sunnuntaina, lokakuuta 17, 2010

Korkea veisu


Niin kieli muotoutuu polkuihin, joita kuljet kohti minun luotani.
Niin minä olen haaroittunut mereenlasku, linnunjalkadelta, petolinnun kynnet,
vain mahdottomuus rakastaa yhtä kerrallaan,
Anaheim Ducks, Portland Winter Hawks, Atlanta Hawks, Pelicans,
petolinnut parittelevat hyvin tiheästi.
Minä tulin sairaaksi, kun matkustit pois, sairaammaksi kun palasit,
merenpohjassa tapaamme mielikuvituksellisimmat oliot, emme pimeää.
Useimmilla lintulajeilla vain koiras laulaa enkä tiedä mikä olen,
sylini kuun tavoin kaareutuvat malja, mausteviiniä täynnä,
vatsani norsunluinen kilpi, jota peittävät safiirit,
vain harvoilla lajityypillinen laulu pitää opetella.
Kutsut minut hautajaisiisi, siitä on aikaa kun olin pieni tyttö,
pieni kaarevaoksainen piikikäs pensas, jota linnut katselivat kaukaa,
syvänmerenkala ei rutistu kasaan paineen ansiosta.
Ripustan leukaluista ja vesikasveista sidotun seppeleen ovellesi,
hautaan elävältä yöt, ikuisuus, jatkuvuus,
seksuaalisuus ylläpitää mielipuolisuutta ihmisessä,
kun se loppuu, kun ihminen loppuu, kun laulu,
kun ihminen valitsee syliin nukahtamalla itselleen kodin.

lauantaina, lokakuuta 16, 2010

Sinä olet kuin saaliseläin
kommunikoit kehon kielellä pakkasen purema karpalo,
pariutuneet lehdet suikertavat pitkin viimeöisen sammalikon pintaa.

Menstruaatio, itkettynyt punainen, epähedelmä:
Peltosalmen imelä, Mustialan valkea, Osmolan talvi.
Sinä tulit tänne pitämään itsestäsi huolta.

1. Mies muovaa kuukautisverestä siemennesteen avulla lapsen
2. Mies keittää kuukautisverestä siemennesteen avulla uuden ihmisen
3. Syntyminen verestä kuten juusto maidosta juoksuttimen vaikutuksesta

Lajitoverien seura on perustarve on selän sisäpuoli on
suoraa huutoa, kipua, oksennusta, Electrophorus electricus,
hidastettua matalaa sähköiskua päästä, päästä.

Oletko kenties nainen, vai miksi ruumiinkieli noin kiinnostaa?
Korvat, silmät, ilmeet, iho, ilon häntäluu, aidosti villeistä
hevosista on jäljellä enää mongolialainen przewalskinhevonen.

Kuuntele eletty ruumis.
Tarttua, hyväillä, nauraen itkien tanssi.
Sinun laulusi on lapsen laulu.

perjantaina, lokakuuta 15, 2010

Virrata yli, yli virtaavien, ylivirta, ylävirta,
yläjuoksu, juosta yllä, ylijuostu, suostu,
suo, suoda, suodattaa soiden, surun dialektiikka.

Nämä ovat muuttokuorman kaltaisia sormiharjoituksia pimeässä iholla
lupaus keksimme keksiä, pitkät jäähyväiset, vuosikymmenet.
Rakkaus on kettu on maailman levinnein maalla liikkuva petoläin.

Matelijoiden leukanivelen luista kehittyivät nisäkkäiden välikorvan luut,
painat simpukan poskellesi, sisiliskon häntä, harmaaröyhelö lämmittää kiveä.
Päivittäisen eroamisen lohdullisuus, pedattu sänky.

Sinä mittaat yksinäisyyttä yhteenkietoutuneilla puunrungoilla,
voiko epäorgaaninen adaptoitua?
Hälytys, mukautuminen, uupumus.

Pystyyn kuivuneet osmankäämit, leveä muisti, asemarakennukset,
kitkaiset sormet hidastamassa matkalle lähtemisen riemua.
Kesä on ollut pitkä jos puhutaan sairaista sotilaista, koti-ikävästä.

Sinä liikutat minua, hellyys, pakoonjuoksu, kuollut kulma, syli,
on kai mahdotonta kuvata kuviotonta rintakipua.
Merisavu kiertää saaren kuin meri kiehuisi yli.

torstaina, lokakuuta 14, 2010


Minua on pyydetty ottamaan valokuvan
                                                                     Yhteenkietoutuneet vartalot,
häissä, olen tehnyt paljon näistä ennen, mutta ne on kaikki ulkona
                                                                toinen niistä on kuulunut minulle
I dont yleensä ottaa sisätiloissa valokuvan, rakkaus ulkona liikaa
                                    Eikä mikään yhdistä pareja niin lopullisesti kuin ero
Tämä yksi on kirkko ja olen hämmentynyt siitä,
                                                                                  Rakastelevat vuoret,
mitä asetuksia minun Pentax K20D
                                                                                             vuoteenajat,
on ottaa uskomattomia lyöntejä. Häät on 23 lokakuu
                                                                pienistä hetkistä toisiaan varten
Voiko joku kertoa minulle, mitä asetuksia käyttää
                                 Saksalaisilla on käsite die Trümmerfrau, raunionainen
Kirkko on hyvin valaistu
Yhteenkietoutuneet vartalot, vieraat kielet, kohtaaminen, kohtaamattomuus
Olen jo kertonut käyttää RAW (Onko tämä oikein?)
            Nostosilta nousi, ja samalla nousi valtava 65-metrinen fallossymboli
Kiitos kasoista. Agnes

sunnuntaina, lokakuuta 10, 2010


Soiden, soiden, mätänevä tuoksu, kasviyhdyskunta,
jonka jätöksistä muodostuu turve.
Mitä kylmempää ja kosteampaa, sitä hitaampi hajoaminen,
vajoaminen, ilo ja melankolia, tuulella jalat maassa,
jalat viisikymmentäsenttiä maan sisässä,
impulssiharkinta, voima ja vaikutusaika.
Umpeenkasvaminen, tulvamaa, maankohoaminen,
kohoaminen kyynärpäiden varaan sängyssä,
taipunut selkä, pyöristyneet pakarat.
Otan vastaan, vastaan, viisi prosenttia kaikesta
maapinta-alasta, sammalperusta, pehmeä mätäs, reidet,
minerotrofiset, ombrotrofiset, yhteistä on vain maaperän märkyys,
korpi, räme, neva,
letto, luhta, lähteikkö,
lähteäkö, pois sun kaiku, vaivero,
tupasvilla, kämmekkä, rätvänä, vilukko,
rentukka, märkä musta tukka, kukka!
soidin, uhraaminen, rangaistus,
vähäisessä hapessa ja antimikrobiyhdisteissä säilyneet ruumiit, kihokit.
Lumisen maiseman soidintanssi, troija-labyrintin pohjakuvio,
Deloksen pyhät riitit, hyppy taivutetuin siivin, kumarrus, huuto,
rakastuneet levittelevät kyynärsulkiaan soiden, soiden.

keskiviikkona, syyskuuta 29, 2010

Turku!


Lähden perjantaina hyvässä seurassa messuamaan. Pstpst jokin hyönteinen ikkunalasissa esittelee menovinkkeliään. Ja toinenkin nostokurki suolla: Turulla on nyt mainio tilaisuus hankkia mainioita poEsia-uutuuksia ilman postikuluja.

sunnuntaina, syyskuuta 26, 2010


"Iloisia toimisto-muutoksia ja tervetuloa jäseneksi!"

perjantaina, syyskuuta 24, 2010


Mervi Kantokorpi kirjoittaa Naispatsaista Hesarissa.

keskiviikkona, syyskuuta 22, 2010

Naispatsaita


on ilmestynyt.

Epikriisejä kuultavissa

pe 1.10. Karkkipäivä-runoklubilla Turussa. Jazz-klubi Monk, klo 20. (Järjestää runoyhdistys Nihil Interit)

to 14.10. Karkkipäivä-runoklubilla Helsingissä. Ravintola Blackbird, Itäkeskus,
klo 19. (Järjestää runoyhdistys Nihil Interit)

pe 29.10 Helsingin kirjamessuilla: Runon kieli ja mieli, Kullervo-sali klo 16:30. (Järjestää Nuoren Voiman Liitto ja Elävien Runoilijoiden klubi)

la 13.11 Varsinais-Suomen runoviikoilla Turussa (Runoviikkojen 2010 ohjelma ilmestynee piakkoin tänne.)

Törms.

sunnuntaina, syyskuuta 12, 2010


Kaipaus, nahistuneet tomaatit,

mutta kuolleina me emme syntyneet.

Rinnan kaari piirtää mustaa sifonkia,
katkottujen hämähäkkien jalat jatkavat metsästystä,
tahtoisit pukea tämän mallinuken kuolleisiin lehtiin,
mutta et suo nukelle sitä onnea.
                                    Sokerintahmaiset kyyneleet vai jokin toinen erite,

                       joka paikkaan kasvosi virtaan

takertuva laiva peilissä kuolemaa tekevä ampiainen
kiertää, suriseva suru
                                                                mitä loppuminen tarkoittaa.
Mitä tarkoittavat punaiset marjat keltaisessa pihlajassa,
         mitä rusinoiksi kutistuvat rintasi.

Et usko veren virtaavan ellet näe sitä       eltaantunutta vihreää       haavat
vapisevat metsässä, jokin orava
joka leikkiessään unohtaa kerätä talvivaraston.
Pian päivät kylmenevät yöksi ja sänkysi silmien

                                    väriset lakanat

kuvittavat tyhjyyden kiinni ihoon,
                                    suru jättää omenat puihin,

mutta me emme syntyneet.

maanantaina, heinäkuuta 19, 2010


On vaahteran varjo, on maitohorsman varjo, on vuorimännyn varjo ja siinä sinun varjosi pitkällään rinteessä kuin kiehumaan jätetty kattila. Katso miten varjot tekevät, mustat linnut keväällä. Sinulla on punainen nokka ja päivänvarjo, minulla sade ja siipipeili sinun katsoa kun syöt minua maailman täyteen. Ei se ole nurmikon syy jos housut tuntuvat märiltä. Minkälainen rakkaudentunnustus tuokin on olevinaan. Laskuvarjo sotkeutuu puuhun tekee pesää, avustustarvikelaatikot kukkivat oksilla kuin tihentymät länsimaista kulttuurihistoriaa. Sinä siellä kaukana teet historiaa. Sormi suussa kenen sormi. Odotamme kunnes kuu ratkeaa sijoiltaan auringon rinnoille, varjot asettuvat päällekkäin, kastepisara kuin katsepisara kierii lupiininlehdeltä kohtuun. Leija näkee myyrän ja tekee äkkisyöksyn maata kohti, kuuluu poksahdus ja pilvet satavat maitoa. Vastasyntynyt kylpee ruohikossa, siro rottinkipuinen ruokailuryhmä.

perjantaina, kesäkuuta 25, 2010


Poppelisade kuin lumi keskellä kesää alaston
nainen ui kasteisella niityllä saniainen
kukkii metsässä taikavoimia virvatulet
kätkevät alleen aarteen peilissä
näkyy sulhasen kasvot käki
kukkuu seitsemän vuotta sulhaseen onni
mykertyy pehmeäksi siemenpalloksi lapsen kädessä.

perjantaina, kesäkuuta 18, 2010


Vaellat pyhään kaupunkiin, jossa naiset ripustavat korviisi
linnunmunat. Nouset vuorelle ja istutat pesäpuun,
tunnet itsesi kuin suurennuslasin lävitse,
eläimet puhuvat etäisesti tunnettua kieltä.
Tapaat käärmeen safiirikruunussa ja kultaisen ketjun variksen kaulalla.
Paluumatkalla näet kuinka vuosisadat noudattavat riimiikaavaa.

torstaina, kesäkuuta 17, 2010


Kesä kulkee kannoillasi kuin varjo puhkeaa
jokaiseen painaumaan jonka jätät nälkäiseen saveen.
Varsat telmivät laitumella hännät letitettyinä
hirnahteleva massa hyönteisten massa
on ihmisen massaa suurempi. Mene laiska muurahaisen tykö,
katso sen menoa ja viisastu.
Sinulla on tehtävä,
etsit paranormaalia vuodenaikaa
sormet herkkinä kuuntelet miten esineet tuntevat,
nimenhuudossa nostat kätesi viimeiseksi,
mutta kesä kavaltaa sinut.
Puutarhatuoleihin sinulla on erityinen suhde,
ne janoavat verta ja lihaa.
Tahtoisit perustaa siirtokunnan, lumi sulaa
vuorenhuipuilla kiipeävät ovat raivokkaampia kuin koskaan.
Ikiroudan maassa olisi sinulle käyttöä,
nostaist kulkiessasi meren pintaa monta metriä,
mitä kaikkea se pelastaisi. Delfiinit ottaisivat vallan,
valtameri kääntyisi vuoteessaan ja ahneet hiirenkorvat
muuttaisivat riutoille. Varastettu vesi
on makeata, perhonen
laskeutuu hedelmäviipaleelle ja hyttynen käsivarrelle.
Annat sen juoda vatsansa täyteen.

tiistaina, kesäkuuta 15, 2010


Maalaus nukkuu, unet hapuilevat kohti samaa akileijaa.
Ihosi ajatus ruokkii perennapenkin rikkaruohoja,
vesiheinä kielellä tihkuu tänään emme tarvitse maalipurkkeja.
Tuntosarvesi värähtelevät unta muurahaisista
jotka kantavat sinulle pieniä jalokiviä.
Rakastuneet adjektiivit, hengittävät terälehdet,
ilma sakeutuu siemenistäsi jotka ovat minun.
Neidonkorennot parittelevat eikä kukaan jää osattomaksi.
Kesä kipuaa lakipisteeseensä kuin aurinko kohtuun,
tänään et laske rakastajien määrää.
Saniaisten alla lihallinen, riisuttu, jakamaton.

maanantaina, kesäkuuta 14, 2010


Kultaseni, tänään olen hyvin väsynyt,
värit soivat tunkeilevasti korvan juuressa
ja kiven halkaiseminen on vienyt kaikki voimani.
Kävin eilen kaupungissa, delfiinit olivat oppineet uusia temppuja,
istuin aivan edessä ja kastuin. Yön kuivasin housuja tuulessa
niin että käteni ovat vieläkin aivan kuurot
ja korsetti puristaa päätäni kuin tulppaani.
Kultaseni, tahtoisin että tapetoisit huoneeseeni koivikon,
olen niin uupunut horisonttiin, pelkään että sairastut
ja lähdet pois. Koivumetsässä meidän olisi hyvä, uppoaisimme
sonaattimuotoon viikkokausiksi ja käärisimme tuohesta sätkiä.
On monia muitakin samanlaatuisia asioita mutta tahtoisin
kuitenkin säilyttää lentokalat. Mitä mieltä olet
lentokaloista koivumetsässä.
Näetkö kuinka hopeakyljet vilahtelevat lehdistöissä.
Tämä ikuinen auringonnousu saa mieleni murheelliseksi ja pelkään.
Kuinka timanttien silloin käy,
kuka avaa käärinliinat,
kuka ruokkii vastasyntyneet.
Oletetaan silti, että emme ole
kovinkaan poikkeuksellisia. Riitelemme kerran päivässä
siitä kumpi joutuu maalaamaan seepran,
vaikka olen kertonut sinulle useasti kuinka mustavalkoinen
saa oloni turvalliseksi. Siksi tapetoi minulle koivumetsä.
Luulen, että vihreän kuunteleminen tekisi meille hyvää,
kerroinko jo delfiineistä, housuni ovat vieläkin kosteat ja aurinko
nousee pääsiäismessun kaltaisena.
Äitien itku käy korviini, miksi he eivät ole onnellisia,
veisitkö heille pari riikinkukkoa vastalahjaksi kyyneleistä.
Kyyneleet tekevät niin hyvää väsyneelle iholle.

sunnuntaina, kesäkuuta 13, 2010


Lapset uittavat rantaan kaarnalaivan jolla pääset perille,
silta kaartuu joen yli, naisen selkä epäröi sammaltavaa kiveä.
Ymmärrän sinua kuin hyvin kasvatettu koira,
kasvosi jäähtyvät veteen kuten laava syntyy saareksi.
Kappale punaista puuta hyppii joessa kuin synkooppi.
Kartanpiirtäjän kyyneleet sulattavat reiän sinne missä sinä olet.

lauantaina, kesäkuuta 12, 2010


Pujotat peruskallion kaulaketjuun,
graniitti, gneissi, rapakivi sykkivät rinnan
ja kävelet kuin perhosen vuosi.
Kartanpiirtäjä maalaa siipiisi myrkylliset pisteet,
kotelo keikkuu puussa kuin käärinliina.
Kun katsoo pitkään katoaa jääkausi näkyvistä.

torstaina, kesäkuuta 10, 2010


Ajattelet pitkää kotimatkaa, puita joihin sinun pitää kiivetä.
Saaren kylkiluut pistävät esiin kuin koskettimet, aallokko soittaa skaaloja,
aallonmurtajalla levähtää kadenssinkaltainen lintuparvi.
Muistatko missä pysähdyimme ensimmäisen kerran, kuu kipunoi latvassa,
unelmat oksilla, juurella hylätty neitsytpeili.
Puhumme kylien autioitumisesta, meri raapii maalipintaan nimesi on.

keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010


Lapsi on yhtä lähellä kuin pohjoinen,

                          Niveljalkaiset, verkkosilmä, ommatidi, fasetti,

            Goottilainen taivas kertoo et palaa,

hän ei vielä osaa tulkita etäisyyksiä

                          jokainen osasilmä muodostaa aivoihin oman kuvansa,

            minä olen toivonut sitä,

ja kiipeää julkisivua kahdeksalla jalallaan.

            tietoa ympäristön valosta.

                          antibioottiset holvikaaret.

tiistaina, kesäkuuta 08, 2010


Ostan romukultaa, lukee liikkeen ovessa,
vuosikymmenet vaihtuvat kun punnitsen sydäntä kämmenellä,
lumikki löytää metsästä mökin,
kaikki mikä todella on tekee kipeää.
Alan odottaa lasta huomenna,
turistit tahtovat kuvata vatsaani,
apostoli hyppää kirkon tornista alas turhautuneena.
Tarhan ovi on tapetoitu varoituskyltein,
täitä, kihomatoja, vesirokko, giardia ja kultakuume,
en suostu lapsivesipunktioon, vaikka olen kiertänyt
näitä katuja jo sata vuotta.
Olen synnyttänyt jokaiselle ismille
ja punninnut elohopeaa kielelläni.
Kerro kerro kuvastin, mistä löytyy paras kalapaikka,
pilvet ottavat jumalan hahmon, mutta kuljen etsien onkimatoja,
kirjoitan elintenluovutustestamentin ja pujotan napanuoran koukkuun.
Midas halaa tytärtään,
kääpiöt louhivat vuoresta suuren kultaisen kalan,
sydämeni painaa 320 grammaa.


Kuuntele. Ei ole muuta kuin tämä huone, seinillä aaveet
jotka muistuttavat erehdyttävästi maalausta,
uskotko vielä ihmislihaan?

maanantaina, kesäkuuta 07, 2010


Sydän talvehtii rintalastan alla hiiri

Acomys anonymomys arvicanthis bandicota
batomys crunomys diomys golunda
leptomys microhydromys pseudomys rattus
solomys uranomys vandeleuria

Korvat eivät nuku koskaan,
veren kohina muistuttaa veneilyä saaristossa

Magic Mouse on Multi-Touch on satu

Nuorin poika kosii hiirtä ja saa morsiamekseen prinsessan

sunnuntaina, kesäkuuta 06, 2010


Kannan sinulle aamiaisen vuoteeseen ja keksin päivän uutiset,
olemme tehneet näin siitä asti kun tornit kaatuivat.
En voi ajatella valaita ahdistumatta, emme ajattele valaita.
Levän tuoksu värjää seinät vihreäksi,
en ole pessyt kylpyhuonetta sen jälkeen kun laiva upposi.
Olemme lakanneet viettämästä vuodenaikoja,
sipulikasvit kukkivat vuoden ympäri,
mantukimalainen, huhtiyökkönen, tyttöperhonen.
Rakastelemme usein, se pitää ajatukset poissa,
merilokki, mustavaris, pulmunen.
On varhaista ympäri vuoden vapautunut meri kaivertaa kiviin nimensä.
Kannan sinulle aamiaisen vuoteeseen
ja keksin päivän uutiset,
kuolinilmoitusten kohdalla itkemme vuolaasti,
yksikään ystävämme ei ole enää hengissä.
Joka kuudes vuosi äänestämme Kekkosta,
luulen että sinulle on alkanut kasvaa nokka.
Hyväilen profiiliasi hellästi ja toivon sinun olevan vesilintu,
huoneeseemme ei mahdu kovin korkea taivas ja olisi ikävä kahlita sinut.
Ajattelemme että se on pitkä uni,
kaksi toisiinsa muumioitunutta yötä.
Kerran kuukaudessa sataa verta, punainen meri nousee pystyyn
ja kävelemme kauppaan. Siemeniä ja sormivärejä,
olen kangas johon sinä maalaat päiviesi kulun.
Kannan sinulle aamiaisen vuoteeseen ja kerron päivän uutiset.
Vesilasku kolahtaa postiluukusta ja jää kellumaan rantakaislikkoon.

lauantaina, kesäkuuta 05, 2010


Olet sarana minun ja lumen välissä ja lumella
monta eri väriä, nimeä, kuuntelijaa.
Jos olisin yksi rakastaisin sinua paremmin,
mutta kuuntele nimeni on:
lapsi leikkaa kissalta viikset,
nainen hävyltä karvat,
nahkainen tuoli keskipäivän narinassa,
ihohuokosen huokaus ja kosteat vuodevaatteet.
En tiedä miten valehdellaan, mutta opettelen.
En tiedä miten kerrotaan totuus, ruumiini tietää.
Ajattelen romahtaneita patoja ja kyliä niiden juurilla,
mitä pahaa hevoset olivat tehneet.
Ajattelen aukiletta päässäsi kun olit vastasyntynyt
ja tahtoisin vääntää linnulta niskat.
Sinä teet sen itse, lennät päin ikkunaa,
viiksetön kissa lipoo silmiään.


Kissat tanssivat kaasunsinisessä valossa,
musiikki on mitä parhain luurankojen nousta haudoistaan,
sukupuolettomat vieterinuket kalisevissa naamiaisasuissaan kevätyö.
Lapsena pelkäsin kello kahtatoista kun vampyyrin arkku
kuljettiin hevosvankkureilla pihalle, oli nukahdettava vähän
ennen tai kunnes puutarha huokasi ja linnut painoivat päänsä.
Muovipussit lepattavat tuulessa kun pianisti aloittaa,
kukko tai skootteri ruostuu kun trumpetti,
basso kuin sydän
katonharjalla keikkuu isä, pudottelee lehtien liejuista massaa ja lunta.
Unta. Nuori isä työntää kadulla mahakipuisia vaunuja,
ei välitä kolinasta, maidonvalkea turvaverkko jättää jälkeensä vanan,
jota luurangot karttavat kuin koiraa.
En koskaan oppinut kävelemään korkokengillä, mutta sain siivet
kattojen päällä varistelen kirjaimia kuin siemeniä,
yhdessä illassa yhden tarinan, he ottavat henkilöiden
hahmon ja ovat tietämättään osa satua. Kaikki on satua.
Vaelluskertomus, lamaeepos, jazz-klubi.
Käytän paljon eläimiä.
Käärme nielaisee omenan kokonaisena ja luo nahkansa johon lapsi pukeutuu.
Kultakutri ja kolme karhua, aurinkobaletti ja värityskirja.
Susien kanssa elänyt poika voi purra ja levittää viruksia,
kuulustelulampun valokiilan lävistää yökkönen.

perjantaina, kesäkuuta 04, 2010


Eräänä päivänä purjehdin vyötäröä myöten mereen ja törmäsin sydämeesi joka otti aurinkoa saaren kallioisella rannalla       kesät täällä ovat uppoamaisillaan ajattelin veneet lentävät on tyhjää kuin luostarin puutarhassa kävelevä vanha mies joka ei tahdo ottaa juoksuaskeleita vaikka tuntee veden
valuvan naisen sisältä kurkkaa kaksivuotias lapsi sanoo olen tehnyt pesän sinun sisääsi enkä anna taivastani pois       tänään teemana on neitsyys      mykologi pitää pitkän puheenvuoron symbioosista      tutkija lehteilee sydäntäsi kuin bibliofiilistä harvinaisuutta      kalastaja kertoo säilyttävänsä merenneitoja takan päällä ne laulavat hänelle iltaisin ja ääni on kauan sitten hukkuneen äidin ääni


En osaa laittaa sinua eväsrasiaan,
vaikka kissan kiima resonoi sinussa siivekkäämmin
kuin lentämään opetteleva poikasi.
(palko on karvainen ja lehdet monisormiset)
Viime yönä riisuin itseni, painauduin uutta ajanlaskua vasten,
talojen uupuneet silmät tuijottivat ikkunasta
kun rintani oksensivat linnunpoikasille maitoa.
Olen kenties syönyt jotain sopimatonta, kukkivissa puissa on
jotain yliluonnollista.
Liimaan lehtiä oksille, tyttö arkussa syö rusinoita,
sinä olet sikin sokin hevosen silmät ja vastapoimittu hedelmä,
olet moni ja puun aihe siemenissä.
Keitän nuorista nokkosista liemen ja otan sinut
polvilleni kuin lokin joka tonkii pihalla roskakoria.
(laji on kotoperäisiä kasveja syrjäyttävä vieras)
Juo tästä, juo hyvin, juo kevät,
(villinä kasvi sisältää myrkyllisiä alkaloideja)
sillä sinussa on seurallisinta yksinäisyydestä tihentynyt kastepisara
lupiininlehdellä lapsikin ymmärtää sen äänen falskiksi.
Katkennut oksa koputtaa ikkunaan ja ikävöi kissaa.

torstaina, kesäkuuta 03, 2010


Keinut yössä kuin kovakuoriainen ukonkellon lehdellä,
improvisoidut askeeleesi jazzia,
lintujen laulu on vaihtunut kellokukan siniseen värinään.
Jos nyt katsoisin silmiisi kaareutuisi vartalosi soittimeksi
joka ei ole tälle musiikille ominaista.
Kastelukannu nojaa leikkimökin seinään kuin se polttaisi,
teemallinen nukke valkoisessa mekossa istuu terassituolissa.
Sinä lakkasit olemasta jo silloin kun hän vielä nukkui morfiiniunta,
kosken vesi kuohuna sulava jää, kaatuneet puut, katoamisen usva.
Et antanut sen koskea sinuun, heräsit yöllä tyhjään sänkyyn,
mutta täytit sen kuumilla lähteillä ja tuntosarvilla.
Kitiinikuoren silmäpisteet kimaltavat mustan harson lävitse,
yössä kuhisevat raadonsyöjät,
peitinsiivet hankaavat yhteen kuin gondolit liian kapeassa kanavassa.
Ohitat minut niin läheltä että piikit raapaisevat ihoa,
veri tirskahtaa kuin kauan viritetty loppusointu, ruusun tuoksu
on parittelukutsu, pullistuma kukkapenkin selkärangassa.
Et huomaa kuinka helmasi takertuu ruostuneeseen puutarhatuoliin,
kaikki mikä tapahtuu on tapahtunut kiertävissä konserttisaleissa.
Vielä hämähäkki viimeistelee verkkoaan, lehtikeuhkot hopeaa
hengittävät huilut aloittavat uuden kappaleen.

tiistaina, kesäkuuta 01, 2010


Kuvaile se ja anna katseesi paksuuntua
Kukka aukeaa kerran vuosisadassa ja sen tuoksu on tappavan kaunis
Nostat sen seinältä ja näppäilet kylkiluista akordin
Nepenthekset ja Sarraceniat ovat kehittäneet maljamaisia ansoja,
joihin ne houkuttelevat hyönteisiä
Kuuntele kuinka se kirkuu
Tarpeeton kyhjöttää nurkassaan ja kirjoittaa jotakin muistikirjaansa
Patsas koukistaa varpaitaan niin ettei kukaan huomaan
Montako lintua tunnistat laulusta
Jos patsaat puhuisivat
Olet opettanut sen syömään kämmeneltä
Muuttolintujen lähtiessä se tulee levottomaksi
ja heittelee sinua arpakuutioilla
Olet pelastanut sen merestä monta kertaa,
mutta yhä uudestaan löydät sen uimahyppytornista
Jos hengenpelastajat puhuisivat
Lentokoneessa se tarvitsee oman passin, mutta on muutoin vaaraton
Vesiherneet ovat kehittäneet ansarakkuloita,
jotka imaisevat vesikirpun sisäänsä. Se nauraa
Sillä on hyvä huumorintaju
Kiinnität sen valjaisiin ja kiipeätte korkealle vuorelle,
tuulenpuuska tarttuu siihen kuin purjeeseen ja liitelette pehmeästi alas
Tarpeeton katselee kateellisena ikkunasta ja kirjoittaa seinään
Jos hyönteiset puhuisivat
Se puhuu kuin feromoneista sekaisin mennyt myrmekologi
Kahvin sijasta se rouskuttaa kahvipapuja
Olet säästänyt munan josta se syntyi
Kun se tulee täysi-ikäiseksi annat sen soida yhden kokonaisen päivän
Olet hankkinut sille naamiaispuvun,
että voitte käydä yhdessä elokuvissa
Se tuo mieleen sulkakynän, mutta musteesta se saa sätkyn
Tarpeeton paljastaa hampaansa ja murisee
Epäilet olevasi sille allerginen
Olet pessyt sen lukuisia kertoja vahingossa pyykkikoneessa,
koska se nukkuu yönsä pyykkikorissa
Jos vaatteet puhuisivat
Pimeässä metsässä se erittää valoa
Se on kiinnostunut alkemiasta
Muutaman hetken kuluttua loukku on sulkeutunut tiiviisti
ja rauhaset alkavat erittää entsyymejä saaliin sulattamista varten

maanantaina, toukokuuta 31, 2010


Pelataan vuodenajoilla, jätetään ovet auki
Kumman niska kukkii ennen kesää
Kumman vatsa kestää enemmän lunta
Metsä rytmittää valon ääriviivoja. Kasvuolot, äänioikeus, iho
kasvaa kaarnaa, tikka etsii halkeamistasi toukkia
Neidonkorennot taipuvat toisiaan vasten,
vartaloiden summa on peruskallioon kirjoitettu

sunnuntaina, toukokuuta 30, 2010

Kevät kuuntelee kuinka meri vapautuu katseistaan
Silmut, siivet, siveltimet, sade maalaa liikkeet näkyviksi
Katselet elokuvan loppukohtausta kymmenettä kertaa,
on vaikea hyväksyä vaihtoehtojen rajattomuus
Mene ulos ihminen, syö ja juo aamukasteiset uutiset
Päähenkilö kuin hologrammi eilisestä nousee valkovuokoista


Tällä rakennuksella on siivet jokaiseen ilmansuuntaan,
aamuaurinko kuin demoni valuu sulana metallina ikkunoissa, tahtoo
päästä osalliseksi ostoskeskuksen verran
Mitä pukisin päälleni aamulla, kun pohjoistuuli
Mitä riisuisin yltäni illalla, kun tuuli kääntyy luoteeseen
Avaruus suhtautuu katon läpi kuin verta imevä hyönteinen

lauantaina, toukokuuta 29, 2010


Syksy makaa sairasvuoteella kuten syksyn kuuluu
Reumaattiset sormet kuin selkäänsä venyttävät kissat
Maljakossa kuihtuva kukka-asetelma kuin yliymmärretty filosofi
Elementit ovat punainen, punainen, punainen, punainen
Hevonen käy vuoteen viereen ja kertoo sadun keväästä
Ikkunan takana tuuli etsii uutta vuokralaista


Minulla ei ole antaa sinusta pitävää selitystä.
Esiinpuheenomaiset lapset ryömivät äitinsä rinnalle,
mustiin pukeutunut kevät kääntyy sateenkaareksi taivaalle jota pääskynen
ettet kääntyisi katsomaan taaksepäin.
Tahtoisit kulkea kadulla ilman kiristäviä alusvaatteita,
mutta entä jos jäät auton alle.
Sen tähden ennusta ihmislapsi ja sano koneelle:
ne vähät jotka ovat jääneet jäljelle ryömivät esiin.
Periophthalmus elää murtovesirannoilla ja magrovemetsissä,
ne pysyvät kosteina kasvien alla tai akvaariossa mutta lasiin ei saa koskea.
Hiljainen on veden alle jäänyt kylätie,
odotettavissa loppumattomia rämeikköjä, vesikäärmeitä ja malaria.
Kuuntele kuinka vuorovesi ääntää aamua auki
ja joki odottaa suu avoinna pajukoria.
Saat kutsuja puutarhajuhliin, mutta jäät kotiin,
koska kotiin on moni kuollut.
Vuoret lohduttavat, pudottavat tulen suloisuuden
ja pyhien lukumäärä tulee täyteen.
Tosiasiassa ne roikkuvat rinnoissasi kiinni etkä saa vuosikausiin pukeuduttua,
mutta pajunkissat nauravat, rakentaminen ei lopu koskaan.
Asettelet kaloja kuin pilkkuja ja tunnustat eläneesi.

Jykevät hiekkakiviset kehämuurit nousevat vedestä      lumopuu linnan pihalla kuuntelee viimeistä päivää nimetön lintu juoksee veden pinnan rikki       pommikasvit räjähtävät samaan aikaan laskeutuvat portaat kiipeävät pyhiinvaeltajat paljain polvin kontaten      vieras puhuu kuin joutsen kylpee vauvanammeessa     ui selälle ja menettää pohjan      ilmasto lämpenee kasteen jälkeen hiljainen seurue nousee ylös järvestä kuin nainen käy supistusten aikaan polvilleen etukumaraan asentoon      putkista liukenee rautaa lumopuun mukana sukupuuttoon kuolee valkoinen kukka ja sininen lintu      kellarin täyttyessä tornit voivat pahoin ja ampuma-aukkojen hengitys tihenee      mangrovejuurakko herättää orapihlaja-aidan satavuotisesta unesta

Kuuntele. Kevät riistäytyy käsistä, vihreä tsunamiaalto.
Puiden sukusolut nenässä aivastellen aavistat seuraavan kappaleen,
syntymäpäiville pyhitetyt sunnuntait.

perjantaina, toukokuuta 28, 2010

viesti


oli seppä ja kotipoltto        oli työväenlehdet pankkikirja keskiolutbaari huoltoasema ja pitäjä       oli kylä ja kylänraitti       pärehöylä tuppipotut olkaimelliset potkuhousut ammattimies kiertävä imurikauppias ja peileistä peruuttaen kenkien hoito       yhden millimetrin käämilanka       oli paperikirja ja kotiruoka       matonpesulaiturit tukinuitto kiviholvisillat riihenpuinti hammond-urkuri savusaunoen työmoraali ja palvelu       oli suolasilakat       oli kotiteurastetut höyryveturit ja kansantanssit       rannekello haaparuuhi hiidet ja himmeli       oli köllit vastat vai vihdat missä on talonmies kysyy kriittinen journalismi      aktiivinen devalvointi turkistarhaus pitkä saksa puskaradiotieto kalevalamittaiset talkoot ja kotitekoinen makkara

torstaina, toukokuuta 27, 2010


Seison rannalla jotakin vialla,
tuuli mättää ja joutsenet hymyilevät uhkaavasti.
Tämän maailman nurkat luulevat olevansa minua viisaampia,
lähettävät viestejä, bakteereja, pölyhiukkasia, loiselämää,
monta tapaa säästää postikuluissa.
Millä vuosikymmenellä sinä asuit, kun kirjoitit minulle matalaa
puutaloa siellä täällä pari kivistä,
lakanapyykkiä ja paitoja kuivumassa, missä kuivuvat mustat
mekot joita he käyttävät, hevoskärryt ja kolme tehtaanpiippua.
Miten linnut koostuvat, äänet ja tuoksut joita siivet halkovat,
halkovajat, avatut siirtolohkareet ja kiven sydän.
Jos nyt kurkottaisin reunojeni yli valuisi käsistäni
hunaja, mutta tervainen ja paljastava
venyvä liimasidos kahden maailman välillä kutsun sinua
käymään pöytään, käymään maate, käymään vieraissa
että tuntisit minut paremmin ja olisit nälän syy.
Syy mastota saaret ja kutsua purjeet,
syy sinetöidä kirje sormenjälkitunnisteella.
Syy käydä verikokeissa ja todeta että kaikki on hyvin.
Mutta minä seison rannalla ja olen jotakin vialla.

tiistaina, toukokuuta 25, 2010


Alan tänään lapsuudestani ja kiipeän ylös kirkasta lasiseinää vauva syöttötuolissa yltäpäältä mustikassa nuori mies ja tauluteeveessä teinityttö alusvaatteisillaan peilin edessä tupeeraamassa tukkaa kännykkä kädessä jakkupukuinen nainen keittämässä kahvia vanhus liedellä      neljävuotiaaksi söin tuttia kuusivuotiaana opin lukemaan seitsemänvuotiaana Tiina-kirjoilla leikittiin köyhää tyttöä ja nukke sai olla orpo sisar      leirinuotiolla paistettiin kitaraa sairaalassa syötiin kissanpentuja aamiaiseksi talon tapaan kymmenen tyttöä laudalla langan laihalla      synnytyssalissa vaihdettiin kesärenkaat isi ota koppi       niin lähellä illat kun sulaa metallia valutettiin silmäkuoppiin valettiin tulevaisuus kuunneltiin tulevaisuus nähtiin iskelmiä ja kaikki ratakiskosta kravattiin niin kaukana aamut kun he istuivat samassa pöydässä

maanantaina, toukokuuta 24, 2010

ja lopulta tulee vuode joka on korkeampi kuin vuori      raavit isommaksi aukkoa jonka läpi pahoinpidelty sydämesi hakkaa sinä teit sen ihan itse ihan itse huijasit itsellesi keväisen raikkaat vuoret vaikka piilossa tärisit hyvin ohuen kemian varassa      annat pitkän nostaa sinut ilmaan likaisin kynsin nuolet ne puhtaaksi katsot maailma on hyvä paikka pudota


Katsokaas olen kulkija kuun lapsen äiti aamutaivaalla kukkiva hopeinen sirppi korkearesoluutioiset sielut paperikorissa levoton       sanoit että minun pitäisi harjoitella yksinoloa olla yksin tuntea yksin koko lintujen sekakuoro johon sormet liimautuvat kiinni kuin lapsi horisonttiin jonka olet virittänyt pyykkien kuivua yötuulessa       maalatun valon kosketus kuumeisen lapsen ohimoilla et ole etsit sille sanaa mutta sanat karkaavat luoteeseen kuin sängyt ei-kenenkään maalle      missä pyydät minua olemaan hengittämättä tämän säkeen verran pidättelemään kertomusta yöpöydällä palaa lamppu jotta näet miten rinta kohoilee ja kohoilevien rintojen mahtuessa maisemaasi et ole enää koskaan

sunnuntaina, toukokuuta 23, 2010


Oletko vielä surullinen hän kysyi ja silmille levisi raukean mansikan aaltomainen puna       taidan olla allerginen rakkaudelle hän vastasi ja lapset syöttivät vattumatoja kielellään      heinät vinkuivat ikkunan alla jokin toinen lapsi jolla punaiset shortsit ja ruskea teepaita tyttö vai poika minä lakkasin pukemasta lapsiani kun poikaa sanottiin tytöksi      sillä tavoin minulla on sinusta hyvä olla että emme ole päivää vihaisia paitsi yötä päivää yksinään ja yksinään on ihmisen oltava kun puhelin soi äiti kun puhelin soi äiti kun tahdon sinun pelaavan kanssani afrikan tähteä pääsiäistiput ruukussa keskellä kesää      sataa kieli ulkona hapan piimä tekee vatsalle hyvää mutta mitä tekisimme sinun vuotaville silmillesi

lauantaina, toukokuuta 15, 2010

Käännät asuntosi savista pohjaa auringonkukat tuoksuherneet ruusupavut odottaen kunnes suomuinen yö kääntyy aamuun ja avaat silmäsi       et näe eteesi mutta ihosi tuntee maailman muuttuneen      luot sen      käärit sen kerälle pakkaat reppuun ja lähdet       odotussalissa tuulee vielä yöltä vereslihaisena tunnet oma tuoksusi on ainoa mitä ajattelet on maailman kuoret repussasi      kun ajalta ennen auringonlaskua tuttu ääni kysyy oletko myrkyllinen vai kuristatko paljasta      leukasi paljasta hampaasi paljasta kaikkesi tähän kippoon fosfolipaasit hemorragiat proteinaasit vuoda       itsesi kuiviin niin huoneesi kasvaa omenapuuta ja sommitelma on silmissäsi kiinni kuin hajumolekyylit kielessä

perjantaina, toukokuuta 14, 2010


Kuuntele. Ajattelen ainoastaan neljäsosanuotteja.
Kirsikat kierivät lattialle, syvänpunaiset kaupungit,
rakkauden tunnistaminen on sinulle suuri.

keskiviikkona, toukokuuta 12, 2010


Kuinka monta kertaa minun on sanottava sinulle hyvästi näiden kutisevien pilvien alla kun sääret ovat karvatupen tulehdus märkärupi maitorupi atopia      punaisissa kohdissa tutkimme äärettömyyttä äänen kiertokulkua huomista      ja tahdon kertoa sinulle miten tulppaanit ja ruusut ja syklaamit elävät sinun silmiesi tahdosta kun kevät on myöhässä ja räntä piiskaa      mutta nyt aurinko erottaa meidät kuin pilviverho meidät auringosta eikä yö tunne päivän tulevan vaan jää maan vangiksi kuin itikanpurema ihoon


Korvat kihelmöivät kevättä rinnassa pakahtuva eteinen hormonihyökyineen koko vihreä hiirimetsä       tahdoit tehdä hänelle hyvin avata oven sanoa kiitos ja ole hyvä ja ilman muuta hän on tervetullut      kutistuit katkeamattomaan virtaan ja kulkit ohi kuin lokit olivat takertua hiuksiin kiinni koska kanniskelit siellä leipäviipaleita sorsille      kädet tahtoivat tuntea kasvun elämänviivojensa alla tuntea kevään hiekkalaatikolla ilon punaiseen lapioon tarttuvan pienen käden synnyttäminen pelotti häntä kuin hiekasta esiin kaivautuvan pääkallon silmäkuopista purkautuvat madot joita lapsi pelastaisi kuivumasta sateen jälkeiseen asfalttiin      jota aurinko ja käskit häntä ajattelemaan lasinsirpaleita ja käytettyjä neuloja kun katsoit häntä ohi silmien eikö meidän ole hyvä näin

tiistaina, toukokuuta 11, 2010

Kuuntele. Suru on sammaleista kuivatettu,
taloksi tilkitty.
Jauhoa sormien väleistä.

Kuuntele. Tänään kaikki kulkevat käsi kädessä.
Kevät roikkuu suoraan ohimoille pitkinä loiventavina pyykkikoreina.
Mitä siitä, jos lapset katkovat sinulle muutaman narsissin.

Kuuntele. Mitä enemmän huoneita sitä vähemmän päiviä.
Keinovalon alla ajatus heräämisestä.
Keskipäivän sakka.

lauantaina, toukokuuta 08, 2010


Tämä on yksityiskerho vain tosi seikkailijoille
Juttua siivittää amputaatiosta selviäminen
Suhteeseen pitää mahtua selkä ja molempien tahto
Syöpään sairastuminen vaikuttaa myös seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen
Jos tunnistaa merkit ajoissa
Pelastaa vai pelastautua
Kaukosuhteisiin liittyy monenlaisia ennakkoluuloja
Vaimoni neurologinen sairaus estää seksin harrastamisen
Tiedostan että minussa on jotain vialla
Leluja!
Kerron että sinussa on jotain vialla
Suremiseen menee ihan hirveästi energiaa
Itsetuntoni käy matalapaineella vieraissa
Mitä tehdä vilkkaalle mielikuvitukselle
Montako kertaa olet etsinyt hänen paidastaan vieraita tuoksuja
Stressi, uupuminen, työhuolet, lapset, likapyykki, tositv
Mitä tehdä kun mielikuvitus meloo autiolle saarelle tai kiipeää puuhun
ns. fantasia
On tietysti ihmisiä, joiden mielestä se on ruoan tapaan vakava asia

sunnuntaina, toukokuuta 02, 2010

Kuuntele äiti, katso, äiti, äiti!
Tahtoisit heidän unohtavan,
kun yön ja päivän välimaasto kukkii.

Kuuntele lapset.
Sydän menee riemusta umpisolmuun.
Ääripisteissä kevät ja kevät.

Kuuntele. Valkea. Näinkö.
Verkkosi toistaa päätä, venelaulu vasta tuulessa.
Katiskasta löytyy kuollut piisami.

torstaina, huhtikuuta 29, 2010


Nojaava tavun omainen kukkiva toiminto
Pilvenriekaleista piirtoheitinkalvo tavoitella sinne jonnekin
Pallosta purkautuu pieniä kiviä
Linnut palaavat ja ilmansuunnat kädelle
Sinun siltasi siellä kaukana toistaa ikuisuuden jokaiseen auringonlaskuun
Minulla vieraita kerroksittain, hiirenkorvien kuuloluut,
kaikututkimus ja pimeään karkaava sydän

torstaina, huhtikuuta 22, 2010

Kymmenen pulloa rivissä


Tämä liittyy tarinaan, jossa sydäntä punnitaan
olemuksen keveyttä kuvaavaa höyhentä vastaan
Syvä magenta kuvastaa rakkautta ylhäältä,
rakkautta, joka on synonyymi suopeuden
Mä oon tosi kauhuissani ku mun iskä rikko kerra pullon pöydän reunaa
ja uhkas sillä äitiä
Tuhansia viestejä: “Tämä on alku.”
Rakkautta ei saa pulloon tai piirtymään röngtenkuvaan
Rakkaus ja parisuhde ovat monimutkaista kvanttifysiikkaa
Sinä kaistapäinen et vain osaa vaihtaa suuntaa
Viina on katoavaa ainetta, se loppuu aina kesken
Se kallisti kellertävän sisuksensa tuijottamaan särkevää,
aidatulla alueella makasi satakunta ihmistä alusvaatteissaan
Nainen, metsästä mies ilman pillereitä
Niitä mustia ihmekiekuroita
Parvekkeella kymmenen pulloa rivissä täynnä tuhkaa
Kuuntele masennuslääkkeiden jämät vesistöissä
Suojele luontoa – suosi suomalaista hanavettä
Lohdutus suuntautui tuntureiden yli, purovesi haisi lievästi öljylle,
taivaan valojen kitoutuneisuus painui mieleeni ja kiipesin alas

