Isä painaa sormensa muovailuvahaan.
On vihreää, sana kasvaa neljäkiloiseksi ja on vieläkin vihreämpää.
Käsikynkkää kantokopan kanssa kiiruhdatte Beetlehemiin,
mutta lapsi ei tahdo seimeen makaamaan.
Niin sinä synnytät tämän kaupungin, ruokit tätä kaupunkia, oksennat
kuin lintuäiti huutaviin suihin, viemäreihin.
Sylit menevät sekaisin ja itku päättyy tasapeliin.
Kudot hiuksistasi verkkoja kaupungin aukkopaikkoihin
ettet hukkuisi sen määriin.
Odotat sanaa.
Odottaessa muovailette aurinkoja ja alastonpatsaita,
olette niin läpikuultavia, että menette tasan,
katselette vaha-animaatiota ja lapsen sänky siirretään omaan huoneeseen.
Huone viheriöi, kun ihailette nukkuvaa lasta,
kolme tasokasta yön vihreässä sylissä, kolme neljä viisi virtaa kaupunki.
Sormet painautuvat sisään ja kääntävät virtanapin hyvälle.
Sormet on parasta pitää puhtaina nuolemalla ja
pistää jokaiseen reikään mikä seinästä löytyy.
Muovailette vihreitä tiikereitä ja monta muuta raakiletta,
eläimistä kasvaa merkitys kuin lapsen muovailema käärme
ja menette uudelleen tasan.
Valo on auringon pissaa, kertoo lapsi.