hän käy kaikki tyynni kuin vesisuonet kivessä
jos vain narraat sen itse
hän käy tihkua läpi harmaan kiven
jos vain kalautat siltä hengen itse
hän on kiven koti on kiven koti on olla talo
jos vain tiedät itse sen kidusvaltimon
lapojen välissä kutittaa portaikko joki tai selkäevä
jos olet nopea voimakas nälkäinen
on nuorallatanssi takaisin mereen kämmensyrjällä konttaavat ripset
ja suomustat itse avaat vatsan huuhtelet keität syöt soppasi itse
hän löytää kadun
jos rakennat silmistä mosaiikkipeilin
puhaltaa ja näkee korttelin
ja ennustat ruodoista kuten äitisi ennusti
jossa kiven sisässä hän ui rintaa vuotaa makeaa
perjantaina, lokakuuta 17, 2008
alkulähiömeri
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
alkulähiömeri
tässä kaikki, alku - lähiä - ja takaisin mereen
välissä kaikki, elämä
Tässä kiinnostaa kovasti tuo kiven/kivien mukanaolo ja elollistaminen, koska olen itse kirjoittanut niin paljon kivistä. (Kivet kasvavat hitaasti) Blogini runoja-osiossa.
Runossasi hienoa tuo vuoropuhelu ja vapauden ja vapauden nälkä. Nuorallatanssi.
Lähetä kommentti