perjantaina, elokuuta 29, 2008


he löysivät hänet luonnottomaksi, nukahtamaisillaan,

    puolikkaat lapset kahlasivat käsipohjaa, jalkapohjaa, äkkisyvää,

kutsuivat kunnes meri pystytti hänet kuumaisin purjein

    sormet mudasta mykkinä, ja linnut

ja rannat viettivät aamuun

    pesivät korvat umpeen kuoriutumattomia unia

sunnuntaina, elokuuta 24, 2008

Omenapuu
(ja banaani on jättiläisyrtti)


1

Viikkoja sinä etsit appelsiineja, ostat appelsiineja, kannat, kuorit sormet keltaisina syöt appelsiineja, kunnes ystävät huomaavat jotain muuttuneen ja muuttuneena palaat kotiin. Jatkat etsintöjä, kuukausia, etsit uusia lajikkeita ja tuontimaita, mutta luomuappelsiineistakaan et sitä löydä. Ystävät kertovat sinun muuttuneen ja muuttuneena palaat kotiin.

2

Hänen on löydettävä se ja istutettava.

Hänen on löydettävä se, jotta hän voi lähteä.

Hänen on löydettävä se ja istutettava multaan,
jotta hän jatkuu, jotta hän voi lähteä.

Jos hän löytää sen hän ei voi lähteä heti.
Hänen täytyy ensin varmistaa, että se on alkanut itää.

Jos hän löytää sen ja istuttaa ja se alkaa itää.

Jos hän löytää sen ja istuttaa sen ja se alkaa itää,
hän haluaa nähdä kuinka se varttuu, oppii kävelemään,
puhumaan, kuivaksi, tarhaksi, kouluksi ja loppututkinnoksi.

Hänen on löydettävä se, jotta hän voi löytää niitä lisää.

Hänen on löydettävä se, jotta hän saa syyn jäädä.

3

Silloin kun minä olin siinä iässä, oli appelsiineissa vielä siemeniä.

torstaina, elokuuta 21, 2008

Maininnan Arvoista


Viisivuotiaani ennusti, että talvella tulee paljon lunta, "koska noita punaisia marjoja on noin paljon". Marjojen runsaudesta tai ttomuudesta en toki ryhtynyt Walterille nuivailemaan, mutta iloisesti yllättäneestä aamuhetkestä kiitos kuultaa mummille ja Kotipihlajalle.


Runokuu jatkuu tänään mm. Poetry Slamin ja Kiilaklubin merkeissä.

keskiviikkona, elokuuta 20, 2008


on tehnyt kierroksen, kukat toimivat lisääntyvät imperfektit.

maanantaina, elokuuta 18, 2008


Rosmariini tuoksuu kasvoille olen tuoli kaislikossa.

lauantaina, elokuuta 16, 2008

Kuu tanssii pyöreänä yönä *


Tänään se ampaistaan, runorakettispagetti kuuhun. Runokuun runsaasta tarjonnasta olen aikeissa päästä osallistumaan tänään alkavaan Poetiikkakonferenssiin sekä Runomarkkinoille (mainosmainostusta eli mahdollisuus lehteillä Tulta ja Savua molemmin puolin Mannerheimväylää). Mummin ystävällisellä poikasavulla tiistai-illan telttailen Huvilassa. Runokuuni päättynee torstaihin, jolloin runoutta laivan täydeltä Poetry Slamin ja Kiilaklubin merkeissä. Pariin otteeseen olen viikon aikana itsekin nousemassa lavalle, eri kivaa, nähdään.



* Kirsi Kunnas: Siilin kuutamo.

tiistaina, elokuuta 12, 2008


r o s k a k a u p p a

rasmus 3v

sunnuntaina, elokuuta 10, 2008

Alku/pää/oma


Heinäsirkat sirittävät, parkkipaikalla se on hihnojaan nitistävä auto.
Takajalat hankaavat horisonttia kuristaa, tärinän syyt kaukana lähellä.
Ilma käy hengityksestä raskaasti, kuten tapana on, kuten sininen hetki
on, laveerattava sydänkuulto lyöntiensä läpi. Kengitettävä pegasos,
kuultava tärisevä sydän, syytön, parkkiruutujen rasteroima maisema.

. . .

Suurin osa maailmasta on vanhaa, kauan sitten valmistunutta; näkyvää
vähemmän kuin näkymätöntä. Vaikka yö on tyyni, raskas ja liikkumaton,
tuntee miten myrskyt vaeltavat ryskyen taivaanrannan takana.

Tytti Parras: Pensionaatti (1988)

keskiviikkona, elokuuta 06, 2008

Kolmansin sanoin Päivistä ja Öistä


Kierr//llän (kyllästyä ympäri)

jäljen jänteet, auran hämärän pimeän,
vasta veistetyn saaren aallon,
veden matkalla jähmettyneet päivät,
lehtiä tuulenkiertämät jäljet, yön jäsenet,
siivet, piikkiset kaarnalaivat,
tulitikkujen pilven, lasten lähellä taivaan.
Niin sauvat huhuavat, lakkaavat, kasvavat, pitävät
puolustusmenot matkustelevat, hyppäävät
sisämaat, kun monet takaa näkyvät viriävät uurtamille,
tuloavat tekevät tulleet,
kengät, sirpaleet,
monet lävistävät ikkunat.

lauantaina, elokuuta 02, 2008

- Millainen?
- Pääskynen.


Kesytin valkoisen suden hetken,
rakastin kesäöisen rypsipellon hulluudella,
soin väkevästi kuin lintujen pesäpuu.

Paluumatkalla ratsastimme kaupunkiin,
jossa palmut pudottivat kasteisimmat lehtensä.
Hedelmälepakoiden lento sanoi hyvin on,
ja pääskynen kuoriutui pääskyseksi jälleen.

. . .

Nimenomaan adjektiivit ovat ihmisen keksintöjä, hänen kuvitelmiaan,
esimerkiksi sellaiset kuin "helppo".

Eeva Kilpi: Naisen päiväkirja (1978)