tSirp

Mieletön ilma sivuaa hänen

aroilla rytmikkäät varpuset.


(Arvet hypähtävät Barcelonaan ratkomaan lepoa. Kuten tapoihin kuultaa, Harventaja toivottaa lukijoilleen kesää, pesää ja muuta hyvää.)

Äidiltä tyttärelle: toisinto

siitä kuinka meri maata rakastaa



Sinä aamuna löysin polulta vetäytyneen meren
tuhatvuotisten keuhkojen rytmin ja lantion
vaivattoman asennon aallota auki.
Katsoin sulaan sopuun etanat ja kotilot,
kuka merestä kuka metsän sisältä siihen,
ja tiesin olevani syvällä kuin juuri,
pinnalla kuin vasta avautunut lumpeenkukka,
täydellisenä, kuin saari, ja siinä

se makasi kalan ruotona lenkkipolulla,

eikä se ollut yksin, se kalanmuotoinen saari,
siinä se taas oli, se harakka.
Pudotit jotain, se sanoi,
nappasi ruodon ja lensi pois.

Sinä aamuna kuulin kuinka meri maata rakastaa.
Kuinka meri siinä metsässä eli, hyväili viemättä mukanaan,
aaltosi tuhansia vuosia, ja edelleen se aaltoaa.

Luke/umaa

Varpusmetsistä tiukkuu niukka viola.

Turha luvata sekoavansa, oksat ovat ilkeään asti oikeassa

mitä lehtiin tulee, valaisevat varjot.

Leikin basistia,

yskin palavia lintuja.





Väristettynä: Väinö Putkonen: Päivät ja yöt (1962)

Perunateatteriss/ta kuultua

että jos ei se suht kivuttomasti irtoo ni mä kyl heitän pois ja otan uuden.


"todellisuudessa" "esiintyivät" lisäksi sanat "paska", "hanska" ja "nylkyttää".


Samanaikaisesti toisaalla:

- Torilta ostettiin siemen, Timoo tais olla.
- Kiusallanikin ostan mielummin kaupasta kun syön noita anopin paskassa kasvattamia.
- Mie olisin jo lopettanu mutta isännän mielestä ne on kasvatettava itse.
- Sitten kun jokaisella perunanviljelijällä on oma lehmä, minäkin kasvatan pottuja.


Ja toisaalla.

Perunahanskat hankittuanne perheessänne kiistellään enää siitä, kuka teillä saa pestä perunat.

Kukkien hetki

Heikot katkeavat kesään vahvat vahvistuvat syksyyn.