tiistaina, huhtikuuta 24, 2007

Lapsilta kierretty

Ei saa pukeutua lampaantaljaan.
Ei saa huutaa susi tulee.
Ellei ole kiltti kylmissään yksin.
Yksin ulvomassa vastausta, varjoja, nälkää.
Jos olisin tehty, olisin susi ja nauraisin,
ampuisin itseäni väripatruunalla.
Ei mitään uutta, hän sanoi,
ei mitään silitettävää, syötävää, lypsettävää.
Ei ristiä ei sielua,
mutta kuuta, nahkaa ja tyhjää katsetta.
Raiskattu satu.
Satu meni saunaan ja sammui. Entä sitten.
Riisuu punahehkuisen hiilihilkan ohimoiltaan,
lakkaa menemästä hukkaan.

maanantaina, huhtikuuta 23, 2007

Leuka perii tämän päivän hittejä.
Painakaa villaisella teesi,

naula naisväenopiston oveen.

lauantaina, huhtikuuta 21, 2007

Häntä

ikävä ja kukkaa
aidan viertä karvan verran
portin pielus tukkaa

ehkä tämäkin m a i n o s
on runossaan paikallaan.

torstaina, huhtikuuta 19, 2007

Kirpputori

Myydään vähän käytetty pienoismaailma.
Sormet ja varpaat tallella, pohkeesta puuttuu pala.
Voidaan myös vaihtaa
biljardipöytään, nukkekotiin tai mehiläispesään.
Peruna hihittää kiiltokuvan takana,
kemistit ratkovat pyhän liiman arvoistusta.
Voidaan myös vaihtaa
arkin kokoinen enkeli Bambiin
tai sellaiseen ennen vanhaiseen.
Hiuksia hampaita kynsiä karvoja, lohjennut katkennut pudonnut.
Ravintolassa mies antaa tytölle toto-tositteen, kuiskaa koodi,
kesäsade on meteorikuuro, ripsien räpäytys kaaos.
Voidaan myös vaihtaa,
ravintolaan, kirjastoon tai täysi-ikäiseen bigbändiin.
Myydään vähän käytetty vaihdetaan aikaan,
myydään figuureineen kaikkineen taivas kansineen.
Myydään vähän käytetty odotus,
myydään asukkeineen kaikkineen.
Myydään vaihdetaan, ostetaan annetaan
maha, auto, puu, tarha,
annetaan välirahaa, vähän käytetty mies.
Vaihdetaan mikro makroon,
annetaan välirahaa, vähän käytetty paikka:
kieli korva kynttilä
taivas hauta rauha.
Onni
ei tahdo syntyä,
haraa vastaan yliaikaisin kynsin.
Kosmoksessa isä rakentaa tikuista taloa,
sinistä ja punaista
leikkiä silmien takana.
Onni kiristää mahaa,
tervetuloa Onni, myydään Onni,
myydään vähänkäytetty pöytälaatikko.

Päivä

vähän herätään vähän puetaan vähän harjataan vähän
kirjoitetaan vähän syödään vähän juodaan vähän kahvia
vähän luetaan vähän siivotaan vähän lehteä vähän siivotaan
palstaa vähän tilaa vähän viljellään vähän odotetaan
vähän katsotaan vähän kelloa vähän aikaa vähän ostetaan
vähän haetaan vähän lapsia vähän leikitään vähän syödään
vähän laatikkoa vähän hiekkaa vähän riisutaan vähän jumppaa
vähän juodaan vähän syödään vähän mennään vähän katsotaan
vähän kelloa vähän aikaa vähän pussataan vähän nukutaan

sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2007

Muotovalikko

Nukella on viisi raajaa. Tukkimiehellä neljä ja poikkiviiva. Nuken vatsan halkoo arpi, joku synnyttää pian. Nukke kuin siili, neulat pystyssä piikit. Lapsella on etäpäinen, lapsi tietää kuka itkee. Nuken nimi on Basimysiini. Neuvolassa haju ja piirustuspakko.

Hyvä ihminen piirtää ihmiselle kädet. Mummolassa on aina joulu, mutta aattoöisin silmät lukevat oksanreikiä. Että vauvat kivoja on, mutta tekeminen puistattaa tädinkin hartioita. Kohta hän herää, itkee, kohta on joulu. Nukke ei ole ilman lasta. Ilman lasta ei ole.

Kantapäässä on kohta. Se painaa, jos sitä painetaan. Ilman lapsi kaatuu pyörällä, sanoo Basimysiini. Yhdellä on polvi ruvella, toisella kieli. Tukkimiehellä mieli ja vatsassa kasvi. Voi se olla kantapäässäkin tai porkkana. Sen voi raapia ja syödä. Haava

keittää ruven, porkkana keltaisen nenän. Tukki ja kasvimahainen mies, suvun puutos leijuu ilmassa, tuhkaa. Istutetaan tietysti kirsikkapuu, mies lentää siemenen mukana, imelää. Tulee vesirokko koska yhdellä on kieli ja kielessä rupi. Basimysiinillä ei ole kieltä niin miksi

isä sairastuu. Lapsi opettelee vasta luistelemaan, mutta isää kutittaa enemmän. Ehkä se on syylä, syylästä vuotaa paljon verta. Veri ei vatsassa pysy, niin isä sanoo ja kaatuu. Väristä sen näkee, mistä se tulee. Tukit kuolevat sukupuuttoon. Lapsi ei synnytä enää,

hänestä kasvaa mies. Yön yli seisonut sylki auttaa syyliin, kuiskaa Basimysiini. Ääni on mummon. Mummo paransi kasveja mustikkakeitolla. Mies harrastaa joogaa. Kasvaa kieltä kantapäähän. Nukkesiili kasvaa rinnasta ulos, pääsee kehyksiin. Piikit pehmenevät karvoiksi. Ajellaan.

Silhuetti

Illalla esitän verhoa
avattavaksi että näkyisin.
Olenko jo kertonut näyttelevistä ikkunoista?
Miten me eksyisimme ilman nukkeja.
Miten ilman muovia,
kuuta, ämpäriä,
kukkapenkkiä, seinää
kipuilevaa villiviiniä.
Vastaan valo ja esirippu varisee kuin leikki.
Minulla on kaikki ja rooli,
viite, kehyksissä alaston
malli miten tulla julki sivusta.


Muotovalikko III

Veistellä kulmat pyöreiksi,
purkaa ja koota maa-
tuska uudelleen.

Muotovalikko II (Motto)

Ajan kulu maa.

Muotovalikko I

He käyttävät hassua sanaa enkä tiedä,
kenelle sanani esoteerisin.
Kurvista suoraan, teille vai heille?
Asiat liittyvät, kuten viini ja kutujuusto.
Ylioppilaat toivovat astiastonalkuja,
eivät lävistyksiä tai muita kulttuurisia syitä,
mitään ensyklopedikyyrejä.
Katsokaa kattausmuotia,
päivän sana alkaa eellä,
empiiri pieni pyörii, liikuttuu,
kädet emulgoituvat, ensemble!
Käytäävä kulkee kulkuaan,
sisällä he myötäävät vastaan,
vaihtavat esana virtajohtoja, siittävät sanoja.
DNA-reksiterit kommentoivat yhteen,
minä raksastan sinua!
Vihreä virhe, pannaan toisto,
situaation säätila.
Vaihtolämpöinen eepostelija.
Talvi horroksessa, kevät hornassa.
Katurentoudu.
Haro hiukset.
Lakkaa katumaan.
Itseluotaamus ei ole synninlahja
eikä luonnonkatastrofin synonyymi, hurrikaani,
mutta se heitä yhyttää.
Elivoimainen eksemplaari ja elipsismi.
Heroan keskelle painijaisen.
Virhe ei varastoidu elimistöön,
entymologi ei haavioi kuolleita kirjaimia,
mutta vatsassa bakteeri kirjoittaa oikein.
Ero on hyvin pieni, parin tunnin pituinen,
mutta jos lähdet jäät verkkoon.
Mutta sos jäät
kutsuvat heikointa,
onko se evoluutio vai evaluaatio?
Hurrikaani ei ole luonnonkatastrofin synonyymi,
valinta on,
vaikea kuin vetäytyä verkolta,
jos rengas on napamaassa koukun.

perjantaina, huhtikuuta 13, 2007

Vanha juttu

Sivelkää ikenilleni viskiä, jokellat
soittakaa kipu, ulos minusta,
iso lapsi.
Kun rautahampaat on lassottu ovenkahvaan
jää jäljelle kutina ja kutina kaataa miehen.
Va’skool, kysyt, alat huuhtoa kultaa,
mutta lemmenjoki ei anna.
Alkemia ei kirkasta
ikenille statusta.
Puistatusta.
Humalat ja muut köynnökset olet roikkunut,
läpi lapsettomat, lapsellisetkin
juonut juuriltaan, maannut uusiin multiin
pystyyn kaatuneet, haudannut ja kaivanut
kahta hautapaikkaa.
Kaivannut paikkaa,

vaikka kasvanut vinoon ettei vierustoveria tule.

keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2007

Arkiveisu

Niska kasvaa silmää, korva tulppaa,
kolmannen käden synnyinkutina kainalossa.
En ole ainut, mutta erittäin kertainen
kiukuttelemaan auringolle, joka ei
kirjoita illan rajaa.
Hermot harpun kielet, väsymyksen ääripäät, miekkaliljat,
piano harteikas kiipeilypuu.
Poikki.
Mestarienkeli katkaisee ääniharavalta siivet.
Äänijänteet ampuvat nukkumattia ohimoon.
Hiekka narisee hampaisiin.
Kautta maljakon ohi otsikon
harpun muodonmuutos harppuunaksi.
Kaikki kolme nimeä ja isän perintö
jos et nyt heti tule
alas niin alas
ei ole tulemista.

Amputaatio

Kalenteri hukassa.
Ei se olisi levinnyt.

tiistaina, huhtikuuta 10, 2007

Koordinaatti

Kierrän vuoden ympäri.
Vuoren. Ärrän.
Pistän taskuun.

maanantaina, huhtikuuta 09, 2007

Pääsiäisen saldo

Oksentaa palikkaa että loksahtaa.

. . .

Soidakseen suoraan sisään on soitettava suoraan ulos.

Kuunnella lukkoliikkeen varattuääntä. Tehdä yksinäinen. Avain.

Aina tulee ilta, paitsi kun on tauti. Silloin tulee eläin.

Antaa itsestään eläin, että voi olla ihminen.

Olla narttu, haukkua että emo, suojella.

Olla paha, niin, hyvä.

Kaatua katua kasata kolmio. Kastella katu uudestaan.

Seistä pyramidin huipulla, muistaa eroosio.

Ero-osio: unohda kuutio, pyörähdä.

Purra että itkeä että tilaus että ymmärtää.

Hengittää tie.

Tie ystävän luo on suora.

Mitä suorempi sitä ystävämpi.

Mitä hengittävämpi tie sitä reiättömämpi rauta.

Ymmärtää että tilasi hampaat. Olla kiitollinen hampaista.

Olla naaras niin äiti.

. . .

Vaikka elämä on aprillia, kuravettä ei saa juoda pääsiäisen alla.

lauantaina, huhtikuuta 07, 2007

Kolmanteen polveen

Toinen siittää puun.
Toinen kasvattaa puuta irti.
Kenestä nousee latvatähti.

Kasvaa ristiä kompassiksi,
kahta kolmanteen potenssiin.

. . .

Ei voi sanoa "kuka nousee/ kipuaa latvatähdeksi" tai " kuka nostetaan/kivutetaan latvatähdeksi", koska ovat ensiksikin liian aktiivisia ilmauksia prosessista ja toiseksi osoittelevia, asetukset ja asennot valmiiksi pureskelevia. Jokainen tietää kumpi se on, jos se sinne itse nousee. Tai nostetaan, ylentämällä alistetaan. Sen pitää nousta sinne jalat maassa. Vai? Kivutetaan olisi kyllä herkku. Kivulla hivuttava - kivulla sinun pitää synnyttämän. Ehkä kuitenkin seinäruusu, yläpuolelle asettumisen, tai asettamisen, sijaan väistymisen kuva. Mitäänsanomattomuudessaan sanoisi enemmän. Ettei sopan eli selluloosan keiton lopputulos olisi tähteys, koska tähteys on tähdetöntä. Vai? Pitäisikö siis pysähtyä vielä kerran rungon puoliväliin ja katsoa kompassia seinällä. Ruusuhan se siellä. Seinäruusu vai latvatähti? Paperitähti?)

Kotiristi

Ostari pitäisi kaataa ja pystyttää paikalle metsä.
Merille ne lähtevät kummassakin
tapauksessa mies.
Vikisevät merille että metsä määrää.
Onko mitä kaataa, saako siitä palkkaa,
kutinaa, ovea, taivaspaikan.
Tuletko pohjantähdekseni, myötä ja vastaan taivaalle.
Tuikitko myrskyn silmänä, annatko arvoa ja armoa.
Ankkuri naulautuu ristiin,
hei metsään menee
kaikki muutkin, hei mutsi.
Voiko pohjantähti palaa loppuun.

torstaina, huhtikuuta 05, 2007

Joukkovoilla loppu kirnuamiselle.

Keväänhallintaryhmä Kanavoin
perustava kokous pääsiäisyönä Kyöpelivuorella.
Tervetuloa siipeilemättömään joukkoomme.

Nyt loppui tiputanssi.
Kana osaa - kana voi!

keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2007

Kanavoi II

Peiton alla on tila.
Peiton alla on tilaa.
Peiton alla on supernova,
tila leviää räjähdysmäisesti.
Peiton alla minä olen tähti.
Peiton alla on tyhjää.
En aio tulla ulos peiton alta.
Minusta tulee musta,
niin musta että aukko.

Kanavoi I

Minä vihaan aamuja iltoja minä vihaan.
Minä vihaan ihmistä, aikaa, ihmisiä ja aikoja minä vihaan.
Päivää minä vihaan yötä, yötä päivää lapsia ja aikuisia,
vastasyntyneitä vanhuksia, keski-ikäisiä kolmekymppisiä,
teinejä minä erityisesti vihaan hormooneja.
Vihaan tissejä, pippeleitä ja pusuja,
kaikenlaista lääppimistä minä vihaan.
Minä vihaan lääkäreitä, länkisääriä, kirvesmiehiä ja kirjailijoita,
vihaan reseptejä, polvisukkia, sahanpurua ja kirjoja.
Kustantajia, poliiseja, tarhatätejä ja vettä vihaan sopivasti,
koska pelkään. Minä vihaan pelkoa.
Minä vihaan liikaa ja minä vihaan liian vähän,
mutta sen minkä vihaan vihaan hyvin.
Vihaan stressiä ja vihaan että ei stressaa,
vihaan niin että stressaa varmasti.
Vihaan päätä, päättömyyttä, ruumista ja ruumiittomuutta.
Minä vihaan syödä ja syömättä minä vihaan olla.
Minä vihaan lihaa, minä vihaan voita läskiä makkaroita.
Vihaan kaikkea liian kevyttä ja raskasta vihaan olla raskas.
Minä vihaan jumppaa hikeä selluliittia minä vihaan.
Kotkotuksia, kanoja, kanaloita ja karsinoita.
Miehiä, naisia, lapsia ja kaikkea mitä niistä ja niiden väleistä sikiää.
Minä vihaan että naurattaa kun luen ääneen mitä vihaan.
Vihaan naurua, laulua, optimisteja ja pessimistejä,
vihaan pedikyyriä ja optikoita.
Vihaan näkeviä, näkemättömiä, näkyvää ja näkymätöntä.
Vihaan silmiä, korvia, kuonoja ja kieliä.
Minä todella vihaan kieliä.
Minä vihaan kielitaitoisia, -taidottomia vielä enemmän.
Minä vihaan negatiivisia ihmisiä, itseäni minä vihaan.
Minä minä minä vihaan sinua, häntä ja kuutta miljardia muuta.
Minä vihaan kuuta, aurinkoa minä vihaan.
Sadetta vihaan paistetta vihaan pilviä
vihaan autoja vihaan autottomuutta vihaan
ilmastoa, muutosta ja muuttumattomuutta.
Minä vihaan että vihaan
ja tämä ei vittu ole mikään googleruno.
Tämä on vihansyöjäruno,
ja sitä minä vihaan.