Pojan muisti syntyy isoäidin hautajaisissa.
Aikuinen suru painaa kuin sandaaliin eksynyt kiven siru.
Siru on murheista paras ja maistuu kalliolle.
Sorakuopalla mies painaa kaasua, istuu edelleen isänsä sylissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
porkkanapenkkejä ja tiffanylasijakkaroita
6 kommenttia:
Hieno runo, etenkin ensimmäinen ja viimeinen säe kertovat paljon.
Samaa mieltä kuin Uuna, hyvä runo. Sitä paitsi lyhyt, mitä ei voi sanoa omastani, jossa sattumoisin on myös poika hautajaisissa.
Voi kuvitella, mitä alun ja lopun väliin mahtuu! Hieno runo!
Pidän kovasti runosti (taas). Viimeinen säe on niin moneen suuntaan tulkittavissa oleva, että sitää jää miettimään.
Siis runosti = runostasi :)
voi kiitos kiitos.
ja kuvasta, joka jäi hiertämään kenkää, kiitos elegialle.
Lähetä kommentti