Niin kuin lehdet maatuvat sillä hetkellä kun ensilumi sataa,
kysyn miksi
kuu ei putoa maahan,
lapsille annetaan samoja nimiä,
kutsut mehujäätä hyytelöksi.
Miksi et istu hetkeäkään paikoillasi.

Miksi vauvaa pitää kannustaa yhtymään musiikkiin omalla äänellään.
Miksi lukijaa pitää kannustaa yhtymään tekstiin omalla äänellään.
Miksi lukijaa pitää kannustaa.
(Organisaatiossamme ei ole päällekkäisyyksiä,
ei pakastevirkoja, ei edes hukkaneliöitä.)
Miksi rotukoiran tulee olla rekisteröity.
Miksi et kuuntele lunta niin kuin lehdet.
(Me olemme kuun lapsi.)
Milloin karhut lakkaavat nukkumasta talviunta.

Fysikaalisesti tarkastellen ilmaston määrää ilmakehän kiertoliike.
Fysikaalisesti tarkastellen länsimaiset intervallit ovat luvattoman epämääräisiä.

Teologiassa on paljon käsitelty kysymystä siitä miksi lapsi on olemassa.
Miksi yksi lapsi on yksi liikaa ja yksi liian vähän.
Kyseessähän on aine, joka aiheuttaa runsaasti
sekä terveydellisiä että yhteiskunnallisia ongelmia.

Hän laskeutuu pehmeästi, mutta jäntevänä takaisin, kysyy:
miksi kuu ei näytä pyörivän.
Miksi lapsen saaminen voi vähentää asumisen tukea.

Mä kuuntelen kahlaajalintuu

Tuossa lehtii jalka, kaksi jalkaa, kymmenen, tuhatta.
Poppeli, vaahtera, koivu, pihlaja, tammi, leppä ja haapa.
Ei ole mitään muuta sanottavaa.
Jalka, kaksi jalkaa, kymmenen, tuhatta, kynttilää.

Linkkivinkkipuu

Hesarin taannoinen nippukritiikki poEsian ja ntamon teoksista on poikinut hienon keskustelun runoudesta kulttuurijournalismin kentällä paitsi Hesarin keskustelupalstalla myös laajemmalti. Tytti on koonnut keskustelun linkkivinkkeinä poEsian sivuille. Kannattaa tutustua.

ilta-askartelu

VAY. MTO JO. ZÖÖ
KXE. ILMA LOZ UROOS
XYLÅFÅÅDI-ASU TEIN
SVOHAK IU JO
MLEI AXEZI
ASP UYITTI SÖI LERLA
ILU OI OY OUI TEHRÄ
HÄY HIH LOE OTTELÅ


walterin 6v kanssa kirjoitettu kirjain kerrallaan

Minulla on koti jokaisen meren rannalla.
Lempeistä esine -ja värimaailmoista syntyy harmoninen kokonaisuus.
Rantaviivoista syntyy jotain laajuista, jonka omistan ja seuraan sormella.
Takapihalla lojuu hiekkaan haudattuja ruumiita, nuoria ja kauniita,
rakennamme terassit niiden hartioille.
Sytytämme kynttiöitä, kuin muistaisimme onnettomuutta.
Huomisessa kodissa kostautuu kaikki, jonka tapahdun tänään.
Erityisesti simpukoiden sisustus on mieleeni, vaikka olen allerginen
nilviäisille, nyt on teidän vuoronne pelastaa delfiinit.
Minä tarvitsen jokaisen vuoteen, jokaisen aallon joka kaipaa maata.

Isä painaa sormensa muovailuvahaan.
On vihreää, sana kasvaa neljäkiloiseksi ja on vieläkin vihreämpää.
Käsikynkkää kantokopan kanssa kiiruhdatte Beetlehemiin,
mutta lapsi ei tahdo seimeen makaamaan.
Niin sinä synnytät tämän kaupungin, ruokit tätä kaupunkia, oksennat
kuin lintuäiti huutaviin suihin, viemäreihin.
Sylit menevät sekaisin ja itku päättyy tasapeliin.
Kudot hiuksistasi verkkoja kaupungin aukkopaikkoihin
ettet hukkuisi sen määriin.
Odotat sanaa.
Odottaessa muovailette aurinkoja ja alastonpatsaita,
olette niin läpikuultavia, että menette tasan,
katselette vaha-animaatiota ja lapsen sänky siirretään omaan huoneeseen.
Huone viheriöi, kun ihailette nukkuvaa lasta,
kolme tasokasta yön vihreässä sylissä, kolme neljä viisi virtaa kaupunki.
Sormet painautuvat sisään ja kääntävät virtanapin hyvälle.
Sormet on parasta pitää puhtaina nuolemalla ja
pistää jokaiseen reikään mikä seinästä löytyy.
Muovailette vihreitä tiikereitä ja monta muuta raakiletta,
eläimistä kasvaa merkitys kuin lapsen muovailema käärme
ja menette uudelleen tasan.
Valo on auringon pissaa, kertoo lapsi.

Rohkea ruumis asuu huoneessa eteenpäin

Olen tapetoinut huoneeni,
sekoittanut liisteriä sormin etsinyt sattumia,
antanut käsien huokaista, niin koskettava koostumus.

Olen tapetoinut huoneeni monilla kerroksilla
paperia, kankaista, kuultavaa, kiiltävä, raapivaa, samettista, mustaa
lateksia unohtamatta kirjoja, maalattua aaltopahvia,
pitsamainoksia ja kärpäspaperia.

Olen sisustanut huoneen tarinaksi,
liisteri huokailee seinissä on kuhmuja, tahroja, jalanjälkiä ja kirjoja,
niillä on maapallon ja kasvojen kieli, sormivärisormet.
Seinät koskettavat minua, vahaliidut.
Rohkea ruumis asuu huoneessa eteenpäin.

Katossa on kerroksittain puuta, pahvia vaneria oksanreikiä,
ruuvinkannoista hampaat, jossain roikkuu kokonainen kanto,
juuret harjaavat hiuksia siellä missä kieli nuolee kattoshakkilautaa,
ruskeavalkoinen sokeripalaruudukko kihisee muurahaisia.

Liisterissä marmoroidut sormet tulevat kantoapua.

Lattialla kiehnää segmentti, joka ei ole vuosiin tarttunut sukanpohjiin,
lentänyt tuulen mukavassa. Muistellen, puistellen, mattoja,

kielen kutomia laattoja. Minä tahtoisin

pyöreän huoneen, että saisin kiipeillä niin kuin moottoripyörät kiipeilevät.

Sillä minulla on rusinan kaltainen sydän kattona, se sykkii
niin kuin kuivuneet viinirypäleet kielen liisterissä sykkivät,
propralin vaikutuksen alaisena seinät hengästymättömässä rytmissä seinät

niin kuin vaahto valuu lasista yli, niin liian nopeasti kaadettu maalaus
ylittää huoneen rajat.

Luojankirkkaana aamuna
                                                          Pahan lääkkeen sä sokerilla makeaksi saat.
ihosi on sileä,
                                       Totuus on että lääkkeet sopivat yllättävän hyvin yhteen:
kantapäät eheytyneet
      atarax, xyzal, efexor, risperdal, xanor, voltaren, sirdalud, cerazette, cipralex,
ja uit arkin päästä päähän.
             bioterrorismi, lääkeyhtiöt, lääkkeet, pandemia, rokotteet, sikainfluenssa,
Kasvat musteen ja veden hämärässä yhteydessä,
                                                               kauneus, totuus, hyvyys, toimintaohje.
mutta aallot etsivät vain niitä jotka hengittävät itse.
                Hän on löytänyt filosofiasta totuuden, jonka avulla on mahdollista elää,
Kadotat itsesi jäljettömyyksiin,
                                                                             niin se maistuu parhaimmain.
ja nielaiset itsesi pohjaan.