sunnuntaina, tammikuuta 31, 2010

Kuuntele. Vaari, löysin viittasi.
Kello on jo paljon.
Sinun täytyy pysyä autotallissa.

lauantaina, tammikuuta 30, 2010

Kuuntele, jää
hyväiset.
Avannosta löytyy hukkunut koira.

Kuuntele lumi.
Pihlaja ei kanna kahta taakkaa.
Ylväs kuningatar tappaa pakkasyössä.

perjantaina, tammikuuta 29, 2010

Kuumeinen yö


Minulla on sinuun syvä vaikutus, päivät kuin kastehelmet, kuivuvat.
Tanssimme hetken onnellisten päivien alla hiekka kengässä hiertäen,
kiertäen tämän akselin ympäri, joka meidät erottaa.
Rakastunut tulvii vivahteita, oksentaa hautakuoppansa imeläksi,
niin minä tahdon satuttaa vuodet kypsiksi sinun ohjailla omenoitani.
Nyt viimeinen riippuu puussa kuin pakastekuivattu heinäsirkka
täynnä olemisen tyhjää siritystä, joka on vain muisto,
sanahelinää jonkun toisen hautajaisissa.
Sitä kutsutaan pieneksi kuolemaksi,
kun aivot hetkeksi tyhjentyvät kaikesta muusta.
On lankeemus ja sen jälkeinen raukeus, oi
kosketa minua henki, kosketa kirkkaus ja anna
lupa toivoa liikoja ja pudota korkealta, se on uhraus,
viisi leipää ja kaksi kalaa, jotka sikiävät mullastaan appelsiinipuita,
siemeniä, jotka tahmaavat sormet teemaksi.
Jos minä olen vedenpaisumuskertomus,
taivut puoleeni kuin emoonsa leimautunut sateenkaari.
Jos minä olen suunta ja tarkoitus,
sinä olet haparointi pimeässä leijonan pesässä.
Jos sinä olet kuu, minä olen ihmissusi.
Sinä olet kuva, jota vasten painaa huulensa, puraista
kuumeinen yö, joka nojautuu alastomaksi varjoksi.


Kun maailma hautaa rosoiset kätensä jalkoväliini
painan pääni sinun syliisi.
Minun on nälkä,
mutta sinä väität, että asiat kupertuvat päinvastaiseen suuntaan.
Silti se kasvaa ja koskee.
Tahtoisin puhkoa sinut irti näistä ehdottomuuksista,
että vain virtailisit ja kuuntelisit minne kehosi sinut haluaa.
Että koskisit vyöryvänä, et koska tämä asetelma niin vaatii.
Kultaköynnös vaeltaa loputonta irtolaisuuttaan,
seinistä roikkuu jokunen ylimääräytynyt hengityksen riekale.
Tiivistyminen on ilmeistä, karehdit, en esitä tuntevani kasvojasi,
unelma kuin isokokoinen neula ja sinä läpipääsemätön kangas.
Pöydällä kuihtuva syklaami,
huuliin syöpyvä kasvamisen ankaruus.

keskiviikkona, tammikuuta 27, 2010


Alkuperäinen tahtoo rakastella sinut läpi.
Oppia kuin kirjan tai huonekasvin,
millä syklillä kukit ja milloin tahdot kuihtua.
Pinoccion nenä kasvaa,
mutta tähti ei toteuta yhtäkään toivetta.
Lapsen piirroksella on monta kättä, tarttumapintaa,
erämaapäivä. Älä kerro minulle enempää,
minulla on niin monta pesäpuuta ettet luule.

Kuuntele. Minä lennän, siivet, kivenkovat sulat
takertuvat ilmaan ja naakkaparvet pakkasessa.
Sinun on niin hyvä olla lapsi.

Kuuntele kuinka ne huutavat jälkiruokaa,
vaikka olet juuri oksentanut kaikkesi kuin lintuäiti
tämän kaupungin viemäreihin.

Kerubi


Mikä on tämän reseptin salaisuus?
Onko tällä huumaavia ominaisuuksia?
Saako tämä haluamaan enemmän?
Saako tämä unohtamaan kodin?
Minne sinä viet minua?

