torstaina, helmikuuta 11, 2010

Kuuntele. Mielihyvän rajattomuus ravistelee sinut läpi
kuin poppelin untuvat myöhäiskesän tuulessa.
Vain sinä voit olla näin lämmintä, näin kylmää.

keskiviikkona, helmikuuta 10, 2010

Kuuntele kuinka varjot kuin kissa, hämärä yhteys pimeässä,
kaksi kättä toisiaan varten ja kaksi ylimääräistä, tunnistamaton,
kaksikymmentä houkutusnaista ja samat omistajat.

Kuuntele. Merivirrat kuin kivet kolisevat toisiaan vasten.
Sinulla on viiniä lasissa juuri sopivasti solvaamaan jokainen
joka tahtoo olla ystäväsi. Joka.

perjantaina, helmikuuta 05, 2010

Heijastus


Vaikka minä puhuisin enkelten kielillä,
päästäisin kaiken sanan irti ja tuulen riepoteltavaksi,
en saisi kuullakseni tämän enempää,
lumeen koteloituneet sanat,
kantaa kohtua kuin lohtua.
Valuttuaan läpi yön kotiovelta avautuu erämää,
sudet ulvovat pakkasessa, todellisuudessa
se on vain naapurin laiska koiravanhus ja jänis jossain
tämän elämän ulkopuolisessa talvessa.
Katselet minua ja mietit pitäisikö veitset piilottaa,
vai onko vain oikeus ja kohtuus jos mitään
antamaton hymy lipeää ja meri on mettä sakeampaa.
Pitäisikö piilottaa kaikki
lääkkeet, jotka estävät meitä kasvamasta aikuiseksi,
kiihkeät juonen käänteet, viittaussuhteet ja hämmentävät loppukohtaukset.
Voin kertoa sinulle, että olen vain juonut liikaa kahvia
eikä käsieni tärinä johdu sinusta. Ei viime yöstä,
joka tuijottaa edelleen vaativasti kuin säähavaintopallo,
havainnoi pilvien muotoja kuin lapsi,
näkee koirassa lehmän ja kalassa äidin.
Hornettien raapaisujäljet ovat nuottiviivasto
ja aurinko suuri kultainen aaria, jota ei voi nähdä, vain kuulla,
kuinka kasvit yhteyttävät ja kohtu
nieleskelee punaisia kyyneleitä.
Siten minä olen helisevä vaski ja kumiseva symbaali,
jonkun toisen rakkauden rakkauden heijastus.

keskiviikkona, helmikuuta 03, 2010

Kuuntele. Silmä kuiskii yön läpi, punavihersokea.
Kosketat minua syvään eikä aika silti uhkaa loppua.
Tilanteet kasvavat kuin puolukat.

Kuuntele. Meri rupattaa sinulle tarinansa.
Kuvittelet, että se on jotain valaan kaltaista ja korallit.
Mutta se vain pimenee metreittäin ja pureskelee uponnutta laivaa.

Kuuntele tragedia, kuinka se kalastaa.
Olet siima ja kohoava hengitys, alkusyötti, keski ja loppu.
Tunnet olevasi yksin, mutta se on valhetta kuin keskikesän yö.