maanantaina, joulukuuta 21, 2009

My Year In Status (FB)


testasi kaltaisensa ihmisen elävän keskimäärin 79 vuotta ja kuukauden ja poltti
samalla poikasten murkinat mustaksi
kouluttaa nappeja, karhunlanka laulaa kuin ohdakkeen kukka tai kaktuksen
hurisee hurjaa näkyä, kun satapäinen tarhaus järjestäytyi
matkaan kohti laskiaismäkeä
ja sohvahiihdosta innostuneet poikaset kotona on hyvä
piiskaamaan itseään, mutta myös nakkelemaan itselleen "joojoo ja kylmääkohta" -niskoja, melkein kateellisena
poikien musta tulee isona (helikopterinkuljettaja ja leipuri)
pohtii aamuista: "onko robotin kieli rautaa"
parhautta on hyvin nukkuneena hyvin nukkuneille, huomenta kultaseni
pakkasi poikaset mummilaan ja lepattaa huomenna prahaan
vaikuttaa kotona rasmuksen ja kuhkoputkentulehduksen kanssa
kirjoittaa ja rakastaa, molemmat ilman korvatulppia
voiko joulupukilta toivoa lukutaitoa, inhoaa postitse saapuvia

sunnuntai, joulukuuta 20, 2009


Värjäät kätesi mustalla maalilla ja lähetät sen minulle,
rakas ystävä, olemme tulleet näin kauas.

Kenelle soitat tänään kun sinun on kylmä ja lapsi huutaa.
Kenelle soitat kun yö kengittää hevosen.

Leikimme lääkäriä, puhelimeesi valuvasta nesteestä kerron sinulle
mikä sinua vaivaa.

Oletko nähnyt likaisia kyyneleitä.
Oletko nähnyt tippaletkun lapsesi kädessä.

Lapsettomat naiset kirjoittavat äitiydestä, minusta siinä on jotain
merkittävää.

Nyt minun on lävistettävä kaikki, nälkä jyrsii heidän kulmiansa ja pelko.
Väritän hopeatussilla elämänviivani, olen viisas sen hetken.

tiistaina, joulukuuta 15, 2009


Piparkakkutalo kastuu sateessa,
kynttilän sydämet on leikattu poikki,
kodittomien eläinten joulupata täyttyy villasukista,
lapsi ei syö, koska on syönyt salaa joulukalenterinsa,
muserrat mandariinin siemenen sormien välissä,
mustalaisleiri muuttaa taivaaseen,
sisällä on vihreää kuin kesällä,
miksi joulutonttu itkee,
musta lanka surua, valkea lanka kuolemaa,
paleleeko punatulkun varpaita,
näet rintamamiestalojen keskellä tyhjän, hoitamattoman tontin.

Miten voin auttaa omaa kirjastoa?
Miten voin auttaa siiliä?
Miten auttaa miestä masennuksessa?

Miksi halkovaja on tyhjä?

maanantaina, joulukuuta 14, 2009

Mitä sä pelkäät, sä olet maailman suurin eläin


Etsin metsästä paikkaa rakentaa maja,
sellainen kahdeksankulmainen, jonka halkaisija olisi kolmekymmentä metriä.
Keskellä kohoaisi neliskanttinen lasipuutarha, olisi valo,
lomalautaa ja kivijalka, paljon lasia.
Ehkä sen voisi rakentaa puuhun,
kaksi riippusiltaa ja vallihauta.
Vettä ei voi tuhota mikään, kuten lautasen voi.
Pakkomielle voi tuhota kokonaisen perheen,
sillä metsän väkeä ei voi nähdä, elleivät ne itse tahdo sitä.
Se on kirkko ja rukouspaikka,
luonto ei synnytä jätteitä, koska jätteet voi panna toisen sisään.
Miksi et uskalla mennä metsään ilman moottorisahaa.
Tai että pienet kuoriaiset pystyvät tuhoamaan järeän puun.
Ripustan pyykin kuusen oksille, lumen.

perjantaina, joulukuuta 11, 2009

Nalle Nokikämmen*


Tuntsan metsäpalo on Suomen lähihistorian suurin.
Metsässä on puolukoita, sieniä ja koko metsä tuoksuu kivan kirpeälle.
Minä olen kauhean kiintynyt sinuun, hän sanoi ja sytytti savukkeen.
Ruotsissa roihuaa maan suurin metsäpalo.
Jos vaara uhkaa sinua, sanoi emo, niin kiipeä puuhun.
Minä olen purrut valon sinun suoneesi, sairas sisko, sinä kuolet.
Luoteis-Venäjän metsätalouspiirissä palaa noin 850 hehtaaria metsää eri alueilla.
Se tunsi merkillisen, oudon hajun, niin kitkerän, että se ihan pisti kuonoon.
Kaukaa alkoi kuulua kumeata jymyä.
Kaksi kylää lähellä Ajaccion kaupunkia on evakuoitu.
Oli kuin myrskytuuli olisi kohissut männynlatvoissa.
Suuri metsäpalo uhkaa asutusta Kreikassa lähellä Ateenaa.
Karhunpojan silmiä alkoi kirveltää.
Metsäpalo raivoaa yhteismailla Indragirin joen varrella Riaun provinssissa.
Polkuanturoita poltti, mutta karhunpoika piti tiukasti kiinni männynoksasta.
Minä teen autioiksi vuoret ja kukkulat, niiden ruohikot kuivaksi maaksi,
muutan surun vihaksi ja linnut.
Peikkoperhekin pysähtyi ihmettelemään näkyä.
Amazonian sademetsässä on vuosittain keskimäärin 20 000 metsäpaloa.
Tämän puuvanhuksen elämä on pysähtynyt metsäpalon seurauksena.
Metsänvartija antoi karhunpojalle ruokaa ja sitoi sen palaneet tassut.
Siikajoen iso metsäpalo saatiin rajattua.
Astrid laskeutui Heron selästä ja talutti sen metsän suojaan.



*Tammen kultaiset kirjat

maanantaina, marraskuuta 30, 2009

Vatsakipu


Jos minulla olisi koira hän saisi jäljitellä metsästystä luonnon olosuhteissa.
Olo on euforinen ja ajatuksen kulku muuttuu, seinät hengittävät.
Vain jäljitellä, kuten koirapuistot tekevät.
En minä tiedä, olen vain nähnyt strutsin junasta.
Tahtoisin päästä suuntiin.
Näe nälkäsi, juuresi, muusasi.
Anna negatiiviset tunteesi puille.
Olin kuvitellut että metsässä kulkemisen oppii kuin pyörällä ajamisen.
Muovikassi on huono väline, sillä sienet rikkoutuvat eivätkä pysty hengittämään.
Miksi et siis aloittaisi maastojuoksua?
Sammalmättäillä on hyvä poljento, jotta en unohtaisi.
Synnytystä edeltävän yön kuivasin herkkutatteja uunissa.
Metsä on sukupolvien koti ja kuivuvan herkkutatin haju kamala.
Lapsi syntyi hyvin ja tahtoo karkkipäivän joka päivä.
Näitä hautajaisia en unohda -tekstit tulevat olemaan niitä.
Hän pääsee metsään mummilassa joka toinen kuukausi.
Lähikauppaan on pitkä matka jos.
Keittiössä haisee käyneelle mandariinille. Humallut ja viini
(karpalomehu, kuusenkerkkämehu, porkkanamehu ja tyrnikeitto)
pitää nälän loitolla.

perjantaina, marraskuuta 20, 2009

Alku-uni


Kuvittele metsä, kostea kuin suu ja korkeimman ja tuuheimman
kuusen latvaan ripustettu kuu, yhtä alku-uninen ja tuoreelta tuoksuva.

Miten maa vielä kasvaa sammalten alla ei palele.
Tuolla lepää puoliksi maatunut banaanin kuori, lapset eivät roskaa silmiään.
Tuossapa hyvä kuusipuu, sanot, vaikka joulua ei ole vielä keksitty, kysyt:
mikä eläin on vaarallisin,
karhu, kyykäärme, mäntypistiäinen ja metso,
sillä minä olen juossut karkuun kaikki ja kiinni ja pistänyt taskuun ja nuuhkinut.

Jos löytäisi metsän keskeltä puutarhakeinun, olisiko metsä silloin puutarha.
Olisiko silloin nyt.
Mitä silloin jäisi jäljelle.
Kuinka lähekkäin pesäpuut kasvavat, pesäkuut.

(Olen hyvin surullinen siitä, että tässä metsässä ei voi poimia hedelmiä.
Hedelmien poiminta on jossain kaukana tulevaisuudessa ja etelässä
kuten Seurasaari, oravat ja oliivipuut.)

Kuvittele kuu joka pulppuaa
punaista, vihreää, sinistä ja keltaista,
kuinka roiskuvan kuun valossa keräät nukkuvia lintuja oksilta kuin marjoja.
Katselet unta niskasulissa se on
jotain niin suloista että haluat purra sen poikki ja hetken aikaa
kuulet korvissasi miten tämä kaikki on syntynyt.
Miten siemenestä syntyi kymmenen siementä ja sitten vasta puut
ja lapset kaurapuuroa masut pullollaan, eikö niin äiti, kysyt,
että kun rakastaa toista niin vatsaan tulee vauva ja maailma.

Ja yhtenä päivänä se syntyy ja metsä räiskähtelee yli laitojensa.

maanantaina, marraskuuta 16, 2009


Kuumeisen lapsen valo loistaa pimeässä.
Vanhempien mukaan Koraanin jakeet ilmestyvät pojan iholle aina perjantaisin
ja maanantaisin, minkä yhteydessä pojalle nousee kuume.
Iholla viipyvät punaiset, kevyesti liian raskaat huokaukset.
Poika ja peikot, lukuteatteriesitys, poem.
Kuumeinen lapsi vaatetetaan kevyesti ja hänelle annetaan runsaasti juotavaa,
mekaanista jäähdyttämistä ei suositella.
Mutta kipu, jonka kuulee, näkee, tuntee, on, varpaillaan rintarangasssa.
Jos lapsi on veltto ja haluton, päänsärky, rähmivä silmä ja vatsavaivat.
Äidin rauhoittaminen.
Lapselle voidaan laulaa, loruilla ja lukea tai pitää sylissä hiljaa istuen
ja kuin sivulauseessa tuli sana malaria.
V***u! mies haluaa lapsia, mutta ei ole sitten yhtään tullut.
Yhdet sukat teritin, siis tein niihin vaan uudet kärjet kun oli päkiän alta puhki.
Meidän perheessä on kuumetta ilmassa, mutta vähän kuitenkin.
Mulla on kolme ihanaa tyttöä, mutta tuntuu että poika olisi niin ihana asia.
Suomessa kuoli rokotettu lapsi,
no nyt se nukahti.
Etuperin, takaperin, ristiin rastiin kuitenkin,
äidin sänkyyn. Miehen kello toimii eri tavalla.
Lapsikuume surmasi tuohon aikaan tyypillisesti 10-30 % lapsista.
Äääh kuume nousee, taitaa olla vielä aika koittaa.


(ole kiltti ja jatka tämä runo, meillä on kuumetta ja kovasti sairas lapsi)

perjantaina, marraskuuta 13, 2009

Kangasmetsä


Oliko se tylliä.                               Paikkaat polvea kasvoillasi
Muistat lasiin lentäneet linnut,       sama ilme silloin kun
raadot kukkapenkissä.                   olitte vielä yhdessä.
Varmaa on, että jokaisen säkeen jälkeen tarvitset tauon

              Kangasmetsän maannos on kerroksellinen podsolimaannos.

niin kuin on varmaa, että aloitte nukkua eri huoneissa,

              Kerrokset ovat karike, hapan kangashumus, vaalea huuhtoutumiskerros,
              punertavanruskea rikastumiskerros ja pohjamaa.

jotka toivat mieleen jäätyneet jäteastiat
ja ovenkahvoista löytyneet jääkaappimagneetit:
leikki       pettää       vuori      rikkaruohoerektio       kiitos

              Kasvien juuret ja sienirihmastot
              sitovat ohuen kangashumuskerroksen huopamaiseksi matoksi.

Istutte ryhdikkäinä kuin lapset.

              Kasveja ovat muun muassa kangas- ja metsämaitikka, kielo, käenkaali,
              metsäimarre, metsätähti, nuokkuhelmikkä ja valkovuokko.

Kuka tahtoisi korjata lapsesi rikkinäiset vaatteet kun et enää neulo hänen.
Joku tamppaa mattoa ikkunan takana.

              Pesimälinnusto koostuu etupäässä undulaateista ja sieprapeipoista.

Uusi espressokeitin on koottuna pöydällä
tyhjän, puukehikkoon pingotetun kankaan päällä.

              Mykkäkoulu on maailman yleisin koulu.

Tylli rahisee alushameissanne, kun vaihdatte asentoa,
tuollainen aikuisten pukeutumisleikki ja sähköinen vuori-
kangas nuolemassa reisiäsi, kankaassa tyyliteltyjä puita.

              Tavallisimmin se on taigaa.

Sattuneista syistä kokouksen pöytäkirjaa ei saa vielä tarkistaa.

              Runsaimpia nisäkkäitä ovat muun muassa myyrät, hiiret ja päästäiset,
              sekä metsäjänis, orava, hirvi, kettu, kärppä, näätä,
              mäyrä, poro, metsäkauris ja ihminen.

tiistaina, marraskuuta 10, 2009


Niin kuin lehdet maatuvat sillä hetkellä kun ensilumi sataa,
kysyn miksi
kuu ei putoa maahan,
lapsille annetaan samoja nimiä,
kutsut mehujäätä hyytelöksi.
Miksi et istu hetkeäkään paikoillasi.

Miksi vauvaa pitää kannustaa yhtymään musiikkiin omalla äänellään.
Miksi lukijaa pitää kannustaa yhtymään tekstiin omalla äänellään.
Miksi lukijaa pitää kannustaa.
(Organisaatiossamme ei ole päällekkäisyyksiä,
ei pakastevirkoja, ei edes hukkaneliöitä.)
Miksi rotukoiran tulee olla rekisteröity.
Miksi et kuuntele lunta niin kuin lehdet.
(Me olemme kuun lapsi.)
Milloin karhut lakkaavat nukkumasta talviunta.

Fysikaalisesti tarkastellen ilmaston määrää ilmakehän kiertoliike.
Fysikaalisesti tarkastellen länsimaiset intervallit ovat luvattoman epämääräisiä.

Teologiassa on paljon käsitelty kysymystä siitä miksi lapsi on olemassa.
Miksi yksi lapsi on yksi liikaa ja yksi liian vähän.
Kyseessähän on aine, joka aiheuttaa runsaasti
sekä terveydellisiä että yhteiskunnallisia ongelmia.

Hän laskeutuu pehmeästi, mutta jäntevänä takaisin, kysyy:
miksi kuu ei näytä pyörivän.
Miksi lapsen saaminen voi vähentää asumisen tukea.

sunnuntai, marraskuuta 01, 2009

Mä kuuntelen kahlaajalintuu


Tuossa lehtii jalka, kaksi jalkaa, kymmenen, tuhatta.
Poppeli, vaahtera, koivu, pihlaja, tammi, leppä ja haapa.
Ei ole mitään muuta sanottavaa.
Jalka, kaksi jalkaa, kymmenen, tuhatta, kynttilää.

tiistaina, lokakuuta 27, 2009

Linkkivinkkipuu


Hesarin taannoinen nippukritiikki poEsian ja ntamon teoksista on poikinut hienon keskustelun runoudesta kulttuurijournalismin kentällä paitsi Hesarin keskustelupalstalla myös laajemmalti. Tytti on koonnut keskustelun linkkivinkkeinä poEsian sivuille. Kannattaa tutustua.

torstaina, lokakuuta 08, 2009

ilta-askartelu




VAY. MTO JO. ZÖÖ
KXE. ILMA LOZ UROOS
XYLÅFÅÅDI-ASU TEIN
SVOHAK IU JO
MLEI AXEZI
ASP UYITTI SÖI LERLA
ILU OI OY OUI TEHRÄ
HÄY HIH LOE OTTELÅ


walterin 6v kanssa kirjoitettu kirjain kerrallaan

tiistaina, syyskuuta 29, 2009


Minulla on koti jokaisen meren rannalla.
Lempeistä esine -ja värimaailmoista syntyy harmoninen kokonaisuus.
Rantaviivoista syntyy jotain laajuista, jonka omistan ja seuraan sormella.
Takapihalla lojuu hiekkaan haudattuja ruumiita, nuoria ja kauniita,
rakennamme terassit niiden hartioille.
Sytytämme kynttiöitä, kuin muistaisimme onnettomuutta.
Huomisessa kodissa kostautuu kaikki, jonka tapahdun tänään.
Erityisesti simpukoiden sisustus on mieleeni, vaikka olen allerginen
nilviäisille, nyt on teidän vuoronne pelastaa delfiinit.
Minä tarvitsen jokaisen vuoteen, jokaisen aallon joka kaipaa maata.

torstaina, syyskuuta 24, 2009


Isä painaa sormensa muovailuvahaan.
On vihreää, sana kasvaa neljäkiloiseksi ja on vieläkin vihreämpää.
Käsikynkkää kantokopan kanssa kiiruhdatte Beetlehemiin,
mutta lapsi ei tahdo seimeen makaamaan.
Niin sinä synnytät tämän kaupungin, ruokit tätä kaupunkia, oksennat
kuin lintuäiti huutaviin suihin, viemäreihin.
Sylit menevät sekaisin ja itku päättyy tasapeliin.
Kudot hiuksistasi verkkoja kaupungin aukkopaikkoihin
ettet hukkuisi sen määriin.
Odotat sanaa.
Odottaessa muovailette aurinkoja ja alastonpatsaita,
olette niin läpikuultavia, että menette tasan,
katselette vaha-animaatiota ja lapsen sänky siirretään omaan huoneeseen.
Huone viheriöi, kun ihailette nukkuvaa lasta,
kolme tasokasta yön vihreässä sylissä, kolme neljä viisi virtaa kaupunki.
Sormet painautuvat sisään ja kääntävät virtanapin hyvälle.
Sormet on parasta pitää puhtaina nuolemalla ja
pistää jokaiseen reikään mikä seinästä löytyy.
Muovailette vihreitä tiikereitä ja monta muuta raakiletta,
eläimistä kasvaa merkitys kuin lapsen muovailema käärme
ja menette uudelleen tasan.
Valo on auringon pissaa, kertoo lapsi.

sunnuntai, syyskuuta 20, 2009

Rohkea ruumis asuu huoneessa eteenpäin


Olen tapetoinut huoneeni,
sekoittanut liisteriä sormin etsinyt sattumia,
antanut käsien huokaista, niin koskettava koostumus.

Olen tapetoinut huoneeni monilla kerroksilla
paperia, kankaista, kuultavaa, kiiltävä, raapivaa, samettista, mustaa
lateksia unohtamatta kirjoja, maalattua aaltopahvia,
pitsamainoksia ja kärpäspaperia.

Olen sisustanut huoneen tarinaksi,
liisteri huokailee seinissä on kuhmuja, tahroja, jalanjälkiä ja kirjoja,
niillä on maapallon ja kasvojen kieli, sormivärisormet.
Seinät koskettavat minua, vahaliidut.
Rohkea ruumis asuu huoneessa eteenpäin.

Katossa on kerroksittain puuta, pahvia vaneria oksanreikiä,
ruuvinkannoista hampaat, jossain roikkuu kokonainen kanto,
juuret harjaavat hiuksia siellä missä kieli nuolee kattoshakkilautaa,
ruskeavalkoinen sokeripalaruudukko kihisee muurahaisia.

Liisterissä marmoroidut sormet tulevat kantoapua.

Lattialla kiehnää segmentti, joka ei ole vuosiin tarttunut sukanpohjiin,
lentänyt tuulen mukavassa. Muistellen, puistellen, mattoja,

kielen kutomia laattoja. Minä tahtoisin

pyöreän huoneen, että saisin kiipeillä niin kuin moottoripyörät kiipeilevät.

Sillä minulla on rusinan kaltainen sydän kattona, se sykkii
niin kuin kuivuneet viinirypäleet kielen liisterissä sykkivät,
propralin vaikutuksen alaisena seinät hengästymättömässä rytmissä seinät

niin kuin vaahto valuu lasista yli, niin liian nopeasti kaadettu maalaus
ylittää huoneen rajat.

perjantaina, syyskuuta 18, 2009

Luojankirkkaana aamuna
                                                          Pahan lääkkeen sä sokerilla makeaksi saat.
ihosi on sileä,
                                       Totuus on että lääkkeet sopivat yllättävän hyvin yhteen:
kantapäät eheytyneet
      atarax, xyzal, efexor, risperdal, xanor, voltaren, sirdalud, cerazette, cipralex,
ja uit arkin päästä päähän.
             bioterrorismi, lääkeyhtiöt, lääkkeet, pandemia, rokotteet, sikainfluenssa,
Kasvat musteen ja veden hämärässä yhteydessä,
                                                               kauneus, totuus, hyvyys, toimintaohje.
mutta aallot etsivät vain niitä jotka hengittävät itse.
                Hän on löytänyt filosofiasta totuuden, jonka avulla on mahdollista elää,
Kadotat itsesi jäljettömyyksiin,
                                                                             niin se maistuu parhaimmain.
ja nielaiset itsesi pohjaan.

keskiviikkona, syyskuuta 16, 2009


Hänen veljiensä valo on niin suunnaton, että hän kätkee silmänsä syklaamiin, joka keittiön pöydällä odottaa häneltä huomiota. He vaativat menestyäkseen melko pimeää läpi vuoden. Lämmin ja kuiva huoneilma tekevät heidän sydämensä rajattomiksi kuihtua, eikä sydän ole hyväksi kenellekään. Pöydällä ovat myös viinipullon korkki, korttipakka, lusikka ja sorminukke. Ilman sydäntä häntä olisi raskaampi kantaa, mutta kantoapu ei ole hyväksi kenellekään. Hän katsoo lamppua. Öljyn vähetessä se ottaa hurjan mittasuhteen ja hänen sormensa laukkaavat pitkin anopinkieltä, pitkin kuurupiiloa. Jotain pitkää ja liukasta soljuu ja hän tuntee suunnatonta tarvetta osoittaa ajatuksensa jollekulle. Ripsiväri kutisee silmissä kuin hän olisi valvonut tai olisi vieläkin kosteampaa siellä seuduin kuin onkaan. Nukke pyyhkii sen siellä missä sormet vielä etsivät siirtoa. Ne esiintyvät kaikella hänen eteensä asetellulla ja tuplasiirtoja on paljon. Ässäkorkki, lusikkanukke, sormipakka, korkkisormi, sormisyklaami. Kaikki parit ovat tuplasiirtoja, hän ajattelee. Hänen veljiensä valo on niin suunnaton. Sydäntä kätkee enemmän kuin mitä hän vielä hallitse. Hän katsoo sen diaesityksenä ja kätkee silmänsä syksyyn.

lauantaina, syyskuuta 12, 2009


Pyörtyilen ristiin rastiin, kuinka omaperäinen ote maahan.
Virtaavassa vedessä on vaikea päästää ihostaan irti,
ote on pohjakivien satunnainen kosketus kun jalat hädin tuskin yltävät pohjaan.
Toisaalta polttaa hiekka, menee kenkään, onnuttaa. On mutaa.
Pyörtyilen itseni kanssa kuin karhunpojat painivat, puolukat.
Miten niitä perattiin kuin olisi etsitty kultajyviä lemmenjoella on

varpaat tukevanpohjattomassa,
muutama kivi siellä ja tuolla, välimerkkejä peruskallion tarinasta.

Kuvaa minulle jokin elimesi.
Kasvien sukusolut liittyvät tähän monin tavoin.
Kasvien nouseminen merestä maalle.
Kivikunta kasvikunta eläinkunta, pyörryttää,
jääkausi on myöhässä kuin kuukautiset, ihmiskunta henkikunta.
Tähän liittyy jotakin toiveikasta, kuten viikinkien hautausmenot,
kun vesi palaa.
Ja kytevät turvesuot. Lakat ja karpalot.
Odotettu lapsi on sävy jonka aavistaa mustikan punaisessa vihreässä.
Miten mekin kypsyimme eri tahtiin, kunnes opimme kävelemään
samassa rytmissä. (Uni tuli uni tuli)
Kunnes opimme uimaan käsityksin, virvatulet.


Katille.

perjantaina, syyskuuta 11, 2009


Edelleen tahdon kertoa sinulle hyönteisistä.
Suruvaipat kokoontuvat mahlaa vuotavan koivun äärelle kuin magneetin vetäminä.
Magneetin vetäminä juuret rakentavat arkkipelagia,
sivusta vedettävää vuodesohvaa.
Haapaperhonen on mieltynyt hevosenlantaan ja mätänevään rantaliejuun.
Sinä pureskelet palan omaa nahkaasi päivässä,
kiemurrat kuin toukka haapapuussa, nahistut,
kynsit kantapääsi verille, jotta siivet, peset punastuneet sormesi suussa,
puussa annat itsesi ilmi kutisemalla ääneen,
kunnes eräänä päivät olet syönyt itsesi loppuun ja kuoriudut,
Palava perhonen, Perhonen lasikuvussa, Uralin perhonen.
Sinussa on huone ja huoneessa sänky ja äkkiväärä häkki.
Sinussa on luonne.
Sinussa on istutus.
Sinussa on häkki.
Riikinkukkokehrääjäkoiras lentää tuoksumolekyylien perässä,
tuuheista, sulkamaisista tuntosarvista on hyötyä,
tuuheissa, sulkamaisissa kulmakarvoissa on charmia,
tuuheissa sulkamaisissa hiuslaitteissa on viehkeyttä, jota vastustaa vain kieli.
Istutat haavan platoniseen tyyliin, narahdat savesta muotoillun kuvan.
Parin viinilasillisen jälkeen kykenet kolibrimaiseen medenkeruuakrobatiaan,
sinuttelun argeologiaan joka on vain ruumis,
lepatat sen edessä, toivot unohtavasi heti huomenna, lepatat ympärilläsi
usvaa, joka sopii juuri tähän. Kuten valtavan kokoinen pääkallokiitäjä,
huriset ja vingut kimakasti.
Pyydät nähdä perhosen, joka kävelee sulokkaasti.
Pyydät nähdä perhosen, jolla on perusturvallinen olo.

torstaina, syyskuuta 10, 2009

Painajainen


Kutsut mustaa lintua rinnan päälle unta,
lasta kiertämään lähdettä sylissäsi.

keskiviikkona, syyskuuta 09, 2009

Kuolleet oksat voi poistaa kesälläkin


Hetki ennen ruskaa aurinko käy ylitsevuotavaksi,
aurinko käy muistavaksi ja pimeät illat erottuvat massasta joka aurinkoa
kiertää, rakentaa legoukkoja, käy sirkuksessa ja pukeutuu valokaapeliin.
Kivun perusteella sydänfilmisi on liian tasainen.
Kivun perusteella yöunesi on liian tasainen.
Kivun perusteella jatkopaikka valittiin väärin
ja kaupunki oli liian valmis.
He rakentavat siltaa, sairastavat hengityksestä toiseen.
Akrobaatteja löytyy jokaiselta ikkunalaudalta,
sydämiä, joiden rytmi on valmiista raskas.
Jokainen pärjää kahdella pallolla, osa kolmella, mutta miten pärjätä tällä yhdellä.
Se toistuu ja enenee, nostattaa aaltoja, jotka laantuvat latvojesi kumaraan.
Miten voit tänään, kun värit kipuilevat silmiisi,
kun sydämesi kuivuu parvekkeelle unohtuneessa multapussissa.
Miten voit, kun alimmat oksasi leikataan.

perjantaina, syyskuuta 04, 2009

Sinulle, joka rakastat pelätä pimeää


Öisin saatan unohtua jumalalta, joka päivisin minussa kiehnää,
kysyy lupaa saattaa tietooni eräskin asia,
että ihmisestä on moneen luumupuun lannoitukseen,
moneen päin karjalan mäntyä juostuun katakombiin,
moneen napakymppiin osoitteessa inhimillinen.
Ja tämä on osoitettu sinulle, joka rakastat pelätä pimeää.
Ja se synti suuri surkia kun särki kuoleman.
Se odottaa minua tikanheiton päässä ja mieli on paksuna sinusta.

keskiviikkona, syyskuuta 02, 2009

Prunus domestica


Istuta minulle luumupuu, sellainen pieni ja terhakka,
että minä olisin kevyt ja humuspitoinen maa,
että talvehtisin hyvin ja kesän päätyttyä hedelmöisin sankokaupalla.
Että varjosi huoneessa saisi muuta tekemistä, ja teräsmiesten painiessa
löytäisit kieleltäsi luumunkiven, sanoisit:
miten pieni ja terhakka ilta, juuri sopivan kokoinen astua sisään.

torstaina, elokuuta 20, 2009


Sateenkaarikäärme nostaa päätä lähteestään,
sen kulkiessa yli polttavan mantereen syntyvät purot, järvet ja joet,
silmistä taittuva valo paljastaa kvartsikristallit ruumiissasi.
Tämän liiton merkiksi hän astetti kaarensa pilviin,
kaipaat aikaa, jolloin mummo astui sateenkaarta pitkin taivaaseen,
jolloin sininen oli vedenpaisumus, punainen maailman palo ja vihreä uusi aika.
Tämän liiton merkiksi Iiris lupasi lapsen ja taivuit
sillaksi etuperin, takaperin, etuperin, takaperin,
turkooseilla ei ole energiakeskusta,
eikä kapalolapsen nälkä kysy aikaa eikä paikkaa.
Palestiinan 33 käärmeestä 20 on myrkyllisiä,
mutta tunnetusta 3000 käärmelajista vai alle sata on ihmiselle vaarallisia.
Sateenkaari nostaa päätä lähteestään,
omena päivässä pitää lääkärin loitolla.
Poikaset syövät vastasyntyneitä hiirenpinkkejä noin neljän päivän välein,
silmistä taittuva valo paljastaa selluliitin reisissäsi, purot, järvet ja joet.

keskiviikkona, elokuuta 19, 2009


jaksaako juna mennä susta takaisin

jaksaako moni katsoa pelkkää rymistelyä ilman iskevää dialogia

ei se ei osannut lentää

pesä oli rikottu, emoa ei kuulunut ja lintu oli ilmeisesti väsynyt ja shokissa

miksi se katsoi sen lompakkoa

miksi onni on olemassa


kun se ei pystynyt kun oli se kirja

hyvä kirja voi aiheuttaa myös henkisen krapulan


böö. mä lyön oikeesti sua. se oli ihan vauvojen lyönti

ja mitäs se kynäniska jättää juomiansa lojumaan noin vaan


mä menen ostamaan lisää rahaa

mä ostan vaan eläinkaupasta, koska siellä on niitä niin paljon


. . .

walter ja google

perjantaina, elokuuta 14, 2009


Juhannuksena kolme jätkää juoksi ilkosillaan pyörätiellä,
jossain tuolla on kokonainen tiikerisukupuu,
välillä käydään uimassa, hypätään sillalta, on vapaus ja kukkien tuoksu,
parasta kesässä on ihmissuhteiden hoito.
Puutarhahöperölle se on kyllä puutarha,
josta kolme jätkää juoksee ilkosillaan pyörätielle.
Keskikaupungillakin siintävät tunturijonot, miten se vaikuttaa ihmisiin,
ilta-aurinko, tuoreet kasvikset ja marjat,
kun sielu lepää tuulen puhuessa sinisessä,
jokin jäätelö ja hyväilevä vesi.

torstaina, elokuuta 06, 2009


Tuulisella paikalla tanssii vähäpukeinen nainen,
kangasta on parivuoteen lakanan verran.
Puhu minulle ristipistorakkaudesta tai ole hiljaa.
Katso kätteni töitä, miten ne ovat arpiset.
Puhu minulle tai ole hiljaa.
Lehdet ovat tänä vuonna puoli metriä korkeammalla.
Havisevassa talossa on kaikki hyvin, mitä nyt verhot, ja niin
edelleen tuulisella paikalla tanssii.
Näet tämän kevyenä voileena, joka kuulee ihon,
kun lapset kääntävät yhtä aikaa kylkeä, yskähtävät.
Lakana sykertyy kuumassa huoneessa kosteaksi kuoriloksi vartalolle,
sakset odottavat aamua.
Täytyy puhua perhosista.

lauantaina, elokuuta 01, 2009


Yöllä kivesin hampaista porrasaskeleet sinne, minne minulla ei olisi ollut mitään asiaa. Aamulla heräsin pää leuoista kireänä. Yöpöydällä tikitti kello, joka oli pysähtynyt, ihmettelin hieman asiaa. Viisarit nytkähtelivät päällekkäin, ruumiit. Sinä et ollut tullut yöllä kotiin. Sänky oli täynnä leivänmurusia. Televisio oli edelleen päällä, samoin tietokone, ihmettelin hieman asiaa. Sinä et ollut tullut yöllä kotiin. Taittelin piirustukset auki. Kahdeksan kulmaa, ansari ja liuskekiviportaat viinimarjapensaille voivat hyvin siellä, minne olin ne illalla jättänyt.

tiistaina, heinäkuuta 28, 2009

exquisite corpse med karri k.





yhtään sinne päin sateet odottavat

minussa soi laulu, johon sinulla on hybris

kautta maisemassa ahtaat lipstikat

kerron sinulle askeleet, annat minulle saappaat

vihreä on kasvi joka putoaa alhaalta

vaivaisenluu soi joka askeleella

tai ruukun muisti tai muistin ruukku

kylkiluissa soi säkkijärvenpolkka

lasi on läpi ja näkyvä puu lasissa

anna minulle huone, johon nukahtaa

lyömätön ohitus kun punainen tyyny ulvoo

sunnuntai, heinäkuuta 26, 2009

(Mahtavaa olla kyydissä kun)


Musiikilla on mahtava voima, monesti emme edes ymmärrä sen jäämeren kätköistä löytyviä monia salaisuuksia. Sein juksaaminen jyrkältä kalliorannalta tuo takuulla maaliin saakka. Menomatkalla skootterin starttiäänet ovat ihan mao mao mao tse tung tung tung tung. Tuija oksentaa sappinesteitä ja on muutenkin kotiutunut musiikkiin. Maailmanpyörästä lentää lippalakki. Miksi isän sanat sitovat kaikki seitsemän tyyppiä kotikaupunkiin, miten hattara sulaa suussa. Minusta rekan nupissa on mahtava matkustaa, alkio vatsassa menee siinä sivussa, muutaman ehdin saada säilöttyä pakkaseenkin. Elektrokaamoksen neljännessä osassa veneillään Espoon saaristossa, viidennessä osassa luistellaan Töölönlahdella. Sofia osallistuikin jameihin ensin vatsassa sitten kantorepun kyydissä. Pimeällä metsäosuudella on ihan oma musiikkinsa, samoin kuin Pohjanmaalla, se suihkuperämoottirilinnunratawhatevermix on ihan hysteerisen mahtava. Perillä kävelemme muutaman kilometrin kuuntelemaan vesiputousta, haaveilen miltä se kuulostaisi reen kyydissä.

lauantaina, heinäkuuta 25, 2009

Eräänä yönä tuolit menivät lakkoon ja poytä jäi yksin aamua vatsaan ottamaan. Aamulla isä kattoi murokupit pöytään, mutta pöytä oli alakuloinen kuin ensilumi elokuussa. Olipa kerran, kun lapset söivät muroja lattialla kengät suussa

ja ne menivät vääriin jalkoihin
ja aamulehti pakeni hampaidenpesusoikkoon, musertui paperimassaksi.
Illalla muovailtiin uusiopaperista tuoleille käsinojat ja maalattiin perhosen siivet.