Nostat jalkasi hartioilleni vaikka se on minun roolini.
Mitä minä teen sinulla, jos olet tuollainen?
Tee muille kuten tahtoisit itsellesi tehtävän.
Kuka on lähimmäinen?
Nimi on peräisin assyrian sanasta kirubu "olla lähellä".
Miksi on niin vaikea uskoa että kaikki menee hyvin?

Mikä on tämän juoman salaisuus?
Saako se minut iloiseksi?
Saako se minut surulliseksi?
Saako se minut?
Onko tämä jumalainen ilmestys?

Hyväilet hajamielisesti, tuntuu iholta paidankin läpi,
sinulla on sellainen kosketus että oksat tuntuvat vahatuilta
ja ikkunan lävitse näen kuinka ne kurkottuvat kohti, riettailijat.
Nämä ovat sanoja kaipuusta joka konttaa kohti kuin kahdeksankuinen lapsi,
itsevarmasti ja hymysuin, nousee vasten tuolia, horjahtaa, äiti!
Älä pelkää, en tekisi sitä sinulle.

Mikä on tämän pyhän salaisuus?
Missä säilytät seksilelujasi?
Miksi sinulla on neljä siipeä?
Miksi minun pitää kannatella sinua?
Milloin ajattelit hankkia lapsia?

En tahtoisi satuttaa sinua, mutta minun on kerrottava tämä:
läsnäolosi saa minut toivomaan että huone olisi isompi,
että voisimme tehdä pienen kävelyretken täällä sisällä lämpimässä.
Pakkaisimme koriin hieman viiniä ja mukavan huovan.
Sytyttäisimme nuotion. Älä pelkää. Ihan pienen nuotion,
joka hehkuisi pimeässä kuin pienen pieni kerubi.

Mikä on viherkasviesi salaisuus?
Entä tämän sienirisoton?
Mikä on salaisuutesi?
Montako vesilintua osaat luetella ulkomuistista?
Oletko nähnyt niiden parittelevan?

Miksi et uskoisi minua.
Minulle alkaa tulla kiire. Onko meitä tarpeeksi monta?
Eikö tämä riittäisi ennen kuin päästään asiaan.
Älä pelkää. En aio jäädä.
Hartiani alkavat väsyä.
Sinulla on ihmisen, leijonan, härän ja kotkan kasvot.

Kuuntele. Tulee päivä, jolloin arpeesi puhkeavat nuput,
pienet rinnat.
Mitä sinä teet näin monella paria rintoja?

Kuuntele. Minulla ei ole mitään
sanottavaa. Yö lähestyy,
lempeät tukaanit nokat auki.

Metamorfoosi


Vieläkö sinä asutat tätä vaeltavaa kuutiota,
sisustat, mielialojesi kivet,
magma, sedimentti, metamorfoosi,
on tämä eläin, johon piirrän sinun päättyvän.
Ota askel kohti etäisyyttä, läheisyyttä,
että olisit yksin
minun.
Juo kahvisi ennen kuin se jäähtyy.
Nurkat kalpenevat pyöreiksi, akseli värähtelee, kuu
vierii ikkunan,
näet Alpit ja Apenniinit, Karpaatit ja Kaukasuksen,
puinen ihmishahmo kiipeää narusta vetäen ylös.
Laveraat hetken yöksi, ole hiljaa, pitele minut, syö minut,
vain sillä on väliä, että puhumme
samaa kieltä, mieltä, sieltä!
Ikikuusikot ovat puukipijälle mieluisinta ympäristöä,
rosoinen kuori kätkee sisäänsä paljon pikkueläimiä,
rosoinen kuori kätkee sisäänsä paljon elimiä.
Vastauksesi on aina yhtä
viaton, neito tornikamarissa, sitä itseään,
satu, sadumpi. Satuin.
Puhdas, peitelty. Muotoinen.
Toukka, kotelo. Siivet.
Kun kaikki huiput on noustu tulee muotiin niiden keräily,
kaaret, rinteet, seinämät, sopukat, harjanteet.
Solu solulta auki ja miten niin tuhmat tumat, kirjeet, kyyhkyset,
torneja jokaiselle sormelle,
rapautunut sfinksi.

tiistaina, tammikuuta 26, 2010

Huimaus


On tuleen viritetty huimaus,
riehaantunut hautajaissaattue, sotaretki,
vierivät kallot, talipallot,
nälkäiset linnut, oravat, jumalat.

Kun sinä olet siellä kaukana minä luen kaiken
mitä olet nämä vuosisadat minulle kirjoittanut.

Tunkkainen mies juo janoonsa pienestä valkeasta kupista, arktika.
Tervapääsky, västäräkki, lapintiira, pulmunen, kiuru, joutsen.
Hevosten hengitys lämmittää areenan,
taistelu pysähtyy siestan ajaksi.
Andrew, Charles, Christian, Edward, Felipe, Haakon.

Härät mylvivät, haistavat veren, hui maa,
riisut sen yltäsi, kaksi alastonta kuroutuu toisiaan vasten,
kaikki on kauniisti kontrolloitua, tiimalasin tarkkaa,
huomaa nilkkojen ojennukset.

Kaivat valokuvan esiin arkistoistasi,
matkalla saat kaiken sekaisin, menee viikkoja
ennenkuin rakastajasi siivoaa jälkesi.
Miten minulla onkaan ikävä, nämä vuosisadat syövät minut kuivaksi,
sinun kuumasi, uumasi, poskesi, sumu kaiken kihartuvan yllä

ja pähkinän tuoksuinen sade. Suohauta. Tarvitsen sinua
laukaisemaan tämän yön kun jokainen lihas panee
vastaan
sanomattomasti
sinun.

Pehmeä unesi kuin maitovalas lipuu, sulaa mereen,
nisäkkäät, joita esitämme, synnytämme eläviä poikasia,
kasvatamme eläviä poikasia,
jos tuuli käy idästä, kanelintuoksuinen,
hautaamme eläviä poikasia, kylläiset.

Olen aina kadehtinut miehen mahdollisuutta tunkeutua, sanon.
Tähtikirkas syö omenan, kirjoitat.
Kokeile otsaani, kuinka se kiemurtaa, sanon.
Laiva ei odota, kirjoitat.

Rakennamme kaksi palatsia, että voisimme olla
liki, lähekkäin, tysten.
Onnelliset vapisevat pesäpuidensa oksilla.

Kuuntele. Varikset tonkivat roskalaatikkoa.
Mustekynän napsahdus enteilee sanoja rakastetulle.
Voit unohtaa koko jutun tai kirjoittaa sen muistiin jotain vihreää.

Kuuntele kuinka piano seisoo.
Hevosen silmän potentiaalinen läsnäolo.
Musta, valkoinen, kyynel.

maanantaina, tammikuuta 25, 2010

Kuuntele. Sinä olet hyvin sairas, suu on turvonnut umpeen.
Tehosteääniä voidaan jälkikäteen tehdä myös itse.
Tässä yritetään saada oikeaa ääntä tuteille.

Kuuntele. Nyt etsitään elokuvaan sopivia lapsia.
Mene ulos ovesta ja tule sisään hyvin iloisena.
Esitä punatulkun laulu on hiljaista rupattelua. Hjyy. Hjyy.

Kuuntele. Piirrän sinulle ikkunan,
mullasta kohoavat kädet, häkit ovat kohdillaan, seinät
maatuvat. Ne antavat sinulle ablodeja, rakas pieni käärmenainen.

Kuuntele. Joka toinen sanoo kyllä, joka toinen ei.
Miten joutsenten taivas on sisustettu, miten suru kohtaa surun?
Montako jäätelöpakettia syödään vuorokaudessa kylmyyteen?

Kuuntele. Mullan alla on enemmän ääniä kuin olisit uskonut.
Ne suuntivat vatsaasi tatuoidussa kompassissa, on vastaleikatun ruohikon tuoksu.
Kuinka lähelle hautuumaata voi pystyttää lammashaan?

Kuuntele onnenkoukkujen ripustushymniä ihollasi.
Roikut jossain katon rajassa jossain rakennuksen sisällä jossain kaupungissa.
Hämärä maalaa huulensa punaiseksi ja hyppää.

