Hän ompelee sanoja sumusta seuraa ristipistoin tornien huiput,
palmikoi kukkalatvat yölampun otavasta lapsen kysyä pihakeinun salaisuus:
Mikä lintu se on kun se on sydäntä Onko äidillä linnun vai linnulla äidin ääni
Hän vastaa askelia, latvakannelten polskan
(illan, tyhjän pesän, värttinöiden tähtitangon, tornikamarin)
ompelee vuodevaatteille suklaatahroja,
vieraiden tuulessa kieppuvat käärepaperiportaat linnan kellariin.
Hän odottaa mustarastaan huilivan välillä, huilivan kyllä.