keskiviikkona, toukokuuta 12, 2010


Korvat kihelmöivät kevättä rinnassa pakahtuva eteinen hormonihyökyineen koko vihreä hiirimetsä       tahdoit tehdä hänelle hyvin avata oven sanoa kiitos ja ole hyvä ja ilman muuta hän on tervetullut      kutistuit katkeamattomaan virtaan ja kulkit ohi kuin lokit olivat takertua hiuksiin kiinni koska kanniskelit siellä leipäviipaleita sorsille      kädet tahtoivat tuntea kasvun elämänviivojensa alla tuntea kevään hiekkalaatikolla ilon punaiseen lapioon tarttuvan pienen käden synnyttäminen pelotti häntä kuin hiekasta esiin kaivautuvan pääkallon silmäkuopista purkautuvat madot joita lapsi pelastaisi kuivumasta sateen jälkeiseen asfalttiin      jota aurinko ja käskit häntä ajattelemaan lasinsirpaleita ja käytettyjä neuloja kun katsoit häntä ohi silmien eikö meidän ole hyvä näin

Ei kommentteja: