Öisin saatan unohtua jumalalta, joka päivisin minussa kiehnää,
kysyy lupaa saattaa tietooni eräskin asia,
että ihmisestä on moneen luumupuun lannoitukseen,
moneen päin karjalan mäntyä juostuun katakombiin,
moneen napakymppiin osoitteessa inhimillinen.
Ja tämä on osoitettu sinulle, joka rakastat pelätä pimeää.
Ja se synti suuri surkia kun särki kuoleman.
Se odottaa minua tikanheiton päässä ja mieli on paksuna sinusta.
perjantaina, syyskuuta 04, 2009
Sinulle, joka rakastat pelätä pimeää
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Onneksi ei tarvitse analysoida, onneksi voi vaan todeta, että kovasti pidin. Runossasi ainakin minun luennassani yhdistyy leikittelevyys ja jyhkeys ja onnistuneesti vielä.
Samaa mieltä kuin edellinen. Helvetin hyvä runo.
Tykkäsin.
Runosi jytäsi tosi hyvin. Kuuntelin samaan aikaan bluesia; Lowell Fulson ja kipale Do you feel it?
Sekoitus aivan fantastista :)
Kiitos. Kyllä kritiikkiäkin saa antaa, se vie etiäpäin...
Eikö saa kehua jos on aihetta tai siltä tuntuu :)?
Lähetä kommentti