perjantaina, kesäkuuta 25, 2010


Poppelisade kuin lumi keskellä kesää alaston
nainen ui kasteisella niityllä saniainen
kukkii metsässä taikavoimia virvatulet
kätkevät alleen aarteen peilissä
näkyy sulhasen kasvot käki
kukkuu seitsemän vuotta sulhaseen onni
mykertyy pehmeäksi siemenpalloksi lapsen kädessä.

perjantaina, kesäkuuta 18, 2010


Vaellat pyhään kaupunkiin, jossa naiset ripustavat korviisi
linnunmunat. Nouset vuorelle ja istutat pesäpuun,
tunnet itsesi kuin suurennuslasin lävitse,
eläimet puhuvat etäisesti tunnettua kieltä.
Tapaat käärmeen safiirikruunussa ja kultaisen ketjun variksen kaulalla.
Paluumatkalla näet kuinka vuosisadat noudattavat riimiikaavaa.

torstaina, kesäkuuta 17, 2010


Kesä kulkee kannoillasi kuin varjo puhkeaa
jokaiseen painaumaan jonka jätät nälkäiseen saveen.
Varsat telmivät laitumella hännät letitettyinä
hirnahteleva massa hyönteisten massa
on ihmisen massaa suurempi. Mene laiska muurahaisen tykö,
katso sen menoa ja viisastu.
Sinulla on tehtävä,
etsit paranormaalia vuodenaikaa
sormet herkkinä kuuntelet miten esineet tuntevat,
nimenhuudossa nostat kätesi viimeiseksi,
mutta kesä kavaltaa sinut.
Puutarhatuoleihin sinulla on erityinen suhde,
ne janoavat verta ja lihaa.
Tahtoisit perustaa siirtokunnan, lumi sulaa
vuorenhuipuilla kiipeävät ovat raivokkaampia kuin koskaan.
Ikiroudan maassa olisi sinulle käyttöä,
nostaist kulkiessasi meren pintaa monta metriä,
mitä kaikkea se pelastaisi. Delfiinit ottaisivat vallan,
valtameri kääntyisi vuoteessaan ja ahneet hiirenkorvat
muuttaisivat riutoille. Varastettu vesi
on makeata, perhonen
laskeutuu hedelmäviipaleelle ja hyttynen käsivarrelle.
Annat sen juoda vatsansa täyteen.

tiistaina, kesäkuuta 15, 2010


Maalaus nukkuu, unet hapuilevat kohti samaa akileijaa.
Ihosi ajatus ruokkii perennapenkin rikkaruohoja,
vesiheinä kielellä tihkuu tänään emme tarvitse maalipurkkeja.
Tuntosarvesi värähtelevät unta muurahaisista
jotka kantavat sinulle pieniä jalokiviä.
Rakastuneet adjektiivit, hengittävät terälehdet,
ilma sakeutuu siemenistäsi jotka ovat minun.
Neidonkorennot parittelevat eikä kukaan jää osattomaksi.
Kesä kipuaa lakipisteeseensä kuin aurinko kohtuun,
tänään et laske rakastajien määrää.
Saniaisten alla lihallinen, riisuttu, jakamaton.

maanantaina, kesäkuuta 14, 2010


Kultaseni, tänään olen hyvin väsynyt,
värit soivat tunkeilevasti korvan juuressa
ja kiven halkaiseminen on vienyt kaikki voimani.
Kävin eilen kaupungissa, delfiinit olivat oppineet uusia temppuja,
istuin aivan edessä ja kastuin. Yön kuivasin housuja tuulessa
niin että käteni ovat vieläkin aivan kuurot
ja korsetti puristaa päätäni kuin tulppaani.
Kultaseni, tahtoisin että tapetoisit huoneeseeni koivikon,
olen niin uupunut horisonttiin, pelkään että sairastut
ja lähdet pois. Koivumetsässä meidän olisi hyvä, uppoaisimme
sonaattimuotoon viikkokausiksi ja käärisimme tuohesta sätkiä.
On monia muitakin samanlaatuisia asioita mutta tahtoisin
kuitenkin säilyttää lentokalat. Mitä mieltä olet
lentokaloista koivumetsässä.
Näetkö kuinka hopeakyljet vilahtelevat lehdistöissä.
Tämä ikuinen auringonnousu saa mieleni murheelliseksi ja pelkään.
Kuinka timanttien silloin käy,
kuka avaa käärinliinat,
kuka ruokkii vastasyntyneet.
Oletetaan silti, että emme ole
kovinkaan poikkeuksellisia. Riitelemme kerran päivässä
siitä kumpi joutuu maalaamaan seepran,
vaikka olen kertonut sinulle useasti kuinka mustavalkoinen
saa oloni turvalliseksi. Siksi tapetoi minulle koivumetsä.
Luulen, että vihreän kuunteleminen tekisi meille hyvää,
kerroinko jo delfiineistä, housuni ovat vieläkin kosteat ja aurinko
nousee pääsiäismessun kaltaisena.
Äitien itku käy korviini, miksi he eivät ole onnellisia,
veisitkö heille pari riikinkukkoa vastalahjaksi kyyneleistä.
Kyyneleet tekevät niin hyvää väsyneelle iholle.

sunnuntaina, kesäkuuta 13, 2010


Lapset uittavat rantaan kaarnalaivan jolla pääset perille,
silta kaartuu joen yli, naisen selkä epäröi sammaltavaa kiveä.
Ymmärrän sinua kuin hyvin kasvatettu koira,
kasvosi jäähtyvät veteen kuten laava syntyy saareksi.
Kappale punaista puuta hyppii joessa kuin synkooppi.
Kartanpiirtäjän kyyneleet sulattavat reiän sinne missä sinä olet.

lauantaina, kesäkuuta 12, 2010


Pujotat peruskallion kaulaketjuun,
graniitti, gneissi, rapakivi sykkivät rinnan
ja kävelet kuin perhosen vuosi.
Kartanpiirtäjä maalaa siipiisi myrkylliset pisteet,
kotelo keikkuu puussa kuin käärinliina.
Kun katsoo pitkään katoaa jääkausi näkyvistä.

torstaina, kesäkuuta 10, 2010


Ajattelet pitkää kotimatkaa, puita joihin sinun pitää kiivetä.
Saaren kylkiluut pistävät esiin kuin koskettimet, aallokko soittaa skaaloja,
aallonmurtajalla levähtää kadenssinkaltainen lintuparvi.
Muistatko missä pysähdyimme ensimmäisen kerran, kuu kipunoi latvassa,
unelmat oksilla, juurella hylätty neitsytpeili.
Puhumme kylien autioitumisesta, meri raapii maalipintaan nimesi on.

keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010


Lapsi on yhtä lähellä kuin pohjoinen,

                          Niveljalkaiset, verkkosilmä, ommatidi, fasetti,

            Goottilainen taivas kertoo et palaa,

hän ei vielä osaa tulkita etäisyyksiä

                          jokainen osasilmä muodostaa aivoihin oman kuvansa,

            minä olen toivonut sitä,

ja kiipeää julkisivua kahdeksalla jalallaan.

            tietoa ympäristön valosta.

                          antibioottiset holvikaaret.

tiistaina, kesäkuuta 08, 2010


Ostan romukultaa, lukee liikkeen ovessa,
vuosikymmenet vaihtuvat kun punnitsen sydäntä kämmenellä,
lumikki löytää metsästä mökin,
kaikki mikä todella on tekee kipeää.
Alan odottaa lasta huomenna,
turistit tahtovat kuvata vatsaani,
apostoli hyppää kirkon tornista alas turhautuneena.
Tarhan ovi on tapetoitu varoituskyltein,
täitä, kihomatoja, vesirokko, giardia ja kultakuume,
en suostu lapsivesipunktioon, vaikka olen kiertänyt
näitä katuja jo sata vuotta.
Olen synnyttänyt jokaiselle ismille
ja punninnut elohopeaa kielelläni.
Kerro kerro kuvastin, mistä löytyy paras kalapaikka,
pilvet ottavat jumalan hahmon, mutta kuljen etsien onkimatoja,
kirjoitan elintenluovutustestamentin ja pujotan napanuoran koukkuun.
Midas halaa tytärtään,
kääpiöt louhivat vuoresta suuren kultaisen kalan,
sydämeni painaa 320 grammaa.


Kuuntele. Ei ole muuta kuin tämä huone, seinillä aaveet
jotka muistuttavat erehdyttävästi maalausta,
uskotko vielä ihmislihaan?

maanantaina, kesäkuuta 07, 2010


Sydän talvehtii rintalastan alla hiiri

Acomys anonymomys arvicanthis bandicota
batomys crunomys diomys golunda
leptomys microhydromys pseudomys rattus
solomys uranomys vandeleuria

Korvat eivät nuku koskaan,
veren kohina muistuttaa veneilyä saaristossa

Magic Mouse on Multi-Touch on satu

Nuorin poika kosii hiirtä ja saa morsiamekseen prinsessan

sunnuntaina, kesäkuuta 06, 2010


Kannan sinulle aamiaisen vuoteeseen ja keksin päivän uutiset,
olemme tehneet näin siitä asti kun tornit kaatuivat.
En voi ajatella valaita ahdistumatta, emme ajattele valaita.
Levän tuoksu värjää seinät vihreäksi,
en ole pessyt kylpyhuonetta sen jälkeen kun laiva upposi.
Olemme lakanneet viettämästä vuodenaikoja,
sipulikasvit kukkivat vuoden ympäri,
mantukimalainen, huhtiyökkönen, tyttöperhonen.
Rakastelemme usein, se pitää ajatukset poissa,
merilokki, mustavaris, pulmunen.
On varhaista ympäri vuoden vapautunut meri kaivertaa kiviin nimensä.
Kannan sinulle aamiaisen vuoteeseen
ja keksin päivän uutiset,
kuolinilmoitusten kohdalla itkemme vuolaasti,
yksikään ystävämme ei ole enää hengissä.
Joka kuudes vuosi äänestämme Kekkosta,
luulen että sinulle on alkanut kasvaa nokka.
Hyväilen profiiliasi hellästi ja toivon sinun olevan vesilintu,
huoneeseemme ei mahdu kovin korkea taivas ja olisi ikävä kahlita sinut.
Ajattelemme että se on pitkä uni,
kaksi toisiinsa muumioitunutta yötä.
Kerran kuukaudessa sataa verta, punainen meri nousee pystyyn
ja kävelemme kauppaan. Siemeniä ja sormivärejä,
olen kangas johon sinä maalaat päiviesi kulun.
Kannan sinulle aamiaisen vuoteeseen ja kerron päivän uutiset.
Vesilasku kolahtaa postiluukusta ja jää kellumaan rantakaislikkoon.

lauantaina, kesäkuuta 05, 2010


Olet sarana minun ja lumen välissä ja lumella
monta eri väriä, nimeä, kuuntelijaa.
Jos olisin yksi rakastaisin sinua paremmin,
mutta kuuntele nimeni on:
lapsi leikkaa kissalta viikset,
nainen hävyltä karvat,
nahkainen tuoli keskipäivän narinassa,
ihohuokosen huokaus ja kosteat vuodevaatteet.
En tiedä miten valehdellaan, mutta opettelen.
En tiedä miten kerrotaan totuus, ruumiini tietää.
Ajattelen romahtaneita patoja ja kyliä niiden juurilla,
mitä pahaa hevoset olivat tehneet.
Ajattelen aukiletta päässäsi kun olit vastasyntynyt
ja tahtoisin vääntää linnulta niskat.
Sinä teet sen itse, lennät päin ikkunaa,
viiksetön kissa lipoo silmiään.


Kissat tanssivat kaasunsinisessä valossa,
musiikki on mitä parhain luurankojen nousta haudoistaan,
sukupuolettomat vieterinuket kalisevissa naamiaisasuissaan kevätyö.
Lapsena pelkäsin kello kahtatoista kun vampyyrin arkku
kuljettiin hevosvankkureilla pihalle, oli nukahdettava vähän
ennen tai kunnes puutarha huokasi ja linnut painoivat päänsä.
Muovipussit lepattavat tuulessa kun pianisti aloittaa,
kukko tai skootteri ruostuu kun trumpetti,
basso kuin sydän
katonharjalla keikkuu isä, pudottelee lehtien liejuista massaa ja lunta.
Unta. Nuori isä työntää kadulla mahakipuisia vaunuja,
ei välitä kolinasta, maidonvalkea turvaverkko jättää jälkeensä vanan,
jota luurangot karttavat kuin koiraa.
En koskaan oppinut kävelemään korkokengillä, mutta sain siivet
kattojen päällä varistelen kirjaimia kuin siemeniä,
yhdessä illassa yhden tarinan, he ottavat henkilöiden
hahmon ja ovat tietämättään osa satua. Kaikki on satua.
Vaelluskertomus, lamaeepos, jazz-klubi.
Käytän paljon eläimiä.
Käärme nielaisee omenan kokonaisena ja luo nahkansa johon lapsi pukeutuu.
Kultakutri ja kolme karhua, aurinkobaletti ja värityskirja.
Susien kanssa elänyt poika voi purra ja levittää viruksia,
kuulustelulampun valokiilan lävistää yökkönen.

perjantaina, kesäkuuta 04, 2010


Eräänä päivänä purjehdin vyötäröä myöten mereen ja törmäsin sydämeesi joka otti aurinkoa saaren kallioisella rannalla       kesät täällä ovat uppoamaisillaan ajattelin veneet lentävät on tyhjää kuin luostarin puutarhassa kävelevä vanha mies joka ei tahdo ottaa juoksuaskeleita vaikka tuntee veden
valuvan naisen sisältä kurkkaa kaksivuotias lapsi sanoo olen tehnyt pesän sinun sisääsi enkä anna taivastani pois       tänään teemana on neitsyys      mykologi pitää pitkän puheenvuoron symbioosista      tutkija lehteilee sydäntäsi kuin bibliofiilistä harvinaisuutta      kalastaja kertoo säilyttävänsä merenneitoja takan päällä ne laulavat hänelle iltaisin ja ääni on kauan sitten hukkuneen äidin ääni


En osaa laittaa sinua eväsrasiaan,
vaikka kissan kiima resonoi sinussa siivekkäämmin
kuin lentämään opetteleva poikasi.
(palko on karvainen ja lehdet monisormiset)
Viime yönä riisuin itseni, painauduin uutta ajanlaskua vasten,
talojen uupuneet silmät tuijottivat ikkunasta
kun rintani oksensivat linnunpoikasille maitoa.
Olen kenties syönyt jotain sopimatonta, kukkivissa puissa on
jotain yliluonnollista.
Liimaan lehtiä oksille, tyttö arkussa syö rusinoita,
sinä olet sikin sokin hevosen silmät ja vastapoimittu hedelmä,
olet moni ja puun aihe siemenissä.
Keitän nuorista nokkosista liemen ja otan sinut
polvilleni kuin lokin joka tonkii pihalla roskakoria.
(laji on kotoperäisiä kasveja syrjäyttävä vieras)
Juo tästä, juo hyvin, juo kevät,
(villinä kasvi sisältää myrkyllisiä alkaloideja)
sillä sinussa on seurallisinta yksinäisyydestä tihentynyt kastepisara
lupiininlehdellä lapsikin ymmärtää sen äänen falskiksi.
Katkennut oksa koputtaa ikkunaan ja ikävöi kissaa.

torstaina, kesäkuuta 03, 2010


Keinut yössä kuin kovakuoriainen ukonkellon lehdellä,
improvisoidut askeeleesi jazzia,
lintujen laulu on vaihtunut kellokukan siniseen värinään.
Jos nyt katsoisin silmiisi kaareutuisi vartalosi soittimeksi
joka ei ole tälle musiikille ominaista.
Kastelukannu nojaa leikkimökin seinään kuin se polttaisi,
teemallinen nukke valkoisessa mekossa istuu terassituolissa.
Sinä lakkasit olemasta jo silloin kun hän vielä nukkui morfiiniunta,
kosken vesi kuohuna sulava jää, kaatuneet puut, katoamisen usva.
Et antanut sen koskea sinuun, heräsit yöllä tyhjään sänkyyn,
mutta täytit sen kuumilla lähteillä ja tuntosarvilla.
Kitiinikuoren silmäpisteet kimaltavat mustan harson lävitse,
yössä kuhisevat raadonsyöjät,
peitinsiivet hankaavat yhteen kuin gondolit liian kapeassa kanavassa.
Ohitat minut niin läheltä että piikit raapaisevat ihoa,
veri tirskahtaa kuin kauan viritetty loppusointu, ruusun tuoksu
on parittelukutsu, pullistuma kukkapenkin selkärangassa.
Et huomaa kuinka helmasi takertuu ruostuneeseen puutarhatuoliin,
kaikki mikä tapahtuu on tapahtunut kiertävissä konserttisaleissa.
Vielä hämähäkki viimeistelee verkkoaan, lehtikeuhkot hopeaa
hengittävät huilut aloittavat uuden kappaleen.

tiistaina, kesäkuuta 01, 2010


Kuvaile se ja anna katseesi paksuuntua
Kukka aukeaa kerran vuosisadassa ja sen tuoksu on tappavan kaunis
Nostat sen seinältä ja näppäilet kylkiluista akordin
Nepenthekset ja Sarraceniat ovat kehittäneet maljamaisia ansoja,
joihin ne houkuttelevat hyönteisiä
Kuuntele kuinka se kirkuu
Tarpeeton kyhjöttää nurkassaan ja kirjoittaa jotakin muistikirjaansa
Patsas koukistaa varpaitaan niin ettei kukaan huomaan
Montako lintua tunnistat laulusta
Jos patsaat puhuisivat
Olet opettanut sen syömään kämmeneltä
Muuttolintujen lähtiessä se tulee levottomaksi
ja heittelee sinua arpakuutioilla
Olet pelastanut sen merestä monta kertaa,
mutta yhä uudestaan löydät sen uimahyppytornista
Jos hengenpelastajat puhuisivat
Lentokoneessa se tarvitsee oman passin, mutta on muutoin vaaraton
Vesiherneet ovat kehittäneet ansarakkuloita,
jotka imaisevat vesikirpun sisäänsä. Se nauraa
Sillä on hyvä huumorintaju
Kiinnität sen valjaisiin ja kiipeätte korkealle vuorelle,
tuulenpuuska tarttuu siihen kuin purjeeseen ja liitelette pehmeästi alas
Tarpeeton katselee kateellisena ikkunasta ja kirjoittaa seinään
Jos hyönteiset puhuisivat
Se puhuu kuin feromoneista sekaisin mennyt myrmekologi
Kahvin sijasta se rouskuttaa kahvipapuja
Olet säästänyt munan josta se syntyi
Kun se tulee täysi-ikäiseksi annat sen soida yhden kokonaisen päivän
Olet hankkinut sille naamiaispuvun,
että voitte käydä yhdessä elokuvissa
Se tuo mieleen sulkakynän, mutta musteesta se saa sätkyn
Tarpeeton paljastaa hampaansa ja murisee
Epäilet olevasi sille allerginen
Olet pessyt sen lukuisia kertoja vahingossa pyykkikoneessa,
koska se nukkuu yönsä pyykkikorissa
Jos vaatteet puhuisivat
Pimeässä metsässä se erittää valoa
Se on kiinnostunut alkemiasta
Muutaman hetken kuluttua loukku on sulkeutunut tiiviisti
ja rauhaset alkavat erittää entsyymejä saaliin sulattamista varten