sävel Tiitiäisen tuutulaulu

Kotiloinen. Aikamoinen.                    (lue myös Ainokainen)
Na(a)vat. Tappurainen.                     (Nowhat: samanmoinen)
Posket tehty omenoista,
otsa puolikkaista kuista.
Silmät on. Kysyvät. Lähdet.

. . .

sävel selkäytimessä?

. . .

Iltapesupisupusu- ja tuuttuut- laulujen ynnä nytsänkyynsiittä- säkeiden luottavaisesta aktiiviluovinnasta kumpuan omistuksen Natalle ja Anna-Elinalle, joiden muistelen myös maistelleen sitä "lainaa vain" -

sekä Henriikalle ja Mikaelille iltalaulutuokiosta, kiitos.

Miksi pääskysen vatsasta löytyi punainen kivi

Miksi äiti kielsi tyttöä astumasta veneeseen
Miksi tahdoit uida vielä kerran saaren ympäri
Miksi jäätynyt kukkakimppu saa sinut surulliseksi
Mistä lapset tulevat äidin vatsaan
Miten meri viettelee sinut
Miksi rannalla on lukuisia baareja, ravintoloita ja ostospaikkoja
Miksi kuukaustisten aikaan ei saa rakastella
Miksi Punahilkalla on niin valtava ego
Miksi viimeistä voitelua ei tehdä lapsivedellä
Miksi Oidipus menee äitinsä vuoteeseen
Miksi metsästäjä esti äidin ja tyttären konfliktin
Miksi pidät enemmän tyttärestä
Miksi heidät vihittiin punaisen vaatteen alla
Miksi heidät vihittiin
Miksi kuivunut morsiuskimppu saa sinut iloiseksi
Miksi uskot että viini muuttuu vereksi, kun nielaiset sen
Miksei merivettä saa juoda
Mistä susi tiesi että tytön kylpyvesi oli jo värjäytynyt hennolla punalla
Miksi jäätynyt meri herättää sinussa tunteita
Miksi jäätynyt susi herättää sinussa tunteita
Miksi kieli takertui jäiseen rajapyykkiin
Miksi lapsi vuotaa verta kielestään helmipakkasissa
Miksi kaduille kylvetään suolaa
Miksi pyöräilet pakkasessa päästäksesi lämpimään porealtaaseen
Miksi tuon tädin kengät kolisee
                              Jotta se pysyisi pystyssä paremmin
Miksi susi täytetään kivillä eikä tule tapetuksi heti
Miksi kohdussa on niin hyvä olla
Miksi simpukan sisällä on helmi
Miksi punainen ristipistolanka tuli muotiin 1850-luvulla
Miksi Atlantis upposi
Miksi sinulla on noin suuret silmät
                              Jotta näkisin sinut paremmin
Miksi sinulla on noin suuret kädet
                              Jotta voisin paremmin syleillä sinua
Miksi sinulla on noin punaiset huulet
Miksi oikea silmäsi vietteli sinut
Miksi heitit sen menemään
Miksi sinulla on noin punainen kieli
Miksi tyttö riisuutui ja kävi alastoman suden viereen
Miksi tyttö ei osannut uida

(Kaukana ulapalla merivesi on kirkasta kuin lasi)

Olen 25-vuotias tyttö ja huolenaiheenani on meri johon uppoan kun nukahdan.
En osaa kunnolla uida mutta en kunnolla hukkuakaan,
tulee tunne että en lakkaa hengittämästä vaikka tahtoisin
ja saan todella taistella alkaakseni vajota uudelleen.
Toisinaan tuntuu kuin huoneeni liikkuisi ja sänkyni olisi vene.
Lapsena putosin veneestä ja satutin häntäluuni niin, että se halkesi pyrstöksi.

(Myöhemmin Andersen korjasi loppua ja muutti merenneidon ilmanhengeksi.)

Täyttäessäni 25 vuotta sain nousta meren pinnalle.

(Ja hän tanssi, Undine tanssi kuin meri itsensä purje.
Hän tanssi päivät ja valvoi yöt, lapaluut törröttivät, nälästä mykät
evät, ja joet valuivat häntä silmiin, ja hän kirosi,
hän kirosi kuin mies miehelle, nainen naiselle susi:
jätän hengityksesi sinulle vain niin kauan kuin valvot.)

Hääyönä kuvittelin hukkuvani kuin kuolevainen ainakin,
tiesin että sulhaseni oli pettänyt minua
täysin anatomisista syistä
jokainen askeleeni oli hengitys ja hengitys askeeleni,
ja jokainen hengitys oli kuin veitsen terällä kävelisi,
koska hän rakasti minua ja veri tirskahteli milloin mistäkin,
mutta ihmisillä onkin sielu,
synnyttäessään hänestä tulee kuolevainen.
Kun merenneito kuolee, hän haihtuu vaahtona mereen.
Minä en osaa kunnolla uida mutta en kunnolla hukkuakaan.
Olen 25-vuotias tyttö ja huolenaiheenani on meri johon uppoan kun nukahdan.

Pojan muisti syntyy isoäidin hautajaisissa.
Aikuinen suru painaa kuin sandaaliin eksynyt kiven siru.
Siru on murheista paras ja maistuu kalliolle.
Sorakuopalla mies painaa kaasua, istuu edelleen isänsä sylissä.

Keskustelua

"kritiikin kritiikin kritiikistä" Tuli&Savun blogissa.

Toivoen hedelmällisenä jatkuen.

"Kritiikki"

on ilmestynyt.

Tuli&Savun kritiikki-numeron sisällysluettelo ja Henriikan pääkirjoitus löytyvät makusteltavaksi lehden nettisivuilta.

Arktika

Hän herää ja heille järjestetään häät.
Hän ei herää ja heille järjestetään hautajaiset.
Planeetan kokoinen satu on kaikille tuttu.


Hänellä on kumma, uni ei tuule.
Aurora nousee vuoteestaan, asettuu peilin eteen ja piirtää silmät,
tekee silmille kuten lähteville silmille tehdään, peitellään.

He siittävät lapsen revontulten alla.


Tämä tapahtui kauan sitten ja nousi esiin, kun hän syntyi.
Jo syntyessään hänellä oli kumma
ja valtakunnan jokainen rukki poltettiin välittömästi.


Hänen syntyessään muuttolinnut kadottivat suuntavaistonsa.

Hän tahtoo olla kaunis ruumis.

Hän pitää siitä miltä hengen kevyt voilee tuntuu paljaalla iholla,
hän on valmis

Linnuiksi pukeutuneet tapahtumat hajaantuvat näyttämölle,
vainajien veri värittää lajille tyypillistä kukkaisloistoa,
pinnan alla kuohuvat väkivalta ja seksi.

nukkumaan sata vuotta.
Jättiskriinillä kuohuvat revontulet.

Tämä huurteinen kierukka.
Tämä kiertoilmauni.

Lisäämme lämpöä,
multaa kynsien alle,

kunnes korvat muurautuvat mahaan.
Onko siellä ketään? Tuntuuko tämä?

Valmistamme illallisen merihevosista.
Onko siellä kylmä?

Ateria

Kierrät kielesi rullalle kun katson se on merisuoni.
Sinulla on iäisyydeksi tuirettunut ruokahalu, saari ilman laitoja.
Solmit merietanoista ja meduusoista seinäpeitteen,
ripustat oveen kalmarinsilmän, sinkoat hyvää
aavistamattoman ihon läpi sinkoat myrkkysi ja nielet, nielet
merietanoita, meduusoita ja kalmarinsilmän.
Olet matkalla sinne missä kukan muotoiset selkärangattomat syntyvät.
Liemi tarjoillaan delfiinin leukaluusta.
Kierrät kielesi rullalle kun katson miten olet kirjoittanut:
kunnes kylkiluut ovat ruoditut ja vuori laskeutunut mereen.

Avaan kaikki edelliselle asukkaalle saapuneet joulukortit.
Katukuvasi painautuu vatsaan, se on kirjoitettu vasta eilen.
Siivilöin hapesta raskasmetallit.
Maalipurkissa tuoksuvat kukat.
Hyvää joulua ystäväsi nimi toivoo oma nimi.
Ehkä orkidea on liian hauras hiekkakuivatukseen.
Ehkä toivosi on ruostunut kuin eilinen halu.
Jossain siellä voikukka-ajasta koilliseen aukeavat hyasintit.
Odotat ihon kuivuvan, terälehtien leijuvan.
Olen yön päässä jokaisesta kirkkopyhästä,
valtavirta, voimajohjot ja ruusuikkunat,
arkkitehtina taivaasta langennut engel.
Lehteilen peltisen huoneen kumahdella.
Urut soivat ja sadevesijärjestelmät.
Elohopeaenkeleistä, rikkiviisaista ja suolista rakentuu kulta-aika.
Olen öljystä raskaiden siipien tahmea kuohu.
Maalipurkissa tuoksuvat kukat.

Otos

Jos minä tähän annan olla, asiat ratkeavat asioiksi.
Astiastoiksi, elleivät ehdi sirpaloitua.
Kakkulapioiksi, jos tulee tarve keksiä sille nimi.
Lakanoiksi, jos täytyy hulmutella valkoisin purjein.
Harakalla on leveä kämmen ja ehtivä pesä.
Antaa tuolle ja antaa tuolle ja tuolle avaa oven.
Myydään mustavalko -kuvioinen tunika, 3/4 hihoin, melkein käyttämätön.
Kun valaistusta on vähän, tarvitaan pitkiä suljinaikoja.
Kuvassa olen yksin kuin kaksi pientä kissaa.
Ehkä en edusta tarpeeksti kattavasti testattavaa joukkoa.
Minähiljaisuudessa nauraa jokin.
Melkonainen ruumis hyväilee pimiön jälkeistä iltaa.

tsirp

Jouluvalojen kutsussa jauhan appelsiininkuoret lihamyllyssä,
kaadan päälle siirappia ja siunaan taikinan.

Taikinan kohotessa imuroin lattiat ja pyyhin peilipinnat,
pyyhin kaapistojen vetimet ja kaakeliseinän,
saostunutta kalsiumia, käsidesi loppuu
kahden päivän päässä, jokaisessa kerroksessa
kiillotan kenkäparin, en ole varma mehiläisvahan tuoksusta, maistun.
Käyn suihkussa, ajelen kainalot, harjaan kielen, unohtamatta.

Palattuani voitelen laatikoston kiskot saippualla.
Ruokaleipä, sokerikakku ja kolme pullapitkoa paistuvat
sillä aikaa kun poimin lähimetsässä katajanmarjoja.
Pakkaan marjat rei'itettyihin paperipusseihin, samaistun.

Kumihansikkaat ja säämiskä, kuorittua sitruuna mustetahroille, neilikoita,
hengitän jos hengitän jos hengitän jos hengitän.

Sivelen sängyn verkkopohjan pellavaöljyllä.

Vältän koskemasta sähkölaitteisiin märin käsin.

Muuttolintu

Unohdin leikata kynteni ja lakikorkeus tirahti ammeeseen,
vilusi kämmenelle kuin missä oksa siinä onni.

Unohdin leikata hiukseni, urkenin pyhistä puista.

Päätös oli helppo, oli tuttava itätuulen, oli pyhät pihlajat pihalla,
oli viulujen väsymätön yötyö ja vinttikaivolla hyvät hyssykät.

Päätös oli rakennussarja latvakanteleita, oli yksi varvas vähän.



(suomi-runo runotoille)

Runoklubitusta 3.12

Kipinkapin pikkujoulukellot kilisten ja runokorva hörist(ä)en lukemaan yhdistyksen sivuilta lisää Tuli&Savu -klubista. Yhdistyksen toiminnasta kiinnostuneille oiva tilaisuus tavata muista jäseniä ja löytyä mukaan toimintaan!

Perhoresepti

Pyydän synnyttää uudenlaisia ajatuksia hyönteisistä.

Viimeinen nymfivaihe ennen aikuistumista asusti vilkkaasti
liikennöivien saarien tuskin havaittavissa koskivesissä.

     Peräsukaset: Ruskea monofiili

Pyydän värjätä uudenlaiset ajatukset kylmyydellä.

     Runko: Nymph stretch skin ja tussi

Sieltä hän minut löysi lepattamasta
ikkunansa takana paistoi lumiaurinko.

     Selkä: Scud back tms. (pitämään selkäkilvet paikallaan)

Sirkusrefleksien ansiosta en pudonnut vaikka jääkukkaset
kerääntyivät kimpuksi kuin rinteeseen sijattu vuode.
Hyönteistutkija oli nähnyt lumikorennon,

     Jalat: Kutistesukka
     Thorax: Kellertävänoliivinvihertävä dupping
     Selkäkilvet: Kutistesukka (samaa kuin jalat)

(pitkä ja täyteläinen akrobatiaesitys sai hänet haukkomaan henkeä
jumalattarien seurassa, suistoissa, joissa, hedelmät kelluivat,
lihakset ja hedelmäveitset, että hän säilyttäisi lapsenäänensä,
verenpisarat ja vahaliidut ahnaalla hangella)

     Pää: Möykky sidontalangalla ja musta lakka päälle.

ja muisti ettei perhosen kävely ylipäätään ollut erityisen sulokasta,
mutta lepatus ja huojunta,

kun joki leikkasi minut lapsesta aikuiseksi ja takaisin.



runotoille

"Matkoja runosta proosaan ja proosasta runoon"

Tuli&Savu 3/08 on postitettu tilaajille. Mikaelin pääkirjoitus on luettavissa lehden nettisivuilla, mistä löytyy makusteltavaksi myös proosassa ja fantasiassa liekehtivän numeron sisällysluettelo.

Kuljettuasi muurilta muurille he antoivat sinulle sakset ja aloit leikata.
Leikkasit ikkunoihin ilmaston ja ampuma-aukkoihin kuutamon.
Kahlasit kohdusta painon ripustit tornit ja puut, leikkasit kuvan
poikki kaiken mikä kosketti sinua, kuljetit Beetlehemiin sen tähden
luo, sen mikä kosketti sinua, pystytit muurin sen suojaksi.
Leikkasit vastasyntyneen hengitykseen reiän ja pistit pääsi sisään.

(Musteesta siniset huulet)

Häpeällä se myy kengänkiilloketta, ilmaista kiiltoa tarjolla,
vain tänä aamuna vain sinulle joka lähtiessäsi liiskasit sokeritoukan.
Kiiltokuvakansioiden liimasivut kuivuvat, lehtivät, rapisevat kultapölyä,
varastot sijaitsevat taivasakselilla, maan alla tai ylimpänä,
ovia on paljon, ikkunoita ei ole, ehkä kaksi, aamu ja ilta.
Minä käytän parittomia sukkia, vastaan sille katsomalla ohi,
minulla on kolme kuivuvaa kiiltokuvakansiota ja monta ryppyistä nahkaa,
mehiläisvahaa, jos auton nahkaverhoilusta jää yli.
Kyllä minä tiedän että nahka kostuu jumppakassissa, nuivertuu,
että päiväkirjan sivut kiemurtavat, kosteassa kellarissa muste tekee kepposia,
että ensikenkien vieressä itketään yhdessä vähän,
(isä oli tatutoinut ne itse peukalon juureen, kaksi ristiin kuin juuret)
tallotaan ensimmäiset muurahaiset, opitaan juoksemaan, lukemaan,
kirjoittamaan, hautaudutaan yhdessä kuin talvisaappaissa sanomalehtitupot,
kuinka kätevää on kiillottaa niillä peilit ja ikkunat.

(Vuosien päässä maistat yhä pureskellut kynät, musteesta siniset huulet.)

Taivaskoboltissa sun sun sunnuntaikissa.

Sinuttelu (kuin seepraa koivumetsässä)

Sinulla on sisällä kivi joka sattuu olevaksi hyvässä paikassa.
On hyvä että sattuu kuinka muuten olisit hyvä kivi.

Sinulla on nälkä joka on outo kuin laulu jonka vehnä huojui.
On hyvä että vehnä huojui miten muutoin olisit sen korjannut.

Sinulla on askel joka ei kysy lupaa mutta jakaa saada kaiken.
On hyvä että olet kivi kivempi kivoin.

Sinulla on käsi joka ei pelota minua toista kertaa.
On hyvä että osaat juosta.

Pajupilli

Hautajaisissa soitan jotain nättiä ja saako olla lisää kahvia.
Ristiäisissä soitan jotain nättiä ja saako olla lisää kahvia.
Häissä soitan jotain nättiä ja saako olla lisää kahvia.
Syntymäpäivillä soitan jotain nättiä ja saako olla lisää kahvia.

Syntymäpäivänäni soin jotain nättiä ja saako olla lisää.
Häissäni soin jotain nättiä ja saako olla.
Ristiäisissäni soin jotain nättiä ja saako
hautajaisissani. Soitan jotain nättiä ja saako olla lisää kahvia.

Luontopolku

Ei saa astua valkoisille. Vain valkoisille saa astua.
Ei saa astua katukivien saumaan. Pitää kulkea saumoja pitkin.
Ei saa koskea lehtiin. Vain lehtien päällä saa kävellä.
Ei saa astua kastomatojen päälle. Saa kulkea vain kastematojen päällä.

Törmäilen suunnistajiin, kartat leijuvat etelään,
niin kuin syksy on talven esi-
leikki-isä on aika lähteä ja aika saapua perille.

alkulähiömeri

hän käy kaikki tyynni kuin vesisuonet kivessä
     jos vain narraat sen itse
hän käy tihkua läpi harmaan kiven
     jos vain kalautat siltä hengen itse
hän on kiven koti on kiven koti on olla talo
     jos vain tiedät itse sen kidusvaltimon
lapojen välissä kutittaa portaikko joki tai selkäevä
     jos olet nopea voimakas nälkäinen
on nuorallatanssi takaisin mereen kämmensyrjällä konttaavat ripset
     ja suomustat itse avaat vatsan huuhtelet keität syöt soppasi itse
hän löytää kadun
     jos rakennat silmistä mosaiikkipeilin
puhaltaa ja näkee korttelin
     ja ennustat ruodoista kuten äitisi ennusti
jossa kiven sisässä hän ui rintaa vuotaa makeaa