Kuunnellessa aaltojen herahtamista rantaan siellä missä en ole,
en ole varma miten olisin hitaasti kukkiva puu, unohtaen vai muistaen,
kun kukkivia puita on vähän tai kaikki ovat, odotusta vähän tai kaikki,
kun sinussa vielä on hetki jäljellä korvan takaista, trooppista
luomistuoksua, pehmeästi pyörteilevää minähiljaisuutta
viipyä suuren syksyn odottamattomassa, perhosessa meren yllä.
perjantaina, heinäkuuta 04, 2008
lennosta I
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti