perjantaina, elokuuta 31, 2007

Oletko varma, että haluat poistaa tämän tekstin

Häpeä, että olen näin pieni.

Hoku

Olipa kerran tyttö,
joka imurin varrella naiseksi kasvettiin.
Olipa kerran Odys-Seija,
olipa kerrankin nainen.
Oli mutta meni ja varasti minkä kuuli,
meni naiseksi tarinaan.
Oli nainen, joka oppi rakastamaan (imuroimista),
vaikka rakasti puusta pitkälle (laskeutumista),
yksisilmäisiä miehiä,
suusta suuhun hengettömiä.
Olipa kerran nainen joka rakasti
ja pölyä syödessään lauloi tuutuu:
jos en aamulla nousiskaan,
taivaaseen ota pölysi.
Olipa kerran tyttö, joka laittoi yöksi sukat (samaa paria),
ja puhtaat pikkuhousut (ehkä kukkia).
Olipa lopulta nainen, joka lauloi:
jos en aamulla nousiskaan,
mutta olisinpa siisti ruumis.

Hetken pituus kaksikymmentä sanaa.
Toiset tekevät toiset teet.
On sormiharjoitus riko
kuori tarkista väri haista maista nuole.
Kuuntele, kuuntele, pudota.

Hetki

Ikävällä on puun nimi, puulla syyt
Mustilla pelaava aloittaa
Jos syöminen on mahdollista se on pakollista
Ikävän nimi on tammi

Äiti ei lue lehteä, äiti kerää aineistoa.

Jos olisin laituri niin minkälain...
ei, äiti ei nyt ehdi, äiti lukee lehteä
Jos olisin lait...
ei, ei nyt
Jos olisin
ei, äiti tekee nyt töitä

. . .

Jos olisin laituri olisin pitkä pisin upotettu
lankku aikaisen miehen kontata
syvänteistä rannalle rinnalle.

torstaina, elokuuta 30, 2007

Unennäköinen

Unennäköinen kylvää purukumia multaan

Morsiuspuvun korsetti kiristää, hiukset takkuuntuvat oksiksi

Näkisitpä minut nyt, kun olen nähnyt

Etelässä myrskyää otsasuukkoja, tämä on iso kaupunki

Näkymättömät hidastuvat puiksi, uusia lajeja syntyy päivittäin

Keltainen, keltainen, keltainen, rakkaalla kadulla on monta väriä

mutta toisissa kaupungeissa mukulakivikadut vihertävät

Uni sulattaa kasvot yhteen, jokainen vartalo on minun,

jokainen tahra ja mustelma aamukatseessa helmi

Purukumi sikiää kiinni kieleen, en ole ikinä saanut sitä rullalle

Tahdonko varmasti herätä, Unennäköinen kysyy

Tahdonko herätä ennen kuin tiedän minkä hedelmän

lihassa olen kasvanut

Puhdas surullinen iva ei odota vastausta,

puhdas surullinen Unennäköinen kuin suutelisi peiliä

tiistaina, elokuuta 28, 2007

(Leikkaus)

Leikata aika, aivastus ja vihreää vuotavat silmät.
Leikata lattiaan kasvanut kesä,
kultaköynnöksistä pistokkaat.
Leikata kynsistä multa ja auringon vaalentamat hiukset,
kuolinilmoitukset ja ruokaohjeet.
Leikata kangas irti kehyksistä,
ommella kankaasta takki, liivit, tuluskukkaro.
Leikata mummin ruusupensaat ja vaarin viinimarjat,
kattaa räkäteille runsaampi ateria seuraavaan kesään,
matkustaa varta vasten leikkaamaan
toiselle puolelle vuotta ja naapurin kuusiaitaa,
leikata polttopuiksi kaikki maalaamaton.
Sähkökuluja pitäisi leikata,
ja piiput, yksityisautot ja päänsärky,
pitäisi voida leikata tarpeettomat elimet
ja pariutua kiinni hyödyllisiin:
maksaa pareittain, haimaa ja sydäntä,
pikkulasten vanhemmille kolmas käsi korvaukseksi napanuorasta.
Entä intersukupuoliset vauvat, valamon ruusut ja suurpetokannat.
Kadulla pitäisi jakaa saksia, kärpäslätkiä ja akupunktioneuloja.
Pitäisi leikata irti jokainen luettu sivu
ja ripotella jälkeenjääville reitiksi löytää luolaan
tai löytää itse, tarinaa pitkin takaisin.
Pitäisi leikata leikkauksia ja sanat sulkumerkkien sisältä.
Pitäisi leikata pehmenneet froteet vaipoiksi ja terveyssiteiksi,
leikata niiltä ikkunaverhot matonkuteiksi, jotka eivät osallistu.
Pitäisi leikata kaikki verhot, kaikki vaatteet,
pahiksilta paita, hyviksiltä pois kaikki.
Kaikki, kaikki mihin olet reagoinut pitäisi leikata ja liimata
seiniin, kansiin, tienviittoihin.
Pitäisi voida leikkautua kuten liimautua
ihoon, kuvaan, laastariin,
ruusuksi seinän paikalle,
katkaista kaikilta kukkivilta kaula,
vaihtaa päiden paikkaa,
leikkautua vieraisiin väreihin.
Leikata unet ja pistää yleiseen jakeluun.

