Olen vuotanut risteyksen joka on ilta
tuhannesti olen ollut mustikkamehun värjäämä nousuvesi,
olen pysähtynyt valoissa aiheuttanut ketjukolareita
kuunnellut, kuinka unet ovat aistit minuun auki,
potkivat peitot ja heräävät kylmään, jos suunnittelen jotain muuta.
Tänään suunnittelen jotain kuin kuuta, nielaisen valon,
kuuntelen kuinka vatsa soi varattua
ja yölintumyrsky evakuoi itsensä,
parveilee äärettömän molempiin silmukoihin.
Tänään ihmisen muotoinen puu puhaltaa rannalla huiluna,
kiertää tarkoitukset kaukaa.
tiistaina, syyskuuta 02, 2008
Majakka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti