Hyvä kuin maa

Tänään maaäiti pukee jalkoihinsa housut,
kaupunkilaisvieraat eivät kysy millä sinä elät,
kaupunkilaisvieraat riisuvat
jalkansa, suomunsa, sosiaaliolot ja ylityölisät.
Tänään lehmä-äiti ei naura,
Mansikki itkee Alfa lavalin sateessa
ja metsän tähti kuihtuu maljakossa, ei nainen voi
kirjoittaa mitä häneen ei olisi jo kirjoitettu
(jo tulenki jo tulenki jo tulenko jo kotihin ja kirjava karma)
sillä metsätähti ei ole maljakkokukka,
sillä minä olen sinun
kaverisi, luontosi, maljakkosi.
Minä en tunkeudu sinuun ellet sinä
(tuttuni tulisi, ennen nähtyni näkisi)
minuun, sillä maasta sinä olet tullut ja maahan sinä tulet,
sillä maasi minä olen Kantelettaresi,
joutsenkurkesi, kaarnavenearmaadasi, käpylehmäsi,
(muut kun kuuli kirkonkellon, minä kuulin karjankellon)
luontosi, sylisi, keltainen kesämaitosi,
tuoksusi, keitän sinulle kahvit, kerään leivän,
mahan täydeltä aamukatseista nurmea,
maidolla kirjoitettua huttua.
Unohdan vierasvaran pakkaseen.