Kuuntele. On paikkoja jotka eivät koskaan nuku, satamat,
nukkuvien ihmisten purjehtiminen pitkin asuntoa.
Kuka herää missäkin sängyssä. Muistitko vetää weeceen?

Kuuntele. Naapurisi on suihkussa, alaston, haavoittuva.
Ankeriaat pitävät erityisesti kuolleista tai kuolevista eläimistä.
Tahtoisit sulkea kaiken ylimääräisen ilmatiiviisiin purkkeihin.

Kuuntele kuinka hyttyskoiras juo mettä, parittelee ja kuolee.
Nimetön kissaeläin loikkaa äänettömästi puutarhassa.
Ja unissaan laulavat mustarastaat, sillä tavoin ajattomat.

sunnuntaina, tammikuuta 24, 2010

Kuuntele kihokkien odotus.
Katse, kaste. Katse, kaste. Katse, kaste.
Alastomuus häviää sammalmättäältä kuuhun kuten linnutkin lentävät pareittain.

Kuuntele pimeydessä leijuvan valon kaltaisen kaasun läähätys.
Et tiedä onko se kesken uniaan herännyt aurinko, mutta valtava se on.
Kuumailmapallokerhon yötiivis kuolemantanssi.

Kuuntele. Maljat läikkyvät yli hartioidensa.
Kun kaikki meren kalat vaihtavat suuntaa yhtä aikaa syntyy hyökyaalto.
Istut turvassa isäsi sylissä ja katsot kuinka kaikki tapahtuu.

Kuuntele. Merisaukot hakkaavat simpukoita kiviin.
Halu on murattiaiheinen kultainen rintakoru viktoriaaniselta ajalta.
Animalia, mollusca, bivalvia, ostreioida, ostreidae.


Kuuntele jäätyneitten lintuparvien helinä,
riikinkukon käheä rääkäisy ja pyrstösulkien silmät.
Katso kuinka melankoliat koskettelevat toisiaan.

lauantaina, tammikuuta 23, 2010


Olet kasvanut nämä jalkasi asentoja etsien,
kuuntelen miten ne soivat toisiaan vasten,
kyljellään, kontillaan ja pöytä,
purppuraa, hiussuonisto ja selkä seinää varten.
Joki asettuu kiimaksi, väreilee, varpaat.
Anna minun lausua sinun kivesi.
Kosketa minua sinne missä kalliot nääntyvät,
kääntyvät valoa kohti.
Anna minun huokua niin että horisontti kasvaa sydänsähkökäyrää.
Ja kätesi, Mooseksen kädet ja punainen
meri joka nousee vastaamaan:
tältä kuulosti Mooseksen halu
takertua jokaiseen vieraaseen joka asetti jalkansa,
temppelin väliverho.
Koteloida hänet sängyn sisään, uhrata kuin lammas.
Montako lasta synnytit erämaahan,
montako kertaa avauduit ja sulkeuduit, kivut ja haluava paino.
Montako paria jalkoja annoit kuun valossa, tulisessa pensaassa.
Montako aamua tuoksuit vieraalle,
tavoittelit sillä tavoin ikuisuutta.

maanantaina, tammikuuta 18, 2010

Kuuntele linja-autosta Alppipuisto, maailmankuulu vuoristoilma,
maukas ja herkullinen marssirytmi kallioilla.
Mene sinne missä nenäsi näyttää kiveen veistetyltä.

Kuuntele korvan taakse sirkusparvi, akrobaatteja,
tulennielijöitä ja kolme klovnia.
Katso kuinka trapetsitaiteilijan housut ratkeavat kukkaan.

Kuuntele vatsanahkasi, se hyräilee
lampaanpolskaa ja pankakoskea, illoin, silloin.
Katso miten kissa köyristää, katso vatsan alle pesä.

lauantaina, tammikuuta 16, 2010

Kuuntele kuinka kuuset lentävät parvekkeilta alas, havusiivet huii
kunnes metsäsi on täysi ja alat puhua punaista.
Mene pianotunneille, on suuri sun rantas autius, yksikätinen.

perjantaina, tammikuuta 08, 2010

katkenneista luista


muista minua, ilmaa, rautaa
muista minua ilman rautaa
muista syödä rautaa,
deetä aata ja beetä
muista syödä minut