perjantaina, kesäkuuta 27, 2008

(Parrasvaloista)


Ennen kuin tulen nähtäväksi miksi haluan olla lintu annan meren
pyörtyvin vyöryin kiharoida varpaat tukevanpohjattomaan rantaan
kuin leikkien valinnalla kilahtelen leipäkiviin, hämmennyn pullaviipaleisiin.

Häpeänpehmeä ilakoi anna aaltojen loihde anna kahlaajalinnun kokoinen kaari.

torstaina, kesäkuuta 26, 2008

(Martinson ei tule )


Toisinaan tuntuu että ainoa viisaus minkä voi elämässä saavuttaa on reuhtovan mekaanisen nuken äkkiä tavoittama syrjästäkatsojan-hymy - -
                                                    Aila Meriluoto. Vaarallista kokea. 8.3.1961



Hän kirjoittaa väärällään oikeuksia,
silmukoi pylväitä, palmikoita, kaunokaaria,
aksentteja oikein nurin oikein
vaihtaa mullat vaikka vuodenaika on väärä,
katsoo monitorista tyhjää kohtua,
rakentaa hymyn hyvin voivista munasarjoista.
Hän käy kiitollisesti nurin,
kuorii, kehrää, keloo, meloo,
muovii, luovii, unelmoi,
todistaa hänellä objektiivisesti itsensä läpi.
Krooninen haikeus kasvattaa oman saaren,
nytkähtää omistaan huvitettuna, hyvitettynä.
Hän täyttää puutarhan kahluualtaalla,
pystyttää keskelle kukkatornin.

tiistaina, kesäkuuta 24, 2008

Juhlatulimainos


Viisi++kymppisiä juhliva runouslehti Tuli&Savu 2/08 on ilmestynyt.


Juhlat, julkaiseminen, kirjallisuuslehdet:

PÄÄKIRJOITUS

JUHLARUNOT
Eino Santanen: Juhlan paikka
Karri Kokko: Pankaa lehteen ruusuja
Silja Järventausta: Puhe
Buddhadeva Bose: Kalkutta

JUHLAPÄÄKIRJOITUKSET
Markus Jääskeläinen: Nimeä tekemässä
Tuomo Karhu: Yhden aikakauden alku ja loppu
Johanna Venho: Korppuja ja ruohonjuurta
Janna Kantola: Paras pääkirjoitus koskaan
Rita Dahl: Kulttuuri kutsuu, onko runoilija linjoilla?
Leevi Lehto: Tsunami sormustimessa
Miia Toivio: Katkon jälkeen
Teemu Manninen: Runouden rappiosta
Harry Salmenniemi: Puolikkaita runoilijoita

RUNOJA
Tommi Parkko
Sirkka Selja
Vesa Haapala
Bella Gusarova

RUNO&KUVA
Janine Rewell & Lotta Nieminen: Historian havinaa

LUEN – UbuWeb
Karri Kokko:Varastettua tavaraa

KLASSIKKOKIRJALLISUUSLEHTIÄ
Athenaeum
Littérature
Le surréalisme au service de la révolution
Yellow Book
L=A=N=G=U=A=G=E

TULENTEKOA
Kristian Blomberg: Runon kehykset

Jyrki Heikkinen: Sivuja

ARVOSTELUT
Nuori Voima 1/2008
Anna Halmkrona: Kolmas sotaleikki
Jukka Viikilä:Runoja
Juhana Vähänen: Avaa tule
Aki Salmela: Tyhjyyden ympärillä
Risto Oikarinen: Katumusharjoituksia

maanantaina, kesäkuuta 23, 2008


Jos sepelkyyhky nyt
on päättänyt pesiä parkkitalon
katolla tai puussa se kai
ei ole minun ongelmani.

Saarella on vaarilla on äiti


Saarella on vaari ja niin alkaa tämä jossa mantereet rakastavat toisiaan,
joka säilöö ensimmäiset spriihin ja aloittaa uudestaan, joka on kultakalojen lasipurkkihautausmaa saaressa tammen juurella

nimetön kasvi kysyy kuka ketä kylmää, saaren pinta-alasta ei ole vielä päätetty,
kaikki on, mahdollista olla kerrassaan, puhjeta merestä murroksesta
ikään kuin aikaan, oppia dokumentista luonto, ottaa luonnosta vaarin

salkku tekee siirtoja kuin pelaisi shakkia huonekasviruukuilla, tekee hyvin, katsoo ensin, katsoo laihtuneita ikoneita, jumaläitejä, poprankoja,
hameita vaari osaa morsettaa:

saarella on, vaarilla on, äiti on meri on uni
(on uni on meri on uni on meri)
istuu polvella ja istuttaa saippuamarjaa.

lauantaina, kesäkuuta 21, 2008

(Värinä)


Se haavoittuu likaisesta ja happamasta vedestä,
se on simpukka, periaatteessa
sen ikä voidaan laskea kuoren kasvurenkaista.

Olen käynyt keskusteluja saarta ympäröivän veden väristä:
merihevosia kissakaloja, klovnikaloja valaita haukia,
sinilevää saimaannorppia, magrovejuurakoita jokirapuja.
Päätän sekoittaa veden kuin parfyymin.
Mustahuotraa pyydetään syvistä vesistä,

päästyään valoon sen silmät räjähtävät auki.
Olen hankkinut mikroskoopin ja ulkomuodottoman nisäkkään
tutkiakseni miksi värit tuoksuvat:

vesinokkaeläimen maito erittyy ihon huokosista, ne saalistavat
tarkkailemalla lihassupistusten tuottamia sähkökenttiä.

perjantaina, kesäkuuta 20, 2008


On kaksi voimaa, jotka siirtävät saaria. Toinen on metrisen palmuvehkan juuripaakku, pehmytosiani paleltaa, toinen sanoo pyyhkimään.

torstaina, kesäkuuta 19, 2008

Merkintöjä saaresta ja sen kesästä


Tarinassa laiva katoaa eikä sanota
mitä sen jälkeen tapahtuu.
Eläimet pelottavat, välittääkö aurinko. 1)

. . .

Olen kiitollinen vesi ja kelluntaliivit,
vastakuoriutuneen ympärillä uidut renkaat,
kaulat kaarella merimetsoja ja meduusoja, 2)

vihertävää silmää ja sulaa kivettynyttä katsetta,
punaista kuin jalkojen haavoista maahan tarkoitettu,
takaisin sinne missä kivi vielä virtaa, 3)

(missä) poskipäiden hedelmät mätänevät auringon
polttamalla nurmikolla, jotakin kuollutta,
vettä, joka on seisonut liian kauan, 4)

"kaikki nukkuvat tai ketään ei ole",
kaksi simpukkaa paidan alla tiedän,
mikä puu kaadetaan tänä vuonna. 5)

. . .

Valitsen puut ovat minun
kansaani eivätkö he nostakin juurensa
ja kietoudu minuun kysymään neuvoa. 6)




1) Merkintä kesällä 2001
2) Kesällä 2007
3) Kesällä 2006
4) Kesällä 2007
5) Kesällä 2007
6) 19.6.2008

tiistaina, kesäkuuta 17, 2008

Taivas paikasta kahluualtaassa ja liimaa


Kotiotsalla tuulee, ovet paukkuvat, ripset itsestään
selvinä itkusta tärkissä, tärkeinä kuin havupuut.
Olen niin korkea, korkeaotsainen syvällä,
olen merinisäkäs otsalla,
katedraali ohimoluilla, vallihaudoitettu linnake,
jota ruusuikkunan sanahelinä sateella imartelee.
Yritän rakastaa tätä luontoa korpien kätköissä kaupunkien,
ikkunanpuitteet turpoavat narinaa, vettä rantaa raskaampaa.
Olen tarkkaan suukovera,
koputus pitkospuilla, suosilmäinen isku lähteen paikasta,
ja kaivon ja reunakiven, alttarin ja ampuma-aukon,
kaapit olen varannut arkuiksi.
Kaapin paikasta kuvitan huoneen kylpyammeella ja putkimiehellä,
arkaaisilla sormilla aroilla akaasioilla.
Olen lähdetetty näihin vesiin, metsiin,
upotettu renkaisiin joita runebergien saranoista pinkovat pikkukivet.
Renkaat laajenevat, minä laajenen, sinä suostut tai soistut,
kutsut tai kutistut, lanteilla tuulee jo,
rankkaa kuivaa sadetta, pimeää juoksuhiekkaa,
vuodenaikoja kuin muurahaispesiä.
Sanat ruuhkaavat, katutuuli koittaa korvia, asfalttikiilto huulia,
mikä sinussa on niin ihme, että siedän jokaisen uuden
lopun ennen alkua, korjauksen ennen tulvaa,
kosketuksen ennen lupausta, ennen piha-arkkitehtia,
ennen pihaa, arkkia.

lauantaina, kesäkuuta 14, 2008

Korpi-imarretta kytyturpee/assa


suoimarrel/ttu

Keuhkot(on)


häkäel&ty

Tuutulaulun jäljillä


Kysymys on maidon määrästä silmissä,
etumaidosta, takamaidosta,
kokomaidosta kurrista korvikkeesta,
koskien juoksevista sumukuduista, maitosumuista,
hautakalojen valkeasta kultalastista, laivojen kuumista
ruumista, kuunnella ylen immanentti
ympäri imeltynyt ketta kellarista,
hamuta suuhun jokien vieri,
pintojen kaiku seinäpiirroksista kalliomaalauksiin,
tatuoitujen nännipihojen huokausten siltojen partaalla partaa
itävien ylä ja ala
juoksujen luomien kertojen
huulet, pihat, tiehyeet.

perjantaina, kesäkuuta 13, 2008


Matkustan taaksepäin pyörin minusta ornamenttia horisontista huoneistoa
virtaan hyvältä tuntuu liisterissä tapetinpehmyt olotila,
vedän maata rintani peitoksi liimaan mitä minulla on
peiteltävää lapsia kaupungeista kaupunkeihin sattumia.
Jos pysähdyn olen vapaaherran erämaamökki kattohuoneistossa.
Jos pysähdyn outo vesi pääsee vapaaksi herään liian
vieraassa kaupungissa sanoa sinä
teet minut surusta rakkaaksi.
Jos pysähdyn sinä tulet hakkuuaukiot pesit linnuista seuraavat jumalani

miten olen syntynyt linnuista seuraavat synnyttänyt
matalamieliset pellot ja lupiinirinteet seinille.


Onnenseula on ruusun
piikkilangasta solmittu.

sunnuntai, kesäkuuta 08, 2008

(Laatikoittain hiekkaa naistenlehtiä trippimehua kerro novelle viikonlopun puistotriangeli apupyörillä ja ilman.)


Se tekee kuperkeikoista kaksi, sillä on niskoista vahvin, se on minun.
Se löytää siipisulkia kolmittain, lihassa kiinni vielä, sekin on minun.
Se kertoo kuinka lihassa kiinni olevat siivet ovat myrkkyä,
saat kivuta enemmän ja enemmän ja kuolet ja sitäkin enemmän.
Se on kova tyttö, kun se kertoo.
Se on kova poika kertomaan,
taulua, tuhkaa, satua siruja verta ja turpaankin tulee, kun se kertoo
diagnosoin sille isoja veljiä ja siskoja.
Kun se tartuttaa minun lasta, oikeinko näin rinnuksista kiinni, levitän siivet,
kysyn siltä tietääkö se mitä auringonkilo painaa,
että minun isäni jaksaa nostaa senkin isän auringon.

lauantaina, kesäkuuta 07, 2008


rakastaa kerrasta ja kätilö painaa jälkeisistä kolmikantaisen kipunuoran.
rakastaa kerrasta ja kaikki jälkeinen on variaatiota.
rakastaa kerrasta ja summa summarum olla hiljaa. olla vain.
rakastaa kerrasta ja aina kesken. aina eräinen.


Kiduttaa itku läikikkääksi nälästä, löytää sellaisia pieniä,
ruusunlehtisalaattia ja lemmikkipiirakkaa voikukansiemenillä.
Hiekkapölyttää lapsesta jano, mehustaa sisään ulos syömään.

tiistaina, kesäkuuta 03, 2008

Pururata


Suljen silmät ja näen äänet, meren aallot, joista olet kirkkaasti vihreä. Törmään muistista pehmeät hampaat, pehmeät yöt, jokaiset yöt, jokaisen yön, juoksun, kiven, varpaan, varvaskiven ja varvasjuoksun. Palan puuta, hampaat jauhavat minkä jalat juoksevat, juoksen että pures-

kellun on yö, petän on jää, leukaperät yli, virittynyt kannel.

Geenikartta nauraa ikenin ja soi, kukat kuusessa paisuvat, puisevat. Soi on kertoa, pukeutua kuin satu, juosta kuin satu. Kellua satu, kuvittele olet kukka, saduttaa mitä tunnet, kuvat ylimäärätty aisti. Miten niin, onhan niin. Niin on satuttaa. Sattuma tuli tänään, se vaikea. Vaikea pysyä auki. Olla avoin ja radalla.



edit: 7.6.

sunnuntai, kesäkuuta 01, 2008

rajahavainto runoa pelk(k)ää


huikeata harpata koskettimistolta näppäimistölle
[kuin(!?,) (lukuohje: nielaise tauko kuin heräisit merestä
elvytettynä, kuten nielaisisit hikkaa) nukahtaa] nukahtaa,
kun jäsenet tulkitsevat rytmin kuolevaksi

kuulla lukkosulainen tyhjä aivosähkökäyrällä,
kuinka hetki murtautuu yli suonien (,sormien?!)