
kahvia ja konjakkia.
Illalla saapuivat paimentytöt kainaloon eksyi pieni metsä.

Olipa kerran kerjäläistyttö, joka syntyi pakkasessa.
Olipa kerran tyttö, jonka pipossa oli helmelle paikka.

Kun minä väistelin railoja, kun Sigismundin askeleet etsivät,
kun maito loppui kaupoista,
kun Adalmiina oli muotinimi Jasmin Kastehelmi Karoliina,
kun syötiin simpukoita.
Olipa kerran onnellinen perhetapahtuma.

Kun minä synnytin joki jäätyi.
Pian rinta on maidosta täysi, vieläkö horisontti näkyy?

Olipa kerran joki.

keskiviikkona, maaliskuuta 04, 2009


"Rikkominen tarkoittaa myös sitä, että ei saa rumeilla, että ei saa rikkoa sanaa, että ei saa rikkoa puhetta."

Walter 5 v.