jo herätessä kuulen käärmeet ja kesät
liikkuvat kankeammmin kuin eilen
varjoni on käynyt oi onnea
tarpeettomaksi kuin selventää asiaa Peter Panilla
punatiilin kosketusarkuus leventää tien mikä ilo lanteilla
palata hakemaan lapsille päällysvaatetta
kadut huojuvat vastaan ja talot kasvavat takaisin
kiinni toisiinsa, valon erottamat

torstaina, elokuuta 23, 2007

Valoni on ukkosmyrsky elokuussa,
painava kuin voikukkakruunu.
Maito valuu kasvot karvaaksi,
levitän sitä auki, nuolen toisilta kasvoilta,
mutta en muista löydä lupaa hyvää hiljaisuudella.
Koska valo on ukkosmyrsky elokuussa,
koska valo on pimeetä,
valo on vihreä kirjoitus.
Valo on minä on sinä, voi luoja on jokainen.
Osoittaa rautalangalla toista missä tie on mutkalla.

maanantaina, elokuuta 20, 2007

valo varastaa aamun säteissä hapanta unta
ilma ei vielä ilmaista ei alastomuus
kun viileäksi vietellen yöt
kierin kuun läpi maidon tervan hunajan
kylvyn jälkeen painin terälehtien rakastan en rakasta
höyhenen kevyt inho leikkiä vastaan aurinko
sulje silmitönnä kukkien kuolla repeillen
maidon tervan hunajan tuoksussa ihosta lehtien
aavistus kuinka nainen spagettiolkapäillä tai ilmaa

sunnuntaina, elokuuta 19, 2007

jokin soitin koukeroi ympärilleni voimistelunauhan
kaltaisensa piruetin ilmassa ehkä huilu
näitä hetkiä varten olen hankkinut verkkarihousut ne yksin
seinistä sisuuntuvaa sumua vastaan turkoosi sametin hyvä
myöhästyneen valon vihreä tuoksu on mahdollista
kuulla jokin näkymätön soitin huilii unohdettu laulu

lauantaina, elokuuta 18, 2007

Kahdeksas aamu, päivän raja

Kukin vuorollaan paljastamme siemenet,
leikin nimi on valkoinen ja kevyt,
kuka lentää pisimmälle.
Kuutena minä loin, sen seitsemänä maistelin,
kahdeksantena korjasin luuni.
Voikukka, poppeli, ohdake, pellava,
rakkaalla äidillä on monta nimeä.

Kahdeksas aamu, toinen hetki

Vielä kukat tukkivat tien syksyyn.
Olen valmis,
valmis poimittavaksi, korjattavaksi kypsä.
Ehkä maaomena, ehkä herneenpalko,
ehkä kirpeäkasvoinen karvamarja.
Pellollinen pillittävää tilliä tai pelotonta pellavaa,
mutta kuivattavaksi.
Kuin viilenevät yöt
kukin kerrassaan.

Kahdeksas aamu, ensimmäinen

Aamuhetki kullan karvas
sängyssä yön lämmittänyt lakana.

torstaina, elokuuta 16, 2007

Hain tarina

Kallio ja valaan kakka,
siistii pomo-pallokala, ajattele jotain mukavaa.

Montako Hain tarinaa on käytävä läpi,
kunnes ei löydy mitään uutta?

Voi Oscar, pysy sängyssä nyt,
äiti on vähän väsynyt. Vähän hai.

Piikit taskuun pomo,
piraijat akvaariossa kasvavat jo kukkaa.

keskiviikkona, elokuuta 15, 2007

Puhelintolpat ja rappukäytävät etsivät kadonnutta.
Hypännyt kaksi kiiluvaa yöstä,
jäljellä tupakan hengästynyt hehku, väritön punainen
varjo villiintyneillä viiksillä.
Kissa miehen laudalla pitää,
kehrää mustan ruudun valkoiseksi,

                shakkikaveriksikin siittä,
                oli, katti perhana...

         oli musta
       valkoinen
     musta, punainen, valkoinen
korsetti ja suojatie,
korsetti kuin suojatie, ja aamuyö,
suojatie kuin aamuyö,
aamuöisellä suojatiellä mäyrä,
mäyrän suussa kissa, ja Kissa
kissan suussa mäyrä,

shakki ja matti, uskotko
että saduissa aina jotain, tottakin on
niinkuin linnuissa, jotka lentävät
päin vasta pestyjä ikkunoita, lasten iloa,
päästään leikkimään hautajaisia.

lauantaina, elokuuta 11, 2007

(laitetaan syntymäihme)

Ensin oli sana ja sitten se synti.
Joka päivä taas tai taas
herään hampaat suussa kieli.

Joki on kuultava lapsivesi.

tiistaina, elokuuta 07, 2007

Postikortti

Olen pohjavirta ja jää
Olen kiitollinen vesi ja kelluntaliivit,
vastakuoriutuneen ympärillä uidut renkaat,
ensimmäinen kierros saaren ympäri
Haluaisin olla valmis puhumaan rakkaudesta
ja miten uidaan käsipohjaa ilman käsiä,
mutta joutsenen olen jo
kirjoittanut, vi har gott kivasti fisk
kaulat kaarella merimetsoja ja meduusoja,
nokat nokkia että vene
täynnä että täytyy
kävellä veden pinta
Varpaat peiliä, kasvot kasvoja,
kalastaa kierros vastaan päivää

keskiviikkona, elokuuta 01, 2007

Lause kerrallaan

Hyvinkäällä 28.7.07.
Lause kerrallaan runoja kanssa Mikael ja Marko.


. . .

Vieressä istuva geisha käyttää päivän lehteä viuhkana.
Olet ollut niin kauan yksin, eikä tästä tule haikua,

takki ei kaipaa neulaa, ei lankaa,
hiljaisuus parsii alusvaatteet näkyviksi.
Silmiesi hiljainen liekki liedelläni,
pohjaan ei palanut Phil, kesken lähtenyt.

Päivänvarjo rintojesi välissä kieltää yön
kuin perhonen kantaa siipesi ympärilleni.
Oi Philomena
kuinka yli annostuksesi kantaa.

Vedenkantajien olkapäiden tribaaleissa
hieroglyfien elävät ratkaisut,
menneen maailman laulu,
valinta kahden terän välillä,

khooruksessa, nyt kuunnelkaa:
Ei mitään minne mennä, oi pfilosofia,
minne menet jos jää

. . .


Monessako ranteessa näet kellon,
monessako haavan, joka näyttäisi miten
hengittää ilman aikaa tai verta
Veren takana aurinko
liikkumaton, siltä
on noustava tai hypättävä kuten pudotaan
tähtien kanssa yönmustaan, hiljaisen läpi näkyvään
Viisarit seis
on noustava tai hypättävä kuten
nukkuessa kun et
muista mistä olit tulossa
Viisarit seis, olet tässä

. . .


Joku on piirrellyt kaikki mun kirjat,
pilleripurkki syönyt äänet, mutta kaiku
vastaa, ei, vastaa
Sana, bilbo, puoliautomaatti, pankkiautomaatti?
Sarvet, sormet, biljardipallo, kivi?
Jos et hyppää, kivi
käyttää kirjaa kalenterina,
mutta jotain jätetään aina
kirjamessuille pariteltavaksi uunista ulos.
Kirjoittaa asennossa kuin pojat yläasteella, jonossa
minuakin parittaa saa taa pienen
lumivalkoisen pariton
parit on napa tin rit naton

Kirjoittanut pöytään ikkunan tai kaivon
jossa kas vot kaa