tiistaina, heinäkuuta 29, 2008

Väliaika


Haavat eivät enää/vielä kuki.

perjantaina, heinäkuuta 18, 2008

tSirp


Mieletön ilma sivuaa hänen

aroilla rytmikkäät varpuset.


(Arvet hypähtävät Barcelonaan ratkomaan lepoa. Kuten tapoihin kuultaa, Harventaja toivottaa lukijoilleen kesää, pesää ja muuta hyvää.)

tiistaina, heinäkuuta 15, 2008

Äidiltä tyttärelle: toisinto

siitä kuinka meri maata rakastaa



Sinä aamuna löysin polulta vetäytyneen meren
tuhatvuotisten keuhkojen rytmin ja lantion
vaivattoman asennon aallota auki.
Katsoin sulaan sopuun etanat ja kotilot,
kuka merestä kuka metsän sisältä siihen,
ja tiesin olevani syvällä kuin juuri,
pinnalla kuin vasta avautunut lumpeenkukka,
täydellisenä, kuin saari, ja siinä

se makasi kalan ruotona lenkkipolulla,

eikä se ollut yksin, se kalanmuotoinen saari,
siinä se taas oli, se harakka.
Pudotit jotain, se sanoi,
nappasi ruodon ja lensi pois.

Sinä aamuna kuulin kuinka meri maata rakastaa.
Kuinka meri siinä metsässä eli, hyväili viemättä mukanaan,
aaltosi tuhansia vuosia, ja edelleen se aaltoaa.

lauantaina, heinäkuuta 12, 2008

Luke/umaa


Varpusmetsistä tiukkuu niukka viola.

Turha luvata sekoavansa, oksat ovat ilkeään asti oikeassa

mitä lehtiin tulee, valaisevat varjot.

Leikin basistia,

yskin palavia lintuja.





Väristettynä: Väinö Putkonen: Päivät ja yöt (1962)

torstaina, heinäkuuta 10, 2008

Perunateatteriss/ta kuultua


että jos ei se suht kivuttomasti irtoo ni mä kyl heitän pois ja otan uuden.


"todellisuudessa" "esiintyivät" lisäksi sanat "paska", "hanska" ja "nylkyttää".


Samanaikaisesti toisaalla:

- Torilta ostettiin siemen, Timoo tais olla.
- Kiusallanikin ostan mielummin kaupasta kun syön noita anopin paskassa kasvattamia.
- Mie olisin jo lopettanu mutta isännän mielestä ne on kasvatettava itse.
- Sitten kun jokaisella perunanviljelijällä on oma lehmä, minäkin kasvatan pottuja.


Ja toisaalla.

Perunahanskat hankittuanne perheessänne kiistellään enää siitä, kuka teillä saa pestä perunat.

keskiviikkona, heinäkuuta 09, 2008

Kukkien hetki


Heikot katkeavat kesään vahvat vahvistuvat syksyyn.

Laulu kylmistä huoneista


Tästä: Seinien vilu puistattaa.
Tähän: Anna kaikki se pois.

Tästä: Seinien vilu, kuiskaa maa.
Tähän: Anna kaikki se pois.

Kuoro:

Kahvinkeitin ja kokokeramiikka,
värityskirjat, ensikengät, sängyt
:,: kaikki tämä tietävä tavara,
tämä tuhkasta tuhkaan lipeä
tämä tuhkassa tärkeä tämä :,:

Tästä: Kunnes olisin ja ketään.
Tähän: Kunnes olisit ja sinä.

Tästä: Heittää kaikki ja puolet
Tähän: ajan puoliintua, patsaat.

Kuoro:

Eevat, Karit, Helvit, Väinöt,
Helenat, Juhanit ja Hannut
:,: kaikki tämä tietävä tavara,
tämä tuhkasta tuhkaan lipeä
tämä tuhkassa tärkeä tämä :,:

maanantaina, heinäkuuta 07, 2008

Pääsyykoe


Sinä et ole kolmeen yöhön tarvinnut 1)   tuttia, kohtua
sinä et ole kolmeen vuoteen tarvinnut 2).


I A) Määrittele yö tunneissa, kymmenissä ja vuosissa

B) Määrittele vuosi öissä, tunneissa ja kymmenissä

II Valitse joko 1) ja 2) tai 1) tai 2)

Jos valitsit ja tai tai tai ja ja tai ympyröi

A) muistanut       a) muistaa
                          b) kaivata
                          c) kysyä
                          d) pyytää
                          e) nähdä

B) tahtonut         a) muistaa
                          b) kaivata
                          c) kysyä
                          d) pyytää
                          e) nähdä

C) kysynyt           a) muistaa
                          b) kaivata
                          c) kysyä
                          d) pyytää
                          e) nähdä

D) pyytänyt         a) muistaa
                          b) kaivata
                          c) kysyä
                          d) pyytää
                          e) nähdä

E) nähnyt            a) muistaa
                          b) kaivata
                          c) kysyä
                          d) pyytää
                          e) nähdä

perjantaina, heinäkuuta 04, 2008

lennosta II


että hyönteisiä on niin ylhäällä että linnut suut auki,
että niin syvällä että valaat

lennosta I


Kuunnellessa aaltojen herahtamista rantaan siellä missä en ole,
en ole varma miten olisin hitaasti kukkiva puu, unohtaen vai muistaen,
kun kukkivia puita on vähän tai kaikki ovat, odotusta vähän tai kaikki,
kun sinussa vielä on hetki jäljellä korvan takaista, trooppista
luomistuoksua, pehmeästi pyörteilevää minähiljaisuutta
viipyä suuren syksyn odottamattomassa, perhosessa meren yllä.

torstaina, heinäkuuta 03, 2008

(Ylimääräytymisestä)


Olen löytänyt korun, olen etsinyt korvan.
Olen löytänyt ihon jota asua, etsinyt symmetrisen saaren.

Olen löytänyt pesän jossa syntyä kerta. Kaksia kerta, ja kerta

kaikkisen olen, fraasinut happea, kehrännyt neidonhiuspuussa,
ollut luostarien erityisessä suosiossa.

Olen kertonut iltasadun, kertonut ensimmäisen sadun.