keskiviikkona, lokakuuta 31, 2007

Talvikuu

En ole kevät kesä syysihminen en ole talvi
ihminen olen syys olen talvi.
On kasvoja, jotka pitävät kaiken
ulkona ja vuoden ja ajat.
On kasvoja, jotka nukkuvat kaiken
ulkona ja vuoden ja ajat.
Ehkä olen käärme karhu siili-
ihminen ja pitkät syys
väriset illat.

tiistaina, lokakuuta 30, 2007

Lapsi grillaa tikunnokassa pihan punaisinta.
Se on lehti, kysyn mikä lehti on.
Villiviinistä aika, köynnökset kuolevat
ennen kuin koti on keski-ikäinen,
ennen kuin lapsen mentävä maljakko on pyrstöä täynnä,
ennen kuin kaikki maailman pyrstöt on liimattu.
Se on haikala, maista äiti, se on kasvishai.
Niin helppoa olisi kysyä pelkäättekö te
taivaita aurovat linnut korkeita paikkoja,
ovatko teidänkin päivänne luetut merihevosen pyrstösulista.

torstaina, lokakuuta 25, 2007

Eräskin tutkimus

Ei, ei kiitos mitään hermostoihin vaikuttavaa
Eepos päätyy aurinkoiseen keskipäivän idylliin
Keskustelemme apteekkarin kanssa yskänlääkkeistä
Sosiaalineuvos on tullut kyläilemään pojanpoikansa kanssa
Olen kääntänyt lapselle selän
Vankan talon isäntä puhuu kuin proletaari
Lapsi tuo minulle puoli tusinaa vuoronumeroa
Päivä on tehnyt kierroksensa
Vuotavan lähdevesiautomaatin, märät rukkaset
Elämä taitaa tehdä meille kaikille pelkkää vääryyttä
Kivan näköisiä intiimituotteitta, nikotiinipurkkaa
Laajamittaisia yhteenvetoja, esimerkkeinä lähellä
Beetakaroteenia ja jotain öljyä sydämelle

sunnuntaina, lokakuuta 21, 2007

Lumbago III

Pitäisi sulkea kone, suu, se on jokin tauti,
jos silmät eivät pysy auki.
Selkä koskee likaa, vaikka kuurasin juuret,
luistelin harjoilla, hartioilla.
Yöllä ikkuna kasvoi kukkaa,
nuken sisältä nousi nuken sisältä nukke,
nyt selkä palaa väärällä kaarella.
Se on maailman vahvin tyttö,
se on maatuska.

perjantaina, lokakuuta 19, 2007

Lumbago II

Olen harjoitellut parran
ajamista hedelmillä.
Olen heilunut viittana ja kasvanut piippaa.
Mihin kulki se katu, tyttö peurapuvussa.
Kuka piirsi suden kohtuun karikatyyrin.

tiistaina, lokakuuta 16, 2007

Lumbago

Olen imenyt kiven, yleisnimen, graniitin.
Vuotanut selkää, rankaa, lasta.
Olen imettänyt polttaa, polttaa lähenee,
laskenut kampoja alle.
Maannut uuden lattian,
vaikka edellinen on vielä kuuma.
Unohtanut hotellista hotellin,
varjosta varjon, auringosta sulakkeet.
Silti sama kampa, sama selkä.
Samat rinnat, kaupungit.

maanantaina, lokakuuta 15, 2007

Linnun vatsassa II

Yksitoista korkeutta alla
että köpsähdin maan
kiiltokuvan ikkunaksi.

Linnun vatsassa

Siivellä itää puu. Mitä kuu.
Katsos pitkää aikaa.

Tuulen, mylly jauhaa luuta.
Vuoristo kuin katsoisi ihoa suurennuslasin läpi,
metsä palaa,

palaako metsä.
Miksi metsä palaa.

Alavilla mailla ylilatautumisen vaara,
kuule linnun huohotus,
siipeilevien evien lumikukkasokeus.

Ikkuna verestöi silmän horisontiksi,
tyhjä syliääni värjää punaiseksi pyyhkeen.
Näin korkealle lensit minut vuotamaan.

maanantaina, lokakuuta 08, 2007

Lapset ovat eläviä liikennemerkkejä, mitä sanot käsistäni.
Jos parkkipaikalla astelikin kaksi norsua kärsäkkäin,
miksi olisin hämmästynyt. Ei vasta syntynytkään
ihmettele että ihmiset ovat jättimäisiä katkarapuja,
tuntevia sarvia, kolaroivia sydänääniä.

sunnuntaina, lokakuuta 07, 2007

Pyörimisliike on nostanut pöytää kaksikymmentä senttiä. Lusikkaan pistäytyy reikä ellet seuraa sen liikettä. Lapsen arvoitus on kuutio ei ole. Jokotaitainyt.

keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007

Ikinuora

Lehdet ryhmittyneet keitaiksi,
kastan pensselin pronssiin, väritän ihon patsaaksi.
Joka toinen oksa ei kestä unelmien painoa,
joka toinen ei uskalla luvata
(lue vihreät lehdet).
Mutta se on vain unelma,
että maalialasti nousisin liikenteenjakajalle,
ei sielläkään olisi minähiljaista,
eikä keskiviivamaalari näe missä ikkuna avautuu sormiväreille.
Pieneksi käyneet lelut muuttavat kylpyammeeseen.
Vaahto kätkee vuosien ajan,
kynsien alla kesä kerii mustaa.

tiistaina, lokakuuta 02, 2007

Jossain kuun korvessa kotiloinen,
hiljaisuuden meren kulkurikala.

maanantaina, lokakuuta 01, 2007

Hitaasti matelevat rauniot,
nikamien ilotuli tuskaa.

Välitilaa ei ole, paitsi ehkä vierashuone
ja meren pinnalla kelluva öljy.
Huoneen ikkunassa heijastavat kalterit,
pitkällä putkella valotettu kuva ei ole.
Kuohua kuin sänky,
peittoa myöten pultattu lattiaan.
Merta ei tarvitse vääntää rautalangasta.
Keho tietää mitä se on vailla,
kohdut punastuvat tyhjyyttään.
Kellua tekemättä mitään,
kellua huomion kipeys,
kuunnella halkeilevia pintoja,
ihoa tekemisen puutteessa.
Toiset nuoleskelevat ruuveja,
toiset kalkittua seinää.