Kasvattaa kaktusta ilman muovia, noituutta.
Musta surma leviää, tänään oveen on piirretty punaisella.
Kirjarovioilla ja noitavainoilla on sama kaiku on käsien kaipuu.
Kuuntele kihelmöinti ihon alla,
paletista baletti,
kuule kirppusirkus, kuoleman tanssi, parinvaihtoleikit.
Kukkien kielellä se on sairas ja väritön,
mutta sarjoissa avosydän
leikkaukset ovat onnellisia alkuja.
Puremajäljet kasvavat umpeen viikossa,
mullan vaihto virkistää multaa.
Lapset maalaavat hangelle toistensa ääriviivoja,
sulautuvat lumikista tuhkimoon,
lumettomasta unettomaan,
värittävät ruusuin, aaloein.
Iästä riippumatta päässä riehuvat oudot luut,
kirjoittavat putkea,
salaojaa, kaukolämpöä.
Viimeinen pari saa asua piparkakkutalossa,
se on musta kuin kulta,
värityskirja uunista ulos.
torstaina, tammikuuta 24, 2008
Vesivärirokko
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti