Ovesta valuu nyrkkipyykkiä,
pitkiä rikkinäisiä päivänpesukoneita,
kuravellissä hämmentyneitä
rukkasia, kaula-aukkoja, tikattuja päälakia.
Olen päässyt portille sairaalansiniset muovitossut jaloissa,
niin kuin se, joka mukulakivikadulla veti imuria perässään,
kantoi kissanpentua pipon alla,
palavaa kynttilää povitaskussa.
Olen liukastellut läpi kokorukkaisten lasten,
kaadetun pyykkikorin, silmäpakojen,
läpi myrskypilveen ammuttujen rakeiden,
körjannut pölypussit talteen, kehrännyt.
Olen kehrännyt niin kuin selkäni olisi kissaeläimen muisto,
niin kuin minä en sano minä en sano mitään,
neulon tulevalle villakoirista hahtuvahousut.