(Sumuhuonesiinne)

Kun ohittamattoman hyvästi valaiset ikävästä kauniin kauhdan

kun kotosavun idästä leimuavat metsot, tulitikkuleikit soitimella,
aina kauniit tuhkimotarinat siellä mun mieleni kuljen missä palaa missä
maisemallisen esikuvan tarkoitus on makuasia
kuulevanhan ahdin kukat ahtimen tehokkuus
niitun keijuparvet pakahduksin men mens
öljyvuodoin sadutetuin järkivuottavin viisivuotissuunni-
telmin tippukivistävät jäiset tänne silmäsulajäät
leikeistä tuttuni keväkuni sumuhuonesiinne

kun leivo leivot enmansorkesterin, hanurijalkaihmeen joutsenvaunuilmeisille

kun sammalpenkit kateissaan käsillesi tuolipyramidit minua minusta minuun
vajoten kielen mennen emm@nuellen
taas on aika selän kaarteen
miumauvuosista vuoteen seen kun kloori kuivaa
kyyneleet kun au
ringon bingon ison mustan ritsoinkissan suu-
kudelmat nurkissa tuulevat pikkukivirähmäiset sinnjet-sinet

kun valkaisen lakanoita parveke täynnä sinuttelijoita.




(lukukokemus/koetus: Runeberg, Runoja 1830)