(Laatikoittain hiekkaa naistenlehtiä trippimehua kerro novelle viikonlopun puistotriangeli apupyörillä ja ilman.)

Se tekee kuperkeikoista kaksi, sillä on niskoista vahvin, se on minun.
Se löytää siipisulkia kolmittain, lihassa kiinni vielä, sekin on minun.
Se kertoo kuinka lihassa kiinni olevat siivet ovat myrkkyä,
saat kivuta enemmän ja enemmän ja kuolet ja sitäkin enemmän.
Se on kova tyttö, kun se kertoo.
Se on kova poika kertomaan,
taulua, tuhkaa, satua siruja verta ja turpaankin tulee, kun se kertoo
diagnosoin sille isoja veljiä ja siskoja.
Kun se tartuttaa minun lasta, oikeinko näin rinnuksista kiinni, levitän siivet,
kysyn siltä tietääkö se mitä auringonkilo painaa,
että minun isäni jaksaa nostaa senkin isän auringon.

rakastaa kerrasta ja kätilö painaa jälkeisistä kolmikantaisen kipunuoran.
rakastaa kerrasta ja kaikki jälkeinen on variaatiota.
rakastaa kerrasta ja summa summarum olla hiljaa. olla vain.
rakastaa kerrasta ja aina kesken. aina eräinen.

Kiduttaa itku läikikkääksi nälästä, löytää sellaisia pieniä,
ruusunlehtisalaattia ja lemmikkipiirakkaa voikukansiemenillä.
Hiekkapölyttää lapsesta jano, mehustaa sisään ulos syömään.

Pururata

Suljen silmät ja näen äänet, meren aallot, joista olet kirkkaasti vihreä. Törmään muistista pehmeät hampaat, pehmeät yöt, jokaiset yöt, jokaisen yön, juoksun, kiven, varpaan, varvaskiven ja varvasjuoksun. Palan puuta, hampaat jauhavat minkä jalat juoksevat, juoksen että pures-

kellun on yö, petän on jää, leukaperät yli, virittynyt kannel.

Geenikartta nauraa ikenin ja soi, kukat kuusessa paisuvat, puisevat. Soi on kertoa, pukeutua kuin satu, juosta kuin satu. Kellua satu, kuvittele olet kukka, saduttaa mitä tunnet, kuvat ylimäärätty aisti. Miten niin, onhan niin. Niin on satuttaa. Sattuma tuli tänään, se vaikea. Vaikea pysyä auki. Olla avoin ja radalla.



edit: 7.6.

rajahavainto runoa pelk(k)ää

huikeata harpata koskettimistolta näppäimistölle
[kuin(!?,) (lukuohje: nielaise tauko kuin heräisit merestä
elvytettynä, kuten nielaisisit hikkaa) nukahtaa] nukahtaa,
kun jäsenet tulkitsevat rytmin kuolevaksi

kuulla lukkosulainen tyhjä aivosähkökäyrällä,
kuinka hetki murtautuu yli suonien (,sormien?!)

(valkoinen: leukofobiasta touretteen)

Kotipihlaja on valkoisempi
esiliina on
lokkien kirkuna valkoisempi kuin eilen
psykologit totesivat muuttolaatikko
on vaikeampi nostaa mustia
laatikoita kuin valkoisia laatikoita
vaikka mustat olisivatkin keveyempiä kuin valkoiset pakasterasia
barbababan talo ja erisniminen pupu
mainen hyppivä ranskalaismies
paperista puhumattakaan en puhu
miten valkoinen on värinä
vaikea kuin kysymys
miten hän taitaa yhdyslauseet?

(ruumiillisuuksista)

jos nyt lähdetään siitä että tänäänkin tuuli rummuttaa aurinkoa
eikä se ole toistoa pelkkää että tästä matkasta jää jälkiä ja siksi olemme
yhtä ruumista kuin ennen nyt huomenta kolmen askelparin verran jälkiä
joista olen jäsenten hämärästä kirkas
sen verran kokoinen tuuli hattusi suojelus,
jos nyt lähdetään siitä että meitä on tällä matkalla kolme
kuin sinulla tänään vuosia ja kolmiyhteinen laina-aikani pianoon päättyy,
jos nyt lähdetään siitä että inventio on edennyt tähän

(Sumuhuonesiinne)

Kun ohittamattoman hyvästi valaiset ikävästä kauniin kauhdan

kun kotosavun idästä leimuavat metsot, tulitikkuleikit soitimella,
aina kauniit tuhkimotarinat siellä mun mieleni kuljen missä palaa missä
maisemallisen esikuvan tarkoitus on makuasia
kuulevanhan ahdin kukat ahtimen tehokkuus
niitun keijuparvet pakahduksin men mens
öljyvuodoin sadutetuin järkivuottavin viisivuotissuunni-
telmin tippukivistävät jäiset tänne silmäsulajäät
leikeistä tuttuni keväkuni sumuhuonesiinne

kun leivo leivot enmansorkesterin, hanurijalkaihmeen joutsenvaunuilmeisille

kun sammalpenkit kateissaan käsillesi tuolipyramidit minua minusta minuun
vajoten kielen mennen emm@nuellen
taas on aika selän kaarteen
miumauvuosista vuoteen seen kun kloori kuivaa
kyyneleet kun au
ringon bingon ison mustan ritsoinkissan suu-
kudelmat nurkissa tuulevat pikkukivirähmäiset sinnjet-sinet

kun valkaisen lakanoita parveke täynnä sinuttelijoita.




(lukukokemus/koetus: Runeberg, Runoja 1830)

sirpamainen perusruno odotuksesta

Minussa tuntuu jo huominen,
odotuska sopii kainaloon kuin pallo,
lasten seinäpiirustuksessa reittiä ratkova leppäkerttu.
Liikenne valuu hiljaa,
hitaasti hiljaa puusta jalka,
pallo kainalossa huokaa, hengittää jos unohdan
ihmetellä mistä kaikki nuo parkkisakot tänään,
miksi niin monta ambulanssia liikenteessä,
missä te sen leppäkertunkin sisälle kannoitte.
Olen mielenrauha ennen hermosärkyä, tuokaa minulle
jotain tärisevää ja jotain
kesyä koivua kesän varalle,
pyykit olen ripustanut jo puoleentoista kertaan,
ihmetellyt kuka keksi risteykset,
kumpi oli ensin talo vai tie,
siivet vai pilkut.
Älkää nyt kiusatko sitä leppäkerttua,
odotustani älkää kiusatko.
Muistan peilisalit, huvipuistoistot joissa aina
haisee pissa ja huono olo, äiti pesemään,
ne rytmittävät sen niin hienosti,
äiti tuu parvekkeelle täällä huutaa jaakko aksel eemeli.
Kissankulmalla kaikki hyvin,
miten paljon olen maksanut tästäkin odotuksesta,
tästäkin huomisesta. Risteyksestä. Sentään ei
pikkusisko liputa tankoa,
ei puu-ukkopuukko verestä illasta ambulanssia.
Saan kirjoittaa näitä sanoja rakkaudesta, tarkistaa
että veturissa riittää patteria aamuun, että
maneerit kiertävät puista rataansa.

Muodollisuuksia

Maa viekas on ja kylmä kevätlieriö.

Läikkyä suoraan ohi

ihosi. Aurinkosi. Kääntyä.

Erottaa leikkaus.

Paleltaa kuin olisit piinnyt vasta.

(Keraamisesta putoavasta vesipisarasta)

Ymmärsin kuolevani joku päivä rakastuessani tänään esineeseen.

Sade lakkasi kun kämmenteni syli otti hänet vastaan.



Lasitetun pinnan alla hän on säröillä niin lämmin, lämpö herkin
että kaulani kasvoi kuihin, kirsikoihin,
ja sormeni kiinni kristallina soivaan kiveen.



Kuule kuinka hän soi, kuinka sormenpääni hänessä soi.



Sormeni ovat, tänään todella, senttejä pidempiä eilisen sateen jälkiä.

Järkevintä olisi sijoittaa salaojiin ja syntyä Suomeen,
käyttää paperiastioita lautaksi asti.



Eilisen sateen jäljissä ymmärsin sormiani paljon.

Ymmärsin kuolevani kun kämmenteni syli otti hänet vastaan.



Epäilijöille näytän löytämiäni lehtiä, hyrisen vettä päälle.
Odottaessa pyydän häntä seuraamaan poskipäitäni, tiedän huulet,
kerron vaihtaneeni uutiset kaihileikkaukseen.



Kysyn avaako hän silmänsä myös sinulle. Kysyn joko tulvii.

Ymmärtääkö hän kuolevansa joku päivä.

Kolme vasta/u(u)u/sta

Ymmärrän että tulppaaneita on enemmän kuin sipuleita,
että asukkaita enemmän kuin sänkyjä, mutta miksi
ovia on enemmän kuin ikkunoita.
Montako kylää mahtuu palloon.
Miksi on niin vaikea sulkea haluava vihreä sylistä.
Seurakunnan kerhossa on alettu rukoilla ennen leikkiä.
Yläkerrasta tapahtuu jotain mitä astiakaappini resonoi.
Toukokuu ja kaikki maailman taudit kukkivat jo norjanangervot.
Yläkerrasta tapahtuu jotain
kuin puhuisi kolmivuotiaan kanssa puhelimessa:
tällä on nämä siivet vaikka ei se lentää tahdo.
Mennään yhdessä kokoon, ihan pieniksi, käsitellään.
Sillä sinä olet jäykkä ja lakastumaton.
Sinun kanssasi taas minä tahtoisin näitä metsiä mennen tullen.
Sinun kanssasi tahtoisin nukkua lattian läpi.

,,,

Värität ympyröistä öitä kipuat ikävää lisää välimerkkejä.



Kipuat ympyröistä öitä, värität välimerkkejä, lisää ikävää.

Lisää öitä, ikävää. Ympyröistä kipuat, välimerkkejä värität.

Kipuat välimerkkejä, värität ympyröistä lisää ikävää. Öitä.



Värität ympyröistä. Öitä kipuat. Ikävää. Lisää. Välimerkkejä.

Vähästään asioin sinuille

Lanteilta kuulen olla kotona
taas läpi savuisten verhojen
ikkunalaudat kukkien Eurooppaa
tuulen tuulet nämä tuulen sinun tulet.
Lapsen silmät pölyssä, minäkö sinut
tähän Beetlehemiin synnytin, tähän verolle laskin
irti itsekkään ikävän napapiirille,
Dublinin yksinäiset aamukrapulat.
Soitit tänä aamuna onni on laskeutua luuhun
täyttää silmien kraaterit kukkasipuleilla,
pölyttää kyynel
kaasuttaa, tuohtua koivuista naamareista.
Minä tunnen tuon liilan värin hän sanoo,
krookusten aika on ohi, se on pyhästä laskettu
postileimasta kaiku.
Minä että olin eksyksissä ja jouduin vangiksi,
vaikka krookusten aika on ohitettu kuin kevät.
Hän että yhtäkkiä tulivuoria ja tuhkaa ja vettä.
Ensi yön nukun sitten yksinäni
kirja kupeella jonka talutin ulos maksamatta.


(Toistan kirjeen vaimolleni,
yksinäisyyden sanasta sataa,

vaahtoan kylpyä omasta, takaa.)

Avaruusromun tul(e)vaisuuudesta

Yhdeksän aikaa avaruusromu kiertää hänen vatsaansa
kunnes jokin pieni kuin pilven ääni,
kuin magneetin lempeä käsky,
ja avaruuksiin heitetty tietää missä asennossa haluaa syntyä.
Hän synnyttää robotin,
voi kuinka, hän itkee, voi tätä,
oi onnea etten pakottanut sinua riisumaan haarniskaasi.
Jos asento onkin pyöreä,
herkkä kuin pyöreä kuin omena tai merimiina.
Jos hän on kuljettanut, tulvinut ja padonnut yhdeksän ajan
kohtuunsa kaikki maailman meret.
Jos asento siis on pyöreä eivätkä suomut erehdy,
kuuletko alusta lopun vai lopusta alun,
vai merenalaisen tulivuoren purkauksen:
hieman sienen muotoista pisarapilveä, helinää, kuinka kaunista
syntyä kuolevaksi.
Kuinka kaunis kuumaisema,
saareksi syntynyt tuli.
Mutta jos asento onkin munan lainaatko polveasi?

Kuuntelen valovuodet, kiskojen kiiltävän rytmin,
metsän silmäniskut, vat vas, vat vas,
vastaan latvahammasrivit,
välikausitakkien rikkireunaiset vuorit.
Kaikki on      hyvin on
jokainen kortteli pesee harmaata rakentaa sätein nosturein.
Kuuntelen kipinän vapaapäivän,
kuinka kadut, kiskot,
kuinka kadut, kiskot, kaikki tiet vierivät mereen.
Kuuntelen pölyisen auringon, vuosien vaatekoot,
meren kohinan lattianpesuvedessä.


edit 22.4.

(Päivän Totoro, päivän Uutinen)

Kirjoittaa öljyinen järvi, mustapalleroiden pelko,
unohtaa musteiset kalat ja niiden musteesta painavat silmät.
Unohtaa silmät (saahan sitä yrittää),
unohtaa nuijapäistä sammakot, koteloista perhoset.
Entä se ihan valtava joka nukkui ja röhisi että (kuorsasi humalaansa?)
löytyisit (löytyisin!) eli nimesi on,
nimesi on Elin?
Ikkunan takana juoksijan jalat maitohapoilla, ihana tunku,
ruumiillistunut joki meren pintaa, hyväillä, ei,
hyväillä on väärä sana tähän, ihan väärä öljyinen jokin
ottamaan sinut vastaan...
Tuntosarvet! (tuntevat sarvet :)
Miekkailla rikki poikki poikien
(kanssa. Miekkailla hyvää päivää)
sateenvarjo hiekkaveneen purjeeksi,
rakentaa onnettomuudesta jokin paikka (jokin räjähtelevä).
Tahdon nähdä miten olet, miten Elin on kasvanut
tämän metsän (tänne mahtuu vaikka kaksi)
valtiaan (Totoro ihastuu, katso äiti, katso kissapussi!)
Ennen vanhaan puut ja ihmiset
ja kuut ja vedet olivat ystäviä keskenään.
Siis surullista, epäreilua. Odota,
tänään minulla on tärkeää asiaa: (mutta se vei sateenvarjon...)
petroli on lempivärini.
Me näimme sen, kuoriaisen, öljytyn kilven,
(kirjoita nähty, kirjoita aloilleen pakotetut siivet)
se oli kääritty pähkinöihin,
(kumpi tätä autoa ohjaa sinä vai sinun äitis?)
käärimme pähkinän maahan, sen sadun
kun sammutan valot, toivon hyvän,
kirjoitan lentäväni sinne missä järvi on järvi
(jään alle joutuneelle ei ole tehtävissä mitään,
mitään ei ole tehtävissä?)
Kirjoittaa öljystä värähtelevät tuntosarvet?

(Herätä veneen vierestä)

Ohi kehräävien saarien, merennielun, ohi vaahtoavan tihkuitkun     ikävöin
alla kylpyaallon vaahtovallan, alla hänen vaahtopäissään      näin      merenöin
miten näkin muorin rukki hurraa levästä lankaa levähtää,
neuloo ikävästä hyvän veneen, veneen hyväillä yöstä pehmeät aallot,
(nuolaista vene ennen kuin se tipahtaa)
herahtaa vesi kielinen vesi, kuulla yön saaristo on rintalasta
(rintalasta painaa rintalasta, kumpaan herähdät tänään)
hengittää ohi vaahtoavan tihkuitkun, herätä hengittäen yhä

Alaviitta

He ovat niin kauniita. Heidän kenkänsä. Ja heidän äitinsä kengät.
Kuinka paperi lentää ja huivi agragadabraa.
Kuinka lelukuvastot ovat puutelistoja, tarhassakin on
tytöille sellaisia kauniita korkoja,
kun pojilla on sellainen sääntö ettei pojat niistä tykkää.
Kuinka kissapentu on narutettu tuoliin ja väsyä viittovat silmät.



(- Mutta miksi se on sidottu?
- Koska minä olen mies ja sen aikuinen ja voin ostaa sille leluja.)

Selpyä itsestään: vieräävät kielet eivät sammalla.

Pikkukakkosen valossa marinoin merenneidon se ui jotakuinkin ja näin

(Tämä ei ole kuulokoje on off aamuöiseen sateeseen sävelletty oppimistesti)