Kolmansin sanoin Päivistä ja Öistä

Kierr//llän (kyllästyä ympäri)

jäljen jänteet, auran hämärän pimeän,
vasta veistetyn saaren aallon,
veden matkalla jähmettyneet päivät,
lehtiä tuulenkiertämät jäljet, yön jäsenet,
siivet, piikkiset kaarnalaivat,
tulitikkujen pilven, lasten lähellä taivaan.
Niin sauvat huhuavat, lakkaavat, kasvavat, pitävät
puolustusmenot matkustelevat, hyppäävät
sisämaat, kun monet takaa näkyvät viriävät uurtamille,
tuloavat tekevät tulleet,
kengät, sirpaleet,
monet lävistävät ikkunat.

Luke/umaa

Varpusmetsistä tiukkuu niukka viola.

Turha luvata sekoavansa, oksat ovat ilkeään asti oikeassa

mitä lehtiin tulee, valaisevat varjot.

Leikin basistia,

yskin palavia lintuja.





Väristettynä: Väinö Putkonen: Päivät ja yöt (1962)