vuoden aika

sadetakki ja koira
mummolla keuhkot ja tupakka
finaalissa kiiltävä katu
kovat natsaa vailla että ollaan viljaa
rauha ikuinen työmaa kaupungit talot romuttuvat vartijat
parkkipaikalla kesän viimeinen grillitys
kello kuusi jouluvaloissa kaikki hyvin

Super Bossa Nova

Pojilla on pippeli ja tytöillä hissit. *
Pojat lentävät hissillä kuuhun, tytöt tähtiin,
sirpaleet satavat lumena maahan.
Räntänä jos päivä on huono.
Verenä ja maailman loppuna kun kuu on täysi.
Tyttöjen nimi on Mi Greeni,
jos nappulat eivät pysy paikoillaan jos
hissi on epäkunnossa ja pitää huutaa hiljaa:
Apurahajazz Super Bossa Nova!

Keltaista lunta ei saa laittaa suuhun.
Lapset jonottavat hiutaleita kielet ulkona.



(* Walter 3 vee.)

Pelkääjän paikka

Myrsky, laineempi, hiuksin
Pimeä kapeampi valon pituinen
aalto läpi huoneen tunkematon

Hytti, peili, peilissä kasvot
Ei saa katsoa tuntea
ettei silmiin loitsua pirua

Pelkääjä myrskyä, pimeää
huonetta, elohopeaa, pakenevia
hiuksia kurkussa kaivossa

vedessä kuolleita
hopean edestä pikareista
mustunein ihoin hautunein huudoin

että tuuli kuluu
köydet katkeavat hiukset harmaantuvat
ennen kuin laiva uppoaa

pa. pe. la. li

Nokturnossa runopalapeli, johon annoin sanat. "kattaus".

Uusimmassa Käkriäisessä 4/2006 (Kotimaisen kirjallisuuden opiskelijain ainejärjestön Putkinotkon julkaisu) myös pari runoani.

Navan pimeä piiri

Haarojen välissä metsä tai järvi

Vaara vaihtuu tunturiksi

Harju kääntyy maan selälle

Povella ovela koski laskee uomansa

Jäätyy kuin kohdunkaula kierukalle

Uni herättää märkänä

Horroksesta puskevat traktorit

Aallonharjat ratsastavat raunioille, rannoille hartiat

Pimeään sukeltavat silmät, isku vasten kalliota

Mustasta kipeä yö, ruoskana tähtien vyö

Helvetin kolun pakeneva seinä

Päivän väri

Vuoden kierto on impulssi.
Veren kierto on.
Kuvallisesti täydellinen rytmi.


(Inspiraatiolle kiitos.)

kahden minuutin muistikuva

joki halkoo minut
joessa mätänevät ruumiit
ruumiilla kauniit kasvot, lapsellisen kauniit
joki halkoo minut elävältä
syö kuin nauttisi eilistä
odotan huomista
virtaavia kuvia
mykkää paljasta silmää, poskea
koskea, virtaavia peilejä
kasvoja hopeaa pintaa
syvää pintaa
joen kasvot elohopeaa

merellinen muisti että
yölaulu täytyy kastella säännöllisesti
vuotaa tai herätä

Huntu

Unohtaneet painaa minulle sanoja,
luukusta leijailee valkoista paperia, pitkää päivää
Anteeksi, emme tiedä kenellä on nälkä, kenellä kuume.
Anteeksi, lapsillanne on punaiset silmät ja valkoinen iho
Kaikki on totta mikä on
Kaikki kirjoitettu lipsahduksia
Annan veren paeta,
puristan nyrkkiä kynnet valkoisina,
seison leikin poikki

tänään vierailulla muisti|kirja II

istuessa tekee pisimmät unet
ruukussa nukkuu tyyni kaunis
vanhassa huoneessa uusia leikkauksia
puun syyt vierivät pinnasta
ulos tuhkasta hiiltyvät sormet
soittakaa, eikä se ole viulun ääni eikä norsunluuta,
eebenpuuta, kultaa, sokeria minun kielelleni
joka on omena sanan sielussa,
sinfonia, saahan sitä sanoa sipuliksi,
jos se kukkii vaikka pitäisi nukkua
korva ei näe eteensä
pää sylissä nukkuva vanhus



(yhteistä luonnosta kuin lunta kera)

tänään vierailulla muisti|kirja I

taittelen paperista hiutaleen

vanhat kulmat kävelevät vastaan

porttikongissa raakkuva varis

lumen varjo varoo näkymästä

harja varttaa kirvestä

mikä on tämä vesi jota juon

luutia pois lumi, jää

kun taivaalta tulee lisää tähtiä

halkoa sakarat, sulattaa

jos olisi pieni vaahtera syksyllä

kurkussa on ihme sylissä jano

paluu veteen kun on metsässä

paluu aikaan, paluu taikaan

aivan varmasti kello taskussa

ollaan vain, hiljaisin henki

eikä ihmeitä pue hiljaisuus



(sanaankaan muuttamatta pilkkuakaan hauskaa oli, kiitos)

Iltalaulu

lapsen sanat soittavat linnun korvaa

äiti peukaloliisaksi pienentynyt kuori

tuulen puhdas vartalo

kuori

pidä hetki sylissäsi läpi kolmen

kuun taivaan varjon tähden tähden

veen kiellon fosforoidun ruispellon

Maalaus

Ennen vanhaan mummot olivat pieniä,
tallukkaat tallukkaita ja essut essuja,
musta mustaa, valkoinen valkoista,
ja kaikki mustavalkoista
Sillon ennen vanhaan, sano,
silmät olleet mustat hämähäkit
Kunnes sävyt väsyivät rajakiistoissa valmiiksi
ja kangas sai tomaattimehua juodakseen
Miltä värinen on maalattu omatunto,
kysyivät valveutuneet ja maksoivat teeveelupansa
Täyttivät vesivärinapit kaikilla mustan sävyillä,

noella, nuoskalla, kadulla, pilvellä

Tuhannen silmän levinnyt laveerattu harmaa

tunne nimeä

kehyksissä puolet miestä

ying ei tunne nimeä

pimeä nostaa hatun yli

aurinko sähköistää kuun

kuun olkapäällä istuu norsu

toinen maailmansota ei ole vielä alkanut

puolikas rotta syö häntäänsä

tuuhea häkki

miehellä huulet

Näkillä juuret

kaivossa oudot kasvot

ying ei tunne nimeä

minulla ei ole



(koskematon. kanssa Valkoinen piste, pilkku)

riviä saa tuntuu

riviä saa tuntuu

lasi soittaa korvessa

hengitän syvällä vedessä

korvat jonossa

Panin huilussa

hengen ruumiin lauseeksi

pahainen peto pyh

hsst. hsst. hapsiainen

oletko tosissasi?

kuolen jos huilu soi

taidatpa olla!



(kanssa. koskematon.)

Sotamaalaus

Olen tuulen muisti, meri ei minusta laske,
vain veri ja se mikä vuotaa kasvoista kasvoihin.

Alla breve

Pukeudun nuotiksi soittaa minut.
Hän osoittaa aksentin paikkaa, lyö avokämmenellä tahtia
pöytään polveen, polveen poskeen.
Norsunluu särähtää, soitin pakenee seinään,
irvistän onnesta osumasta.
Toinen toisensa käden jatke
toinen toisenkin kerran, kunnes olen mahdoton
soittaa ilman kaikua, ilman taukoa.
Saan rytmihäiriöitä, näen pyramideja,
muureja ja kiveen louhittujaa konserttisaleja.
Näen pakanoiden rakentamia kirkkoja
joiden urut kasvavat taivaaseen,
kasvavat ja sortuvat, sortuvat ja kasvavat
sammalta kuin vuosi tuhat sanaa.