Unohdin leikata kynteni ja lakikorkeus tirahti ammeeseen,
vilusi kämmenelle kuin missä oksa siinä onni.
Unohdin leikata hiukseni, urkenin pyhistä puista.
Päätös oli helppo, oli tuttava itätuulen, oli pyhät pihlajat pihalla,
oli viulujen väsymätön yötyö ja vinttikaivolla hyvät hyssykät.
Päätös oli rakennussarja latvakanteleita, oli yksi varvas vähän.
(suomi-runo runotoille)
sunnuntaina, joulukuuta 07, 2008
Muuttolintu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Mainio rallatus! Ei siitä mitään ymmärrä mutta hyvältä tuo maistuu.
Lähetä kommentti