torstaina, huhtikuuta 29, 2010


Nojaava tavun omainen kukkiva toiminto
Pilvenriekaleista piirtoheitinkalvo tavoitella sinne jonnekin
Pallosta purkautuu pieniä kiviä
Linnut palaavat ja ilmansuunnat kädelle
Sinun siltasi siellä kaukana toistaa ikuisuuden jokaiseen auringonlaskuun
Minulla vieraita kerroksittain, hiirenkorvien kuuloluut,
kaikututkimus ja pimeään karkaava sydän

torstaina, huhtikuuta 22, 2010

Kymmenen pulloa rivissä


Tämä liittyy tarinaan, jossa sydäntä punnitaan
olemuksen keveyttä kuvaavaa höyhentä vastaan
Syvä magenta kuvastaa rakkautta ylhäältä,
rakkautta, joka on synonyymi suopeuden
Mä oon tosi kauhuissani ku mun iskä rikko kerra pullon pöydän reunaa
ja uhkas sillä äitiä
Tuhansia viestejä: “Tämä on alku.”
Rakkautta ei saa pulloon tai piirtymään röngtenkuvaan
Rakkaus ja parisuhde ovat monimutkaista kvanttifysiikkaa
Sinä kaistapäinen et vain osaa vaihtaa suuntaa
Viina on katoavaa ainetta, se loppuu aina kesken
Se kallisti kellertävän sisuksensa tuijottamaan särkevää,
aidatulla alueella makasi satakunta ihmistä alusvaatteissaan
Nainen, metsästä mies ilman pillereitä
Niitä mustia ihmekiekuroita
Parvekkeella kymmenen pulloa rivissä täynnä tuhkaa
Kuuntele masennuslääkkeiden jämät vesistöissä
Suojele luontoa – suosi suomalaista hanavettä
Lohdutus suuntautui tuntureiden yli, purovesi haisi lievästi öljylle,
taivaan valojen kitoutuneisuus painui mieleeni ja kiipesin alas

tiistaina, huhtikuuta 20, 2010

Jossain siellä kaukana sinä teet historiaa


Talot pursuilevat tonteiltaan, kun Oidipuksen silmät puhkeavat kukkaan.
Maa hautuu jalkojesi alla kuoriutuu kananpoika, pakkaat sen muoviin,
kuuntelet kuinka naapurin lapset hakkaavat patteria.
Siivoat huoneen päivässä, mutta ikäväsi ei valmistu ikinä,
pata kauden kasviksista, koti ilman laitoja, olet aina tervetullut
uneeni, valuu hiekkaa silmistäsi. Tänään kukaan ei nuku,
paitsi kaksi miestä pressun alla kaupan edessä.
Kuvittelen heidät toisiinsa kietoutuneena, toisella on isän kasvot.
Nousemme kukkulalle, vedestä, viinistä ja kyyneleistä läpimärkinä.
Minulla on viisi minuuttia aikaa kertoa kaikki ennen kuin esirippu aukeaa
ja kertoja astuu esiin.
Hänen sanansa ovat viisikymmentä tulppaania sinkkisangossa
kaksi kimppua kympillä täyttä vautia eteenpäin,
kaikki mikä on kerran alkanut.
Jossain siellä kaukana sinä teet historiaa,
silmät vuotavat verta, päivä kirjoittautuu mieleesi kukkivina kirsikkapuina.
Kolme ruokalajia juomineen, mitä me tiedämme simpukoiden seksielämästä,
Valtava vyöryy päälle spiraalimuodostelmassa, massasilmukat
kutevat syvissä vesissä. Tähän kohtaan iskee salama,
alkueläintuotanto käynnistyy, mutta olemme löytäneet lääkkeen sitä vastaan.
Voi sinä onneton, sanoo Iokaste.
Nousemme saarelle, vedestä, viinistä ja kyyneleistä läpimärkänä.
Uppoava laiva pulputtaa hetken ennen vajoamistaan, mitä ottaisit mukaan?

maanantaina, huhtikuuta 19, 2010

Kuuntele, se on pyhä, sula, sinetti,
laulu, jonka hyväksyt, kuulet kohoilevan rintasi läpi.
On pysähtynyt metsä.

Kuuntele. Tässä metsässä palaat lapsuuden
maailman keskipisteeseen.
Muratit kierätävät runkoa. Hännät, hiukset, käärmeet.