tiistaina, huhtikuuta 20, 2010

Jossain siellä kaukana sinä teet historiaa


Talot pursuilevat tonteiltaan, kun Oidipuksen silmät puhkeavat kukkaan.
Maa hautuu jalkojesi alla kuoriutuu kananpoika, pakkaat sen muoviin,
kuuntelet kuinka naapurin lapset hakkaavat patteria.
Siivoat huoneen päivässä, mutta ikäväsi ei valmistu ikinä,
pata kauden kasviksista, koti ilman laitoja, olet aina tervetullut
uneeni, valuu hiekkaa silmistäsi. Tänään kukaan ei nuku,
paitsi kaksi miestä pressun alla kaupan edessä.
Kuvittelen heidät toisiinsa kietoutuneena, toisella on isän kasvot.
Nousemme kukkulalle, vedestä, viinistä ja kyyneleistä läpimärkinä.
Minulla on viisi minuuttia aikaa kertoa kaikki ennen kuin esirippu aukeaa
ja kertoja astuu esiin.
Hänen sanansa ovat viisikymmentä tulppaania sinkkisangossa
kaksi kimppua kympillä täyttä vautia eteenpäin,
kaikki mikä on kerran alkanut.
Jossain siellä kaukana sinä teet historiaa,
silmät vuotavat verta, päivä kirjoittautuu mieleesi kukkivina kirsikkapuina.
Kolme ruokalajia juomineen, mitä me tiedämme simpukoiden seksielämästä,
Valtava vyöryy päälle spiraalimuodostelmassa, massasilmukat
kutevat syvissä vesissä. Tähän kohtaan iskee salama,
alkueläintuotanto käynnistyy, mutta olemme löytäneet lääkkeen sitä vastaan.
Voi sinä onneton, sanoo Iokaste.
Nousemme saarelle, vedestä, viinistä ja kyyneleistä läpimärkänä.
Uppoava laiva pulputtaa hetken ennen vajoamistaan, mitä ottaisit mukaan?

maanantaina, huhtikuuta 19, 2010

Kuuntele, se on pyhä, sula, sinetti,
laulu, jonka hyväksyt, kuulet kohoilevan rintasi läpi.
On pysähtynyt metsä.

Kuuntele. Tässä metsässä palaat lapsuuden
maailman keskipisteeseen.
Muratit kierätävät runkoa. Hännät, hiukset, käärmeet.

perjantaina, maaliskuuta 26, 2010

Kuuntele. Muistot kaikuvat,
yksinäisen vimman meteorikuuro sataa joet renkaiksi.
Meri kovertaa rakkainpansa käsiisi ja syöt.

perjantaina, maaliskuuta 19, 2010

Asetelma


Jossain lihaskireyden ja migreenin välillä, muurahaiset
hermoratojen tuonpuoleisuudessa, kuulet
huulet, kädet
viipyvät tuhansien kilometrien yli.
(Kirjarovioiden tuhka rehevöi puutarhassasi.)
Sinulla on taakkasi kuin sudenkorento, jonka siivet
tahtovat leikata hiuksesi, antaa hiuksesi kuin lautasella, tukehdu.
Tai neidonkorento, joka taipuu kaarelle verkkoasi kohti, syö.
(Hyönteisten massa versus ihmisen massa.)
Epämääräiset ajatukset poliittisuudesta, joka solmii
rusetit kenkiisi. Antaa sydämen särkyä,
solmii ja polttaa, liivisi, polttaa ja solmii, siipesi.
Vatsasi on kehräävä hyönteinen, asetelma myötähyvää ja myötähäpeää.
Tahdot pysäyttää sen ajatukseksi ikuisuudesta,
mutta sitä sinulla ei ole.
(Hetki on hämähäkki sänkysi päädyssä, sillä ei ole lupaa elää.)
On särky, jota puhuttelet kuin yöllistä vierasta.

torstaina, maaliskuuta 11, 2010

Tuli


Rakennuksetkin voivat olla eläimiä.
Ei ole helppoa olla talo.
Tuli kohoaa suojaksi taivasta vastaan.
Vanha rakkaus palaa nuotiossa tuntemattomaksi möykyksi.
Vedät äkkiä kätesi pois ja häpysi.
Miten se voi olla vahinko, että kulho rikkoutuu.
Miksi posliini tuli muotiin joitakin vuosia sitten.
Poltinmerkki painautuu käteesi, hymyilet kuin silloin ennen.
Pakkasella nurkat paukkuvat, tahtovat paljaita rintoja.
Kunpa meillä olisi puutarha,
saataisiin kukkia ja porkkanaraastetta,
puutarhakoiria, puutarhakissoja ja puutarhapapukaija.
Nouset ylös tuoliltasi ja laskeudut sokeaa rinnettä alas,
hyönteisten valaisemat sohvaryhmät odottavat hunajaa.
Minkä väriset kädet kimalaisella on,
minkä värinen on halu.
Vanha rakkaus hyväilee sinut, vaikka et tahtoisi.
Lapset järjestävät huoneensa punaiseksi ja tahdot:
saadaanko me hienontaa tämä koko asunto.
Talo polttaa kivijalkansa sinuun, joka nojaat, sulaa:
kyllä minä sinut tunnen, siipipeilisi ovat liekeissä,
ja tulet, ja tulet.
Verhot syttyvät, itsestään selvä huone.

lauantaina, maaliskuuta 06, 2010

Kuuntele. Hiukset putoilevat lattialle,
verkostoituneet sanat:
kala, kaukoputki, käärme. Sateenkaari, salmiakki, napanuora.

Kuuntele. Sukupuuttoon kuollut järsii reisiluuta.
Kaupunki kohoaa suojaksi menneisyyttä vastaan.
Sinulla on nyrkki, nyrkissä kivi, kivessä kukka, kukassa mikrosiru.

Kuuntele. Tykit mylvivät,
mobile pyörii kuin tulevaisuus vauvankorin päällä.
Kahden kilometrin syvyydessä on niin syvällistä että ajatuskuplat kuolevat.

torstaina, maaliskuuta 04, 2010

Kuuntele. Tahdon olla sinulle rehellinen.
Hiki, öljy, sokeri.
Kadehdin oksien terhakkuutta kurkoittaa ylöspäin.

Huimaus II


Kävelet vetten päällä,
mitä se merkitsee että se on jäässä.
Lumiauringon sokaisemat massat liikkuvat kättäsi kuiskien,
jalkojen alla ratisee yön yli seisonut sokeus.
Kosketat minua kuten nukkuvaa, viipyen näissä samoissa

ajatuksissani teen kaivauksia kaipuuseen jota ei voi nimetä.
Tuhannesti olen värissyt sinun ja sinun ja sinun,
ei sen tarvitse olla täysi.
Niin minä vajoan ja vajoamisella on ohimoidesi nimi,
sairaat äidit kantavat sairaita lapsiaan kituvilla lanteillaan,
sitä varten he ovat olemassa, on otettava kaikki merkit
todesta joka ikinen hangessa vaunuja työntävä mies.

En osaa nimetä tuoksuasi,
muumeista tutut hahmot riepottelevat kylää,
Haisulilla on pesä pienen puun oksalla, mutta hän ei osaa kiivetä.
Sanat piirtävät puut täyteen oksanreikiä näillä muiston heikentämillä.
Elokuvassa mies hukkuu juoksuhiekkaan, olet sen minulle velkaa.
Olet minulle velkaa sen ja pohjattoman juopumuksesi ahdistua
jokapäiväisistä näyistä
kudot helmiäisevää verkkoa minun jäädä kiinni
ja pakenet kuin meri voittajan kasvoilta.

tiistaina, maaliskuuta 02, 2010

Kuuntele. Tämä tango on märkää asfalttia.
Joet hapuilevat toisiaan, seinät yhtä nahkaa.
Matka on ottaa kiinni ja jäädä kesken.

Kuuntele. Minä kyyhötän rasvaisessa hiekassa
ja otsani on kuuma, sulamaton möykky.
Tämä on kuin jokin sairaus tai toivotus tervetulleeksi.

Kuuntele. Kirjoitan sinulle kirjeen.
Sillä on hyvää maata ja lepuuttaa pyhiin vaellettuja kantapäitäsi.
Yritän välttää pitkiä sanoja ja lentokoneita.

Kuuntelen kuinka vesi viileiden käsiesi alla odottaa yötä.
Tuhansien riikinkukkojen samanaikainen soidintanssi,
mutta sille sinä et lämpene.

torstaina, helmikuuta 11, 2010

Kuuntele. Mielihyvän rajattomuus ravistelee sinut läpi
kuin poppelin untuvat myöhäiskesän tuulessa.
Vain sinä voit olla näin lämmintä, näin kylmää.

keskiviikkona, helmikuuta 10, 2010

Kuuntele kuinka varjot kuin kissa, hämärä yhteys pimeässä,
kaksi kättä toisiaan varten ja kaksi ylimääräistä, tunnistamaton,
kaksikymmentä houkutusnaista ja samat omistajat.

Kuuntele. Merivirrat kuin kivet kolisevat toisiaan vasten.
Sinulla on viiniä lasissa juuri sopivasti solvaamaan jokainen
joka tahtoo olla ystäväsi. Joka.

perjantaina, helmikuuta 05, 2010

Heijastus


Vaikka minä puhuisin enkelten kielillä,
päästäisin kaiken sanan irti ja tuulen riepoteltavaksi,
en saisi kuullakseni tämän enempää,
lumeen koteloituneet sanat,
kantaa kohtua kuin lohtua.
Valuttuaan läpi yön kotiovelta avautuu erämää,
sudet ulvovat pakkasessa, todellisuudessa
se on vain naapurin laiska koiravanhus ja jänis jossain
tämän elämän ulkopuolisessa talvessa.
Katselet minua ja mietit pitäisikö veitset piilottaa,
vai onko vain oikeus ja kohtuus jos mitään
antamaton hymy lipeää ja meri on mettä sakeampaa.
Pitäisikö piilottaa kaikki
lääkkeet, jotka estävät meitä kasvamasta aikuiseksi,
kiihkeät juonen käänteet, viittaussuhteet ja hämmentävät loppukohtaukset.
Voin kertoa sinulle, että olen vain juonut liikaa kahvia
eikä käsieni tärinä johdu sinusta. Ei viime yöstä,
joka tuijottaa edelleen vaativasti kuin säähavaintopallo,
havainnoi pilvien muotoja kuin lapsi,
näkee koirassa lehmän ja kalassa äidin.
Hornettien raapaisujäljet ovat nuottiviivasto
ja aurinko suuri kultainen aaria, jota ei voi nähdä, vain kuulla,
kuinka kasvit yhteyttävät ja kohtu
nieleskelee punaisia kyyneleitä.
Siten minä olen helisevä vaski ja kumiseva symbaali,
jonkun toisen rakkauden rakkauden heijastus.

keskiviikkona, helmikuuta 03, 2010

Kuuntele. Silmä kuiskii yön läpi, punavihersokea.
Kosketat minua syvään eikä aika silti uhkaa loppua.
Tilanteet kasvavat kuin puolukat.

Kuuntele. Meri rupattaa sinulle tarinansa.
Kuvittelet, että se on jotain valaan kaltaista ja korallit.
Mutta se vain pimenee metreittäin ja pureskelee uponnutta laivaa.

Kuuntele tragedia, kuinka se kalastaa.
Olet siima ja kohoava hengitys, alkusyötti, keski ja loppu.
Tunnet olevasi yksin, mutta se on valhetta kuin keskikesän yö.

sunnuntaina, tammikuuta 31, 2010

Kuuntele. Vaari, löysin viittasi.
Kello on jo paljon.
Sinun täytyy pysyä autotallissa.

lauantaina, tammikuuta 30, 2010

Kuuntele, jää
hyväiset.
Avannosta löytyy hukkunut koira.

Kuuntele lumi.
Pihlaja ei kanna kahta taakkaa.
Ylväs kuningatar tappaa pakkasyössä.

perjantaina, tammikuuta 29, 2010

Kuumeinen yö


Minulla on sinuun syvä vaikutus, päivät kuin kastehelmet, kuivuvat.
Tanssimme hetken onnellisten päivien alla hiekka kengässä hiertäen,
kiertäen tämän akselin ympäri, joka meidät erottaa.
Rakastunut tulvii vivahteita, oksentaa hautakuoppansa imeläksi,
niin minä tahdon satuttaa vuodet kypsiksi sinun ohjailla omenoitani.
Nyt viimeinen riippuu puussa kuin pakastekuivattu heinäsirkka
täynnä olemisen tyhjää siritystä, joka on vain muisto,
sanahelinää jonkun toisen hautajaisissa.
Sitä kutsutaan pieneksi kuolemaksi,
kun aivot hetkeksi tyhjentyvät kaikesta muusta.
On lankeemus ja sen jälkeinen raukeus, oi
kosketa minua henki, kosketa kirkkaus ja anna
lupa toivoa liikoja ja pudota korkealta, se on uhraus,
viisi leipää ja kaksi kalaa, jotka sikiävät mullastaan appelsiinipuita,
siemeniä, jotka tahmaavat sormet teemaksi.
Jos minä olen vedenpaisumuskertomus,
taivut puoleeni kuin emoonsa leimautunut sateenkaari.
Jos minä olen suunta ja tarkoitus,
sinä olet haparointi pimeässä leijonan pesässä.
Jos sinä olet kuu, minä olen ihmissusi.
Sinä olet kuva, jota vasten painaa huulensa, puraista
kuumeinen yö, joka nojautuu alastomaksi varjoksi.


Kun maailma hautaa rosoiset kätensä jalkoväliini
painan pääni sinun syliisi.
Minun on nälkä,
mutta sinä väität, että asiat kupertuvat päinvastaiseen suuntaan.
Silti se kasvaa ja koskee.
Tahtoisin puhkoa sinut irti näistä ehdottomuuksista,
että vain virtailisit ja kuuntelisit minne kehosi sinut haluaa.
Että koskisit vyöryvänä, et koska tämä asetelma niin vaatii.
Kultaköynnös vaeltaa loputonta irtolaisuuttaan,
seinistä roikkuu jokunen ylimääräytynyt hengityksen riekale.
Tiivistyminen on ilmeistä, karehdit, en esitä tuntevani kasvojasi,
unelma kuin isokokoinen neula ja sinä läpipääsemätön kangas.
Pöydällä kuihtuva syklaami,
huuliin syöpyvä kasvamisen ankaruus.

keskiviikkona, tammikuuta 27, 2010


Alkuperäinen tahtoo rakastella sinut läpi.
Oppia kuin kirjan tai huonekasvin,
millä syklillä kukit ja milloin tahdot kuihtua.
Pinoccion nenä kasvaa,
mutta tähti ei toteuta yhtäkään toivetta.
Lapsen piirroksella on monta kättä, tarttumapintaa,
erämaapäivä. Älä kerro minulle enempää,
minulla on niin monta pesäpuuta ettet luule.

Kuuntele. Minä lennän, siivet, kivenkovat sulat
takertuvat ilmaan ja naakkaparvet pakkasessa.
Sinun on niin hyvä olla lapsi.

Kuuntele kuinka ne huutavat jälkiruokaa,
vaikka olet juuri oksentanut kaikkesi kuin lintuäiti
tämän kaupungin viemäreihin.

Kerubi


Mikä on tämän reseptin salaisuus?
Onko tällä huumaavia ominaisuuksia?
Saako tämä haluamaan enemmän?
Saako tämä unohtamaan kodin?
Minne sinä viet minua?

Nostat jalkasi hartioilleni vaikka se on minun roolini.
Mitä minä teen sinulla, jos olet tuollainen?
Tee muille kuten tahtoisit itsellesi tehtävän.
Kuka on lähimmäinen?
Nimi on peräisin assyrian sanasta kirubu "olla lähellä".
Miksi on niin vaikea uskoa että kaikki menee hyvin?

Mikä on tämän juoman salaisuus?
Saako se minut iloiseksi?
Saako se minut surulliseksi?
Saako se minut?
Onko tämä jumalainen ilmestys?

Hyväilet hajamielisesti, tuntuu iholta paidankin läpi,
sinulla on sellainen kosketus että oksat tuntuvat vahatuilta
ja ikkunan lävitse näen kuinka ne kurkottuvat kohti, riettailijat.
Nämä ovat sanoja kaipuusta joka konttaa kohti kuin kahdeksankuinen lapsi,
itsevarmasti ja hymysuin, nousee vasten tuolia, horjahtaa, äiti!
Älä pelkää, en tekisi sitä sinulle.

Mikä on tämän pyhän salaisuus?
Missä säilytät seksilelujasi?
Miksi sinulla on neljä siipeä?
Miksi minun pitää kannatella sinua?
Milloin ajattelit hankkia lapsia?

En tahtoisi satuttaa sinua, mutta minun on kerrottava tämä:
läsnäolosi saa minut toivomaan että huone olisi isompi,
että voisimme tehdä pienen kävelyretken täällä sisällä lämpimässä.
Pakkaisimme koriin hieman viiniä ja mukavan huovan.
Sytyttäisimme nuotion. Älä pelkää. Ihan pienen nuotion,
joka hehkuisi pimeässä kuin pienen pieni kerubi.

Mikä on viherkasviesi salaisuus?
Entä tämän sienirisoton?
Mikä on salaisuutesi?
Montako vesilintua osaat luetella ulkomuistista?
Oletko nähnyt niiden parittelevan?

Miksi et uskoisi minua.
Minulle alkaa tulla kiire. Onko meitä tarpeeksi monta?
Eikö tämä riittäisi ennen kuin päästään asiaan.
Älä pelkää. En aio jäädä.
Hartiani alkavat väsyä.
Sinulla on ihmisen, leijonan, härän ja kotkan kasvot.

Kuuntele. Tulee päivä, jolloin arpeesi puhkeavat nuput,
pienet rinnat.
Mitä sinä teet näin monella paria rintoja?

Kuuntele. Minulla ei ole mitään
sanottavaa. Yö lähestyy,
lempeät tukaanit nokat auki.

Metamorfoosi


Vieläkö sinä asutat tätä vaeltavaa kuutiota,
sisustat, mielialojesi kivet,
magma, sedimentti, metamorfoosi,
on tämä eläin, johon piirrän sinun päättyvän.
Ota askel kohti etäisyyttä, läheisyyttä,
että olisit yksin
minun.
Juo kahvisi ennen kuin se jäähtyy.
Nurkat kalpenevat pyöreiksi, akseli värähtelee, kuu
vierii ikkunan,
näet Alpit ja Apenniinit, Karpaatit ja Kaukasuksen,
puinen ihmishahmo kiipeää narusta vetäen ylös.
Laveraat hetken yöksi, ole hiljaa, pitele minut, syö minut,
vain sillä on väliä, että puhumme
samaa kieltä, mieltä, sieltä!
Ikikuusikot ovat puukipijälle mieluisinta ympäristöä,
rosoinen kuori kätkee sisäänsä paljon pikkueläimiä,
rosoinen kuori kätkee sisäänsä paljon elimiä.
Vastauksesi on aina yhtä
viaton, neito tornikamarissa, sitä itseään,
satu, sadumpi. Satuin.
Puhdas, peitelty. Muotoinen.
Toukka, kotelo. Siivet.
Kun kaikki huiput on noustu tulee muotiin niiden keräily,
kaaret, rinteet, seinämät, sopukat, harjanteet.
Solu solulta auki ja miten niin tuhmat tumat, kirjeet, kyyhkyset,
torneja jokaiselle sormelle,
rapautunut sfinksi.

tiistaina, tammikuuta 26, 2010

Huimaus


On tuleen viritetty huimaus,
riehaantunut hautajaissaattue, sotaretki,
vierivät kallot, talipallot,
nälkäiset linnut, oravat, jumalat.

Kun sinä olet siellä kaukana minä luen kaiken
mitä olet nämä vuosisadat minulle kirjoittanut.

Tunkkainen mies juo janoonsa pienestä valkeasta kupista, arktika.
Tervapääsky, västäräkki, lapintiira, pulmunen, kiuru, joutsen.
Hevosten hengitys lämmittää areenan,
taistelu pysähtyy siestan ajaksi.
Andrew, Charles, Christian, Edward, Felipe, Haakon.

Härät mylvivät, haistavat veren, hui maa,
riisut sen yltäsi, kaksi alastonta kuroutuu toisiaan vasten,
kaikki on kauniisti kontrolloitua, tiimalasin tarkkaa,
huomaa nilkkojen ojennukset.

Kaivat valokuvan esiin arkistoistasi,
matkalla saat kaiken sekaisin, menee viikkoja
ennenkuin rakastajasi siivoaa jälkesi.
Miten minulla onkaan ikävä, nämä vuosisadat syövät minut kuivaksi,
sinun kuumasi, uumasi, poskesi, sumu kaiken kihartuvan yllä

ja pähkinän tuoksuinen sade. Suohauta. Tarvitsen sinua
laukaisemaan tämän yön kun jokainen lihas panee
vastaan
sanomattomasti
sinun.

Pehmeä unesi kuin maitovalas lipuu, sulaa mereen,
nisäkkäät, joita esitämme, synnytämme eläviä poikasia,
kasvatamme eläviä poikasia,
jos tuuli käy idästä, kanelintuoksuinen,
hautaamme eläviä poikasia, kylläiset.

Olen aina kadehtinut miehen mahdollisuutta tunkeutua, sanon.
Tähtikirkas syö omenan, kirjoitat.
Kokeile otsaani, kuinka se kiemurtaa, sanon.
Laiva ei odota, kirjoitat.

Rakennamme kaksi palatsia, että voisimme olla
liki, lähekkäin, tysten.
Onnelliset vapisevat pesäpuidensa oksilla.

Kuuntele. Varikset tonkivat roskalaatikkoa.
Mustekynän napsahdus enteilee sanoja rakastetulle.
Voit unohtaa koko jutun tai kirjoittaa sen muistiin jotain vihreää.

Kuuntele kuinka piano seisoo.
Hevosen silmän potentiaalinen läsnäolo.
Musta, valkoinen, kyynel.

maanantaina, tammikuuta 25, 2010

Kuuntele. Sinä olet hyvin sairas, suu on turvonnut umpeen.
Tehosteääniä voidaan jälkikäteen tehdä myös itse.
Tässä yritetään saada oikeaa ääntä tuteille.

Kuuntele. Nyt etsitään elokuvaan sopivia lapsia.
Mene ulos ovesta ja tule sisään hyvin iloisena.
Esitä punatulkun laulu on hiljaista rupattelua. Hjyy. Hjyy.

Kuuntele. Piirrän sinulle ikkunan,
mullasta kohoavat kädet, häkit ovat kohdillaan, seinät
maatuvat. Ne antavat sinulle ablodeja, rakas pieni käärmenainen.

Kuuntele. Joka toinen sanoo kyllä, joka toinen ei.
Miten joutsenten taivas on sisustettu, miten suru kohtaa surun?
Montako jäätelöpakettia syödään vuorokaudessa kylmyyteen?

Kuuntele. Mullan alla on enemmän ääniä kuin olisit uskonut.
Ne suuntivat vatsaasi tatuoidussa kompassissa, on vastaleikatun ruohikon tuoksu.
Kuinka lähelle hautuumaata voi pystyttää lammashaan?

Kuuntele onnenkoukkujen ripustushymniä ihollasi.
Roikut jossain katon rajassa jossain rakennuksen sisällä jossain kaupungissa.
Hämärä maalaa huulensa punaiseksi ja hyppää.

Kuuntele. On paikkoja jotka eivät koskaan nuku, satamat,
nukkuvien ihmisten purjehtiminen pitkin asuntoa.
Kuka herää missäkin sängyssä. Muistitko vetää weeceen?

Kuuntele. Naapurisi on suihkussa, alaston, haavoittuva.
Ankeriaat pitävät erityisesti kuolleista tai kuolevista eläimistä.
Tahtoisit sulkea kaiken ylimääräisen ilmatiiviisiin purkkeihin.

Kuuntele kuinka hyttyskoiras juo mettä, parittelee ja kuolee.
Nimetön kissaeläin loikkaa äänettömästi puutarhassa.
Ja unissaan laulavat mustarastaat, sillä tavoin ajattomat.

sunnuntaina, tammikuuta 24, 2010

Kuuntele kihokkien odotus.
Katse, kaste. Katse, kaste. Katse, kaste.
Alastomuus häviää sammalmättäältä kuuhun kuten linnutkin lentävät pareittain.

Kuuntele pimeydessä leijuvan valon kaltaisen kaasun läähätys.
Et tiedä onko se kesken uniaan herännyt aurinko, mutta valtava se on.
Kuumailmapallokerhon yötiivis kuolemantanssi.

Kuuntele. Maljat läikkyvät yli hartioidensa.
Kun kaikki meren kalat vaihtavat suuntaa yhtä aikaa syntyy hyökyaalto.
Istut turvassa isäsi sylissä ja katsot kuinka kaikki tapahtuu.

Kuuntele. Merisaukot hakkaavat simpukoita kiviin.
Halu on murattiaiheinen kultainen rintakoru viktoriaaniselta ajalta.
Animalia, mollusca, bivalvia, ostreioida, ostreidae.


Kuuntele jäätyneitten lintuparvien helinä,
riikinkukon käheä rääkäisy ja pyrstösulkien silmät.
Katso kuinka melankoliat koskettelevat toisiaan.

lauantaina, tammikuuta 23, 2010


Olet kasvanut nämä jalkasi asentoja etsien,
kuuntelen miten ne soivat toisiaan vasten,
kyljellään, kontillaan ja pöytä,
purppuraa, hiussuonisto ja selkä seinää varten.
Joki asettuu kiimaksi, väreilee, varpaat.
Anna minun lausua sinun kivesi.
Kosketa minua sinne missä kalliot nääntyvät,
kääntyvät valoa kohti.
Anna minun huokua niin että horisontti kasvaa sydänsähkökäyrää.
Ja kätesi, Mooseksen kädet ja punainen
meri joka nousee vastaamaan:
tältä kuulosti Mooseksen halu
takertua jokaiseen vieraaseen joka asetti jalkansa,
temppelin väliverho.
Koteloida hänet sängyn sisään, uhrata kuin lammas.
Montako lasta synnytit erämaahan,
montako kertaa avauduit ja sulkeuduit, kivut ja haluava paino.
Montako paria jalkoja annoit kuun valossa, tulisessa pensaassa.
Montako aamua tuoksuit vieraalle,
tavoittelit sillä tavoin ikuisuutta.

maanantaina, tammikuuta 18, 2010

Kuuntele linja-autosta Alppipuisto, maailmankuulu vuoristoilma,
maukas ja herkullinen marssirytmi kallioilla.
Mene sinne missä nenäsi näyttää kiveen veistetyltä.

Kuuntele korvan taakse sirkusparvi, akrobaatteja,
tulennielijöitä ja kolme klovnia.
Katso kuinka trapetsitaiteilijan housut ratkeavat kukkaan.

Kuuntele vatsanahkasi, se hyräilee
lampaanpolskaa ja pankakoskea, illoin, silloin.
Katso miten kissa köyristää, katso vatsan alle pesä.

lauantaina, tammikuuta 16, 2010

Kuuntele kuinka kuuset lentävät parvekkeilta alas, havusiivet huii
kunnes metsäsi on täysi ja alat puhua punaista.
Mene pianotunneille, on suuri sun rantas autius, yksikätinen.

perjantaina, tammikuuta 08, 2010

katkenneista luista


muista minua, ilmaa, rautaa
muista minua ilman rautaa
muista syödä rautaa,
deetä aata ja beetä
muista syödä minut