Aloitin kertomalla jotain unetonta äänestä
sohvien yöstä ja liikenteestä huoneiden välillä.
Miten tärkeää on tietää mikä seinä on kantava,
miltä kuulostaa posken toisella puolella,
mitä tuoksusta ajatellaan ja miksi
naapurin lapset ovat vielä ylhäällä,
lattia lainehtii,
miten nopeasti huokaus on yksi.
Palatessa taivas rakoili mutta ei pudonnut sentään harmaa
avasi reitensä valon tulla niin hyvä on hyvä,
ja lämmin on lämmin ja sininen ja niin edettiin
kunnes kalat oppivat puhumaan
vokaalimyrskyisten merten rantaviivat.
Kuinka kulta kalamaljassa merenneitojen
on aika kasvanut monta kaunista varvasta.
torstaina, tammikuuta 31, 2008
Miten nopeasti huokaus on yksi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti