Avaan kaikki edelliselle asukkaalle saapuneet joulukortit.
Katukuvasi painautuu vatsaan, se on kirjoitettu vasta eilen.
Siivilöin hapesta raskasmetallit.
Maalipurkissa tuoksuvat kukat.
Hyvää joulua ystäväsi nimi toivoo oma nimi.
Ehkä orkidea on liian hauras hiekkakuivatukseen.
Ehkä toivosi on ruostunut kuin eilinen halu.
Jossain siellä voikukka-ajasta koilliseen aukeavat hyasintit.
Odotat ihon kuivuvan, terälehtien leijuvan.
Olen yön päässä jokaisesta kirkkopyhästä,
valtavirta, voimajohjot ja ruusuikkunat,
arkkitehtina taivaasta langennut engel.
Lehteilen peltisen huoneen kumahdella.
Urut soivat ja sadevesijärjestelmät.
Elohopeaenkeleistä, rikkiviisaista ja suolista rakentuu kulta-aika.
Olen öljystä raskaiden siipien tahmea kuohu.
Maalipurkissa tuoksuvat kukat.
sunnuntai, joulukuuta 21, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti