Avaruusromun tul(e)vaisuuudesta

Yhdeksän aikaa avaruusromu kiertää hänen vatsaansa
kunnes jokin pieni kuin pilven ääni,
kuin magneetin lempeä käsky,
ja avaruuksiin heitetty tietää missä asennossa haluaa syntyä.
Hän synnyttää robotin,
voi kuinka, hän itkee, voi tätä,
oi onnea etten pakottanut sinua riisumaan haarniskaasi.
Jos asento onkin pyöreä,
herkkä kuin pyöreä kuin omena tai merimiina.
Jos hän on kuljettanut, tulvinut ja padonnut yhdeksän ajan
kohtuunsa kaikki maailman meret.
Jos asento siis on pyöreä eivätkä suomut erehdy,
kuuletko alusta lopun vai lopusta alun,
vai merenalaisen tulivuoren purkauksen:
hieman sienen muotoista pisarapilveä, helinää, kuinka kaunista
syntyä kuolevaksi.
Kuinka kaunis kuumaisema,
saareksi syntynyt tuli.
Mutta jos asento onkin munan lainaatko polveasi?