Olipa kerran aamu, kun aamuriisimurot pyrkivät nenään ja lapset kikattivat kengät korvissa ja lapaset varpaissa ja perhosia vatsassa. Mutta tuolit istuivat nätisti ringissä, kun pöytä meni lakkoon, koska aamulehti kylpi kahvissa.

keskiviikkona, heinäkuuta 22, 2009

Mitä ero merkitsee?


A

Särähtää parahtaa korventaa pusertaa tuhertaa kupertaa Sarastaa
käpertää supistaa suristaa kuristaa panostaa tömähtää mätkähtää
Sopertaa läiskähtää tukistaa puolustaa      Pusertaa masentaa kuulla
Lorista kuristaa tuhertaa uikuttaa             kudostaa punostaa tuulla

B

Särähdys parahdus korvennus puserrus tuherrus kuperrus Sarastus
käperrys supistus suristus kuristus panostus tömähdys mätkähdys
Soperrus läiskähdys tukistus puolustus       Puserrus masennus kuuli
Lorina kuristus tuherrus uikutus                kudostus punostus tuuli

maanantaina, heinäkuuta 20, 2009


Hyvin riiputettu riipus nukkuu jäniksenä solisevilla luilla, herää vasta huomenna, naapurin tytön kaulalla. Näkee unta ketjukuviokellunnasta ja letkajenkasta ja turkkilaisesta turistitanssista. Näkee unta, jossa jänis riippuu koukusta, tanssirinkelin kaulalla. Jänis sen sijaan pitää matalaa profiilia jonkun toisen kasvimaalla, nakertaa porkkanaa, soittaa jalalla kukkapenkkiä, rummuttaa fraasin zorbasta, kuten eilen ja yli eilisenä, pienen pienenä jäniksenä.

torstaina, heinäkuuta 09, 2009


Kuultaakaan,
murentuvat pistävät häikäisevät.
Ei imeydy, ei kostuta, on.
Haistaa kuulla ruoppaavia kalahtavia,
syöksyvät näyttää lähtevät.
Liitävät, avaavat, jännittävät, vapisevat,
tulevat, aitaa, roikkuvat, välkkyvät.
On heitelty, sanoo, nostaa, jatkuu.

keskiviikkona, heinäkuuta 08, 2009

Kehtolaulu


Kun sängyssä lapsia on yksitoista ja hännät on solmittu yhteen,
     kana pyöräyttää punaisen munan,
     toinen on kirjava ja kolmas kukkii unikoita.

Kun maitoa voi lypsää suoraan suuhun.
     Varis istuu männyn oksalla. Mies soittaa kitaraa lumisateessa.
Kun kissa istuu ikkunalla ja kutoo suurta sukkaa:
     älä itke tyttö rukka sun itkus menee hukkaan:

             mummi on pehmoinen, niin kuin lämmin pulla,
             mummi uinuu kehdossaan, onnenhymy huulillaan,

siksipä hän varmaankin omistaa nenäliinafarmin,

             mehu loppui jo vuosia sitten ja hännät jaettiin turisteille,
             mehu loppui jo vuosia sitten ja piparit jaettiin pultsareille.
             Kun pieni lapsi tehtiin niin, että jauhot ja vesi sotkettiin.

Kun positiivarin kulmahammasta jomottaa ja särkee.
Kun valkoinen koira, jolla on keltaisia pilkkuja, käyttää sinisiä vilkkuja,
     ja pääskysellä pesässänsä on tuhti lihapata,
     siellä kypsyy hyttysiä ainakin noin sata.

     Katsovat kolkkoja siellä ja täällä,
     katsovat kuinka se tekee ilmeen ja rakentaa pesänsä pilveen.

Kun leikki alkaa väsyttää, niin pallot pannaan pannaan:

kasteiset madot poimimme uneksien utuisen laakson, no minä
kuvittelin että hänellä oli oranssit säärystimet ja kiiltävä kalju,
ja että hän oli eronnut vuosia sitten.
Nyt se on kylläinen, peto pikkuinen.

Kun niillä on risuja patjanaan ja sänkynään kultainen puu.

maanantaina, heinäkuuta 06, 2009

Huvipuisto


Matka kuin kysymys kuin pilven riekale silmä-
lappu- (mansikoita, kermaa, terveyssiteet, makkara)
haalarit vasaralla tai hattara.

sunnuntai, heinäkuuta 05, 2009

Nokturni


Ja yhtäkkiä paljaitten jalkojesi alla kylmä betoni

Kukit siinä, ylikäynyt rikkaruoho tai hammaskeiju

Jokin joka sulkeutuu yöksi

Hei, leikitään vielä kotista, puhelin on minun maa

Älä koita murentua tai puren sinua

Tai että puutarhasi on sirpaleita täynnä

Menet vaihtamaan värin

Varo vaan ne on ruostekarkkeja, tekee autoista vanhan

Pelottava kummitus joka syö sinut ja ihan oikeesti ilta on olemassa

torstaina, heinäkuuta 02, 2009

Puutarha


On tämä kuumuus, joka minussa valvoo.
Vieläkö olet minulle vihainen.
Rautalakapöytä ja rautalankatuolit sen ympärillä,
tuollainen epäkäytännöllinen teos, jonka ympärille levität kukkasi,
vuoteesi ja kätesi,
sormet, jotka eivät yllä kaikkiin asentoihin joita piirutus vaatisi,
joita kasvaminen, mullan tuoksu alavartalolla.
On tämä ylimääräisyys, joka kannattelee pöytää, jolle katat ateriasi, tuoksusi.
Rautalankapöytä ja rautalankatuolit sen ympärillä,
keskikesän epäkäytännöllinen ornamentiikka.
Puut kurottumassa janoissaan puoleeni, hikinen kaarna,
vieläkö olet minulle vihainen.
Se on tämä kuumuus, joka ei mahdu sisään eikä pääse ulos,
ja nälkäisenä kimmeltävän joen värjyntä ja niittykukat.
Uida molemmissa, juoda viiniä puutarhan ilta-auringossa,
vieraita tai hedelmiä. Kuumuus, joka sinua palvoo.
Ja tuoleja sen ympärillä.

maanantaina, kesäkuuta 29, 2009

Iso ja vähän isompi (pieni ja vähän pienempi)


Sunnuntaina äiti käy lauantaita lyhyemmäksi,
kun korvasi kipuavat seiniksi, lattiaksi, katoksi.
Jää auringonkukkapeltokin pieneksi,
kun lainaat kirahvilta jalat,
linnulta siivet,
ja delfiiniltä merien salat.
Kerro minulle mitä kuulet, näet, kosketat,
niin minä kerron sinulle missä alkaa metsä.
Kerrotaan se niille yhdessä,
käsi meidän pienimmässä kädessä.

. . .

Mietiskelen mikä on keski-ikäisten lasten runomitta. Niiden, jotka kymmenvuotiaina ovat kasvamassa loruista ulos. Tai joiden kaksitoistavuotiaina toivoisi vielä olevan lapsia. Tai meidän, jotka kolmekymppisinä olemme melkein unohtamassa. (Kertokaa minulle lukuvinkkejä lorutuksen ja teinityttö-skifipoika -runouden välimaastosta. Onko katkosta olemassa, mitä sanovat sanataideopettajat. Vai onko hyppy kuitenkin tuota liudempi, tai vieläkin jyrkempi.)

Silta


Poppeli näkee unta kanssasi, valkeaa kuin lumi
keskellä kesää kurottuu meresi yli.
Vanupalloinen silta, raskas kulkea. Joojoo,
tämä on silta, älä häiritse nyt äitisi ajatusta,
vaikka puhalluskone olisi tehokas kuin kukka,
ja appelsiinintaimi taipuu tuulessa,
vaikka sää kuinka vaihtelisi,
mutta älä vain laita sinne sormiasi hiuksiasi kieltäsi,
vaikka vatsasi olisi täynnä ennen kuin kuppi on tyhjä,
kun höytyvä rapisee jalkojen alla eri tavoin kuin voikukka.
Joojoo, syöt nyt sen viilin.
Kun äitisi istuu koneella silmät poppelissa.
Kun äitisi ajatus siementää merta.

. . .

lauantaina, kesäkuuta 27, 2009

(Kotiseuturuno: Hämeenkyrö: luonnos)


Frans Emil kirjoittaa ihoon, auringon sapeli
soittaa kansallismaisemaa.
Mansikkapellot, järvi, jugendmännyt ja paarmat.
Isä tappaa. Riittää kun sanot, taas se kiertää minua.
Kyrönsarventiellä kaatuu aamun ensimmäinen juoppo.
Vuonna kahdeksantoista kaaduttiin Tampereen tiellä,
kaksikymmentäkahdeksan katkesivat sähköt,
neljäkymmentätaijotain käpykaartilainen ruokittiin huussin alle,
kunnes nimismies sitoi kaartilaisen hevosen perään.
Vuonna yhdeksänkymmentä juostiin hevosten perässä Tuokkolassa.
Yhdeksänkymmentäkolme muistavat vielä vanhaikodissa
kenestä se kirjoitti, ja veli veljeä vastaan.
Ja ihosta tulee muisti ja se kestää vuosia,
kunnes vuonna kaksituhattayhdeksän lämmitätte saunan, on
uusia pottuja, torilla, lokkeja, sisämaassa
syötte paremmin kuin kotona,
rannikolla ihmiset näkevät nälkää,
kulkevat kadulla puolialasti, luut voimaa loistaen
muistat syntymäpäivää Saavutuksessa,
ja se kestää vuosia:
Mannista usein katsonut oon Tynnyrisaaren aallokkohon.
Mitä vuosikymmentä kirjoitat.
Mitä umpeen kasvanut järvi.

sunnuntai, kesäkuuta 21, 2009

Hernepatja


Vanha arpi kutisee, muistot pirskahtelevat, kysymykset:
miten kuvailisitte kokemienne epämiellyttävien oireiden yleistä tasoa
kaikilla niillä alueilla, joilla teillä on kosketus- tai painearkuutta.
Laastari olkavarressa kysyy lupaa sulaa, sulautua ihoon.
Saatteko sukkahousut jalkaan ilman apuvälineitä.
Nousetteko selinmakuulta lattialta ilman apua.
Kuinka pitkään takerrutte sänkyyn herättyänne.
On kasvavan lapsen itku tuntia nukahtamisen jälkeen, öinen kauhunhetki,
johon on herättävä kokonaan että uni saisi jatkua
kuin väärin ponnistettu hyppy, narulla halkaistu ilma,
ihonkappaleista, iktyoosista rakennettu peilipallo,
seisominen kymmenen minuuttia tuntematta epämukavuutta.
Istuminen puoli tuntia tuntematta epämukavauutta.
Nukahtaminen ilman epämukavuutta.
On herneistä rakennettu selkäranka, herneenpaloista iho.
On kasvukipuinen maa, päivisin makaat patjalla, katselet kun muut lapset.
Öisin kutiset sängyssä, kuuntelet hiljaisuutta joka istuu rintasi päällä.
Älä raavi laita rasvaa, rakasta lastasi kuin rajojasi.
Miten kuvailisitte kokemanne turvotuksen yleistä tasoa.
Milloin lakkasitte heräämästä lapseen selkänne alla.
Milloin ajattelitte lopettaa korvaushoidon.
Muistatteko milloin aloitte arpeutua.
Milloin muistaminen alkoi tuntua kipuna selässä.

keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2009

Marja ja kuu


Marjalla on pitkä matka kuuhun.
Marja ei tahdo saada unta.
Unipuussa kumisee patarumpu,
kapulat se laittaa suuhun.
Padam padam latvassa
lintu sieman vatsassaan ja
marjalla on pari senttiä kuuhun.

Kohtaaminen


Tunnustelee kartoittaa
kiemurtavat kertovat soljuvat
huilivat soittavat kuulevat
Tahtooko lävistääkö
kuuletko
koskettaa
Löysi öljysi silittää
olet värisevät hedelmöivät päättymättömät
Olet kahlaat palelet
siirrät piirrät pysähdyt
tuntee on ottavat haluavat
kiipeävät laskeutuvat laulavat
Olet näkevät liikkuu katketa
kuulevat on tahtoa palella
Määrätäänkö tunkeilla kysyvät
Ei satu
kostuvat leikkaavat

maanantaina, kesäkuuta 15, 2009

Marinoitu merenneito


Se joka syntyi eilen on tänään kuusivuotias.
Kaupunkiin on muuttanut sanahirviö kuin rakkaus.

Olenko jo kertonut näyttelevistä ikkunoista?
Miten savu seuraa viisaita.
Miten hiekkalaatikolla palavat muistot.
Miten me eksyisimme ilman nukkeja, ilman muovia,
kuuta, ämpäriä, kukkapenkkiä, seinää
kapuavaa villiviiniä.

Tämä on unta kuin leipää, ei sillä voi tyydyttää janoaan.

Miksi naapurin lapset kasvavat niin nopeasti.
Miten maa uskoo rakkaimpansa minun käsiini.
Milloin nämä sanat nousevat viikolle neljäkymmentäkaksi.

Maitokuume syöpyy muistiin kuin rikos.

Tämä kirja kuuluisi joka kodin lääkekaappiin,
testamentin ja tuntemattoman välissä on epiduraalineulalle tila.

On synnyttävä uudelleen joka aamu,
että muistaisin, miten luolapuutarha valuu rinnoille.
Miten kirjasto uppoaa ja vie laivan mukanaan,
säilykepurkit leviävät kuin aakkoset.

Miten meri kysyy minut kylläiseksi ja neito maistuu mahdolliseksi.
Lukemattomat ovat meren kohtua kysyvät puremat.

Siinä lelukaupassa ei ollut lainkaan lapsia.

Illalla esitän verhoa
avattavaksi, että näkyisin,
miten poppelit tuulessa, uudessa, uudelleen.
Miten aamu saapui kysymyksenarkana.
Se joka syntyi eilen on tänään kolmekymmentäyksivuotias.

. . .

v. 2005/2006, h?

tiistaina, kesäkuuta 09, 2009

Puhallus vesilasiin upotettuun nokkahuiluun


Mutta jokaista joka sinua yksin
kylmää, kätesi kuin kohtauksen edellä, tukahdutettuna.
Jokaista, joka olisi lyönti, mutta ei ihan kohdallaan,
ja nyt puhutaan vain sydämestä,
Vain jokaista, joka sinuun rakentaa vuoteensa, puhaltaa pipiin,
nostaa merta vuotavan astian huulilleen.
Ja jokaista, joka lukee kesken jäänyttä kirjaasi.

perjantaina, toukokuuta 29, 2009

Että hän muistaisi saman ja voittaisi joka toinen kerta


Osaat leikkiä, pariutua ja viikata lakanoita,
lauantaina paistat pannukakun, kuten äitisi sinulle opetti, ja punastut
liikennevaloissa, pilkot sipulin niin pieneksi ettei sitä huomaa.
Osaat ruutuhyppelyn ja upotetut laivat ja saariston.
Mutta osaatko ahaa!, muistipelissä unohtaa mitä muistat.

tiistaina, toukokuuta 26, 2009

Paridae III


kultaitainen titilyyli
kultaitaimen tjyy

kultainainen tsäälitys
kulmaimainen tsiih

Paridae II


tsiitsii
tilililili

Sillä on katsottuna pieni pönttö tai puunkolo.
Sillä on katsottuna pieni mökki tai kaksilo.
Sillä on katsottuna kolmehuonetta autopaikalla.
Sillä on katsottuna kulmatornikamariomakotiparitalo.
Kultaiset kutsuvihellykset tsiitjyy paljastavat heidät kuusenlatvoista.
Tsiitjyy laulaako hauki tai taimen,
tsää tsää, ne hermostuksissaan
puhkeavat inttävään varoitukseen välttääkseen kynsiä.

titityyris
titityyli

Meluisassa kaupunkiympäristössä helkytys on lyhentynyt tehokkaammin
kantavaksi kaksitavuiseksi säkeeksi:

tityy
tyyti

Paridae I


kultaitainen
kultaitaimen
kultainainen
kulmaimainen

tiistaina, toukokuuta 19, 2009

kirjaSin


Tuli&Savu 1/09 on ilmestynyt.

Tutustu sisällysluetteloon ja lue Mikaelin pääkirjoitus.

maanantaina, toukokuuta 11, 2009

Jyrkäänne


sisäänhengityskallio
hengityksen pidättäminen rannalla katettu pöytävuori
laulaa ilmaa pidätellen synnytystuskissa kevät

runsas ilman vuotaminen äännön aikana on kolmisäikeinen lämmin lanka

uloshengityslintu
sisäänhengityskallio

äänihuulten poksahtaminen auki kalvojen läpi ruukun

laulaminen ilmaa pidätellen olet myös viimeinen

uloshengityslintu
sisäänhengityskallio

rento vibratopurkaus jäätikön alla

torstaina, toukokuuta 07, 2009

Kaksoisolento


Olet kaukana kotoa, kehit yhä kauempana kunnes kimallat ilmaa,
ääriviivasi kultaa hiuksissa permanentti-
tussilla rajatut silmät, joita tunnustat.
Ja lapsesi pukeutuvat ilmapalloon.
Ja lapsesi pukeutuvat huuliin.
Lapsesi pukeutuvat perintötekijöihin
ja lapsesi pukeutuvat vain siihen mihin muutkin pukeutuvat.
Ja syövät vain marsipaania.
Ne syövät sinut.
Ja sinun lapsesi ovat räjähdys,
mantelishokkireaktori.
Ja kehit yhä kauempana, muuttamatta, muuttumatta. Ja sinua haukkoo henki,
kun valvot yötä joka sinua valvoo. Voit kertoa sen minulle,
sinulla on siihen monivuotiset syyt,
äitienpäiväkakku, ruumis, juuret,
ostoskassi ja kieli,
joka menee rullalle, vaikka omasi ei.

lauantaina, huhtikuuta 25, 2009

Runoyhdistys Nihil Interitin vuosikokousterveiset.

perjantaina, huhtikuuta 10, 2009


Kangas pistelee iholla, nyt heti on väliverho.
Odotus painaa sinermän ihoon ja tulppaanit sementtiin.
Pesimisaikaan lasten täytyy varoa vihaisia lintuja.
Kaksitoista lasta aterioivat yläkerrassa,
kiltit saavat jälkiruoaksi suklaamunan,
mutta odotus ei päättynyt koskaan.
Katumus ei päättynyt eikä parannus puhdistanut.
Kun minä olin pieni kiiraa ajettiin hyppimällä polvisukissa narua.
Myöhemmin Maria kertoo vaarien taivaasta ja munivista kukoista,
mutta odotus ei päättynyt koskaan,
eikä pitkänä perjantaina saanut kutsua kavereita kylään.
Kangas pistelee iholla kuin ennen vanhaan.
Linnut ovat ilotulitus rautatieaseman takana.

tiistaina, huhtikuuta 07, 2009

Rakenne


Asetus (toive: hehkukoon)
Puhuttelu (näky: kun nukut ja poskesi)
Ylevä puhuttelu (toivenäky: oi, vielä kerran)
Kipu (huominen: muuttoauto)
Sopimus (kuoro: muuttolintu)
Kysymys (muisto: kevätjää)
Laskeutuminen (2 näky: mahavaivoista johtuva hymy)
Vastaus (3 näky: laituri)
Lopetus (kuoro: musta lepattava lintu)
Yllättävä kysymys (2 muisto: esikko)

keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2009

Poikki


eli poikkitaiteellinen kirjallisuustapahtuma ensi lauantaina 4.4. Korjaamolla.

Ohjelmatiedot.

perjantaina, maaliskuuta 27, 2009

Kukkiva maa II


Auringonlasku. Huhtikuu. Ilta. Viimeinen. Ranta.
Oranssi. Kivi. Pystykuva. Vesi.

Viritän riippumaton veturin kaulaan ja antaudun rantakaunottaren povelle.

Katso meren vaahtoa niin tiedät mistä olet tullut.

Sulta viedään vapaus ja multa. Hauta. Paikka. Järvi. Harppi.
Kuu. Hukkuu. Insinööri. Nukkuu. Varjot. Vaarat. Vesi.

Kukkiva maa


Huhtikuussa tarjoillaan viimeinen takuulla ainutlaatuinen
mahdollisuus kokea nostalginen ja takuulla unohtumaton ilta.
Aurinko laskee sisään perheenäidin kerrostalokeittiön ikkunasta.
Myrkyllinen jäte valuu maan rinnoista.
Se onnesta välkkyvi vihreenä vielä povella ruskean jyrkänteen.
Laulajat valmistautuvat parhaillaan kukkii koko maa -kiertueeseen.
Huone oli pieni ja lempi kaikui.
Nyt olen kuin kynnetön kissa, nousen ja vaellan koneeni viereen.



(Hakupolut Katri Valan Kaukaisen puutarhan Kukkivasta maasta.)

lauantaina, maaliskuuta 21, 2009

Onnea Kati!


Kati Neuvosen Naku ilmestyy tänään.

torstaina, maaliskuuta 19, 2009


Ei tullut takkia, tuli liivi. Ei tullut liiviä, tuli hansikkaat.
Antaa tuolle ja antaa tuolle ja tuolle antaa oven.

Kun valaistusta on vähän tarvitaan pitkiä suljinaikoja.
Aurora näkee värttinän jo kaukaa, mutta kompastuu revontuliin.

Tornikamari täyttyy vedestä tulee vesitorni sortuu tulee maisema.
Tuli syömishäiriöinen prinsessa.

Tässä vaiheessa ajattelimme kotiutua ja laskea vuoteet.
Kaikki kahdeksantoistavuotiaat saivat koettaa kruunua, lasikenkää, stringejä.

Tuli tyynysota, tuli itku pitkästä ilosta.
Haltijatar antoi prinsessalle lahjaksi suuren loistavan helmen.

Adalmiina näkee lähteen jo kaukaa, tulee onnellinen loppu.
Ei tullut hansikkaita, tuli kukkaro. Ei tullut omenaa, tuli päärynä.

maanantaina, maaliskuuta 16, 2009

Hevostytölle III


Yritän puhua, mutta minulla ei ole mitään yhteistä.
Yritän kuroa umpeen, mutta ne laukkaavat jo kaukana.
Kynsilakalla saa estettyä pahimmat silmäpaot.
Ikinä en ole ratsastanut, mutta unissani ajan moottoripyörää.
Miksi kirjoitan miehestä, vaikka voisin kirjoittaa Bosnian sodasta.
Ikinä en ole ratsastanut, mutta olen muuttunut parempaan suuntaan.
En ollut näkemässä, kun jarrunesteen väri muuttui tummaksi.
En ollut näkemässä, kun en ollut kotona.
Miksi kirjoitan, vaikka voisin olla rento.
Työnnät käden suuhuni, en näe ulos.
Välillä tuntuu hyvältä, kun joku kysyy miten voit.
Välillä kainalo kiristää liikaa venytellessä.
Elimistö kaipaa jotakin ainetta, mutta en tiedä mitä.
Yöksi haluan villasukat ja päiväksi sukkanauhakäärmeet.
Ne viihtyvät kosteikkoalueilla ja kiipeilevät polvia ylös alas.

perjantaina, maaliskuuta 13, 2009

Hevostytölle II, viat/tomuus


Poislähteneen hevosen kuva on kevyt,
en ikinä sukinut sinua,
en ikinä ratsastanut sinua,
mutta lauloin hoi
hummani hei ja laukkaa ratsu reima,
kerran viikossa äiti pyyhki nihkeällä liinalla pölyt
ja hilehuurretun posliinitamman kavioihin puhkesi lähde.
Minulla oli nuha, sinä olit sarvesta säikky,
sinä tahdoit vain siivet,
koirien nimet olivat Usko, Toivo ja Rakkaus,
mutta sinua ne tahtoivat kaikki,
pikkusiskon kastevesi haihtui pullossa vuosien kasvaessa umpeen,
huomenna mentiin korkeasaareen ja kiikaroitiin taivaalta neliö,
kävin istumassa poliisihevosen selässä ja näin kaksi
metriä korkeammalta:
ne pussasivat ja haisivat juhannusvieraalle.
Miksi Medusan hiukset olivat käärmeet olivat palmikot olivat rastat
(luudan ja hevosen tuliharja puhdistaa sen korkeuden),
äidin katse kivetti varmemmin kuin kamera.


. . .

runotoille ja
Juhani ahvenjärvi. Kahvin hyvyydestä. Sanasato 1997.

tiistaina, maaliskuuta 10, 2009

Hevostytölle


Suljen oven järkeesi.
Kun minä synnyin, avasin äitini,
viereisessä talossa avattiin hukkunut nainen,
puoliksi maatuneet kaislat kaulan ympärillä, napanuorat
laukkasivat kirkosta kirkkoon, kahvilasta kahvilaan, järvestä järveen.
Hevosen silmä on sinfonia on ruostumattomasta teräksestä valmistettu.
Katselen pitkään, kun sinut talutetaan riimusta, kädestä pois.
Naapurissa syntyy herttainen hevostyttö täyteläisillä huulilla.
Missä olet nyt, kun turistit ovat lähteneet, kuusokea tytär.

lauantaina, maaliskuuta 07, 2009

Olipa kerran joki


Olipa kerran joki.
Olipa kerran jokisimpukka.
Olipa kerran jokisimpukkahelmi.
Olipa kerran helmi, joka tahtoi nöyrän sydämen.
Olipa kerran tyttö, joka kuin simpukka kasvatti sydäntä.
Olipa kerran kaunis, mutta ahne ja pahansisuinen prinsessa.
Olipa kerran kaunis ylpeä kateellinen prinsessa, joka ihasteli kuvaansa joessa.
Olipa kerran helmi, joka putosi takaisin jokeen.
Olipa kerran huolestuneet vanhemmat.
Pian ilta oli kulunut umpeen, eikä ketään näkynyt tiellä.

Olipa kerran joki, kun sahattiin jäitä, kun kurkotin avantoon, kun kuutioita nostettiin. Maljoja.
Ilta kului, ketään ei näkynyt ja kaikki näkyivät.
Kun keitettiin soppa, kun lapset syntyivät, kun juotiin kaakaota,
kahvia ja konjakkia.
Illalla saapuivat paimentytöt kainaloon eksyi pieni metsä.

Olipa kerran kerjäläistyttö, joka syntyi pakkasessa.
Olipa kerran tyttö, jonka pipossa oli helmelle paikka.

Kun minä väistelin railoja, kun Sigismundin askeleet etsivät,
kun maito loppui kaupoista,
kun Adalmiina oli muotinimi Jasmin Kastehelmi Karoliina,
kun syötiin simpukoita.
Olipa kerran onnellinen perhetapahtuma.

Kun minä synnytin joki jäätyi.
Pian rinta on maidosta täysi, vieläkö horisontti näkyy?

Olipa kerran joki.

keskiviikkona, maaliskuuta 04, 2009


"Rikkominen tarkoittaa myös sitä, että ei saa rumeilla, että ei saa rikkoa sanaa, että ei saa rikkoa puhetta."

Walter 5 v.

keskiviikkona, helmikuuta 18, 2009

sävel Tiitiäisen tuutulaulu


Kotiloinen. Aikamoinen.                    (lue myös Ainokainen)
Na(a)vat. Tappurainen.                     (Nowhat: samanmoinen)
Posket tehty omenoista,
otsa puolikkaista kuista.
Silmät on. Kysyvät. Lähdet.

. . .

sävel selkäytimessä?

. . .

Iltapesupisupusu- ja tuuttuut- laulujen ynnä nytsänkyynsiittä- säkeiden luottavaisesta aktiiviluovinnasta kumpuan omistuksen Natalle ja Anna-Elinalle, joiden muistelen myös maistelleen sitä "lainaa vain" -

sekä Henriikalle ja Mikaelille iltalaulutuokiosta, kiitos.

perjantaina, helmikuuta 13, 2009

Miksi pääskysen vatsasta löytyi punainen kivi


Miksi äiti kielsi tyttöä astumasta veneeseen
Miksi tahdoit uida vielä kerran saaren ympäri
Miksi jäätynyt kukkakimppu saa sinut surulliseksi
Mistä lapset tulevat äidin vatsaan
Miten meri viettelee sinut
Miksi rannalla on lukuisia baareja, ravintoloita ja ostospaikkoja
Miksi kuukaustisten aikaan ei saa rakastella
Miksi Punahilkalla on niin valtava ego
Miksi viimeistä voitelua ei tehdä lapsivedellä
Miksi Oidipus menee äitinsä vuoteeseen
Miksi metsästäjä esti äidin ja tyttären konfliktin
Miksi pidät enemmän tyttärestä
Miksi heidät vihittiin punaisen vaatteen alla
Miksi heidät vihittiin
Miksi kuivunut morsiuskimppu saa sinut iloiseksi
Miksi uskot että viini muuttuu vereksi, kun nielaiset sen
Miksei merivettä saa juoda
Mistä susi tiesi että tytön kylpyvesi oli jo värjäytynyt hennolla punalla
Miksi jäätynyt meri herättää sinussa tunteita
Miksi jäätynyt susi herättää sinussa tunteita
Miksi kieli takertui jäiseen rajapyykkiin
Miksi lapsi vuotaa verta kielestään helmipakkasissa
Miksi kaduille kylvetään suolaa
Miksi pyöräilet pakkasessa päästäksesi lämpimään porealtaaseen
Miksi tuon tädin kengät kolisee
                              Jotta se pysyisi pystyssä paremmin
Miksi susi täytetään kivillä eikä tule tapetuksi heti
Miksi kohdussa on niin hyvä olla
Miksi simpukan sisällä on helmi
Miksi punainen ristipistolanka tuli muotiin 1850-luvulla
Miksi Atlantis upposi
Miksi sinulla on noin suuret silmät
                              Jotta näkisin sinut paremmin
Miksi sinulla on noin suuret kädet
                              Jotta voisin paremmin syleillä sinua
Miksi sinulla on noin punaiset huulet
Miksi oikea silmäsi vietteli sinut
Miksi heitit sen menemään
Miksi sinulla on noin punainen kieli
Miksi tyttö riisuutui ja kävi alastoman suden viereen
Miksi tyttö ei osannut uida

tiistaina, helmikuuta 10, 2009

(Kaukana ulapalla merivesi on kirkasta kuin lasi)


Olen 25-vuotias tyttö ja huolenaiheenani on meri johon uppoan kun nukahdan.
En osaa kunnolla uida mutta en kunnolla hukkuakaan,
tulee tunne että en lakkaa hengittämästä vaikka tahtoisin
ja saan todella taistella alkaakseni vajota uudelleen.
Toisinaan tuntuu kuin huoneeni liikkuisi ja sänkyni olisi vene.
Lapsena putosin veneestä ja satutin häntäluuni niin, että se halkesi pyrstöksi.

(Myöhemmin Andersen korjasi loppua ja muutti merenneidon ilmanhengeksi.)

Täyttäessäni 25 vuotta sain nousta meren pinnalle.

(Ja hän tanssi, Undine tanssi kuin meri itsensä purje.
Hän tanssi päivät ja valvoi yöt, lapaluut törröttivät, nälästä mykät
evät, ja joet valuivat häntä silmiin, ja hän kirosi,
hän kirosi kuin mies miehelle, nainen naiselle susi:
jätän hengityksesi sinulle vain niin kauan kuin valvot.)

Hääyönä kuvittelin hukkuvani kuin kuolevainen ainakin,
tiesin että sulhaseni oli pettänyt minua
täysin anatomisista syistä
jokainen askeleeni oli hengitys ja hengitys askeeleni,
ja jokainen hengitys oli kuin veitsen terällä kävelisi,
koska hän rakasti minua ja veri tirskahteli milloin mistäkin,
mutta ihmisillä onkin sielu,
synnyttäessään hänestä tulee kuolevainen.
Kun merenneito kuolee, hän haihtuu vaahtona mereen.
Minä en osaa kunnolla uida mutta en kunnolla hukkuakaan.
Olen 25-vuotias tyttö ja huolenaiheenani on meri johon uppoan kun nukahdan.

perjantaina, helmikuuta 06, 2009


Pojan muisti syntyy isoäidin hautajaisissa.
Aikuinen suru painaa kuin sandaaliin eksynyt kiven siru.
Siru on murheista paras ja maistuu kalliolle.
Sorakuopalla mies painaa kaasua, istuu edelleen isänsä sylissä.

Keskustelua

"kritiikin kritiikin kritiikistä" Tuli&Savun blogissa.

Toivoen hedelmällisenä jatkuen.

perjantaina, tammikuuta 30, 2009

"Kritiikki"

on ilmestynyt.

Tuli&Savun kritiikki-numeron sisällysluettelo ja Henriikan pääkirjoitus löytyvät makusteltavaksi lehden nettisivuilta.

keskiviikkona, tammikuuta 21, 2009

Arktika


Hän herää ja heille järjestetään häät.
Hän ei herää ja heille järjestetään hautajaiset.
Planeetan kokoinen satu on kaikille tuttu.


Hänellä on kumma, uni ei tuule.
Aurora nousee vuoteestaan, asettuu peilin eteen ja piirtää silmät,
tekee silmille kuten lähteville silmille tehdään, peitellään.

He siittävät lapsen revontulten alla.


Tämä tapahtui kauan sitten ja nousi esiin, kun hän syntyi.
Jo syntyessään hänellä oli kumma
ja valtakunnan jokainen rukki poltettiin välittömästi.


Hänen syntyessään muuttolinnut kadottivat suuntavaistonsa.

Hän tahtoo olla kaunis ruumis.

Hän pitää siitä miltä hengen kevyt voilee tuntuu paljaalla iholla,
hän on valmis

Linnuiksi pukeutuneet tapahtumat hajaantuvat näyttämölle,
vainajien veri värittää lajille tyypillistä kukkaisloistoa,
pinnan alla kuohuvat väkivalta ja seksi.


nukkumaan sata vuotta.
Jättiskriinillä kuohuvat revontulet.

lauantaina, tammikuuta 17, 2009


Tämä huurteinen kierukka.
Tämä kiertoilmauni.

Lisäämme lämpöä,
multaa kynsien alle,

kunnes korvat muurautuvat mahaan.
Onko siellä ketään? Tuntuuko tämä?

Valmistamme illallisen merihevosista.
Onko siellä kylmä?

tiistaina, tammikuuta 06, 2009

Ateria


Kierrät kielesi rullalle kun katson se on merisuoni.
Sinulla on iäisyydeksi tuirettunut ruokahalu, saari ilman laitoja.
Solmit merietanoista ja meduusoista seinäpeitteen,
ripustat oveen kalmarinsilmän, sinkoat hyvää
aavistamattoman ihon läpi sinkoat myrkkysi ja nielet, nielet
merietanoita, meduusoita ja kalmarinsilmän.
Olet matkalla sinne missä kukan muotoiset selkärangattomat syntyvät.
Liemi tarjoillaan delfiinin leukaluusta.
Kierrät kielesi rullalle kun katson miten olet kirjoittanut:
kunnes kylkiluut ovat ruoditut ja vuori laskeutunut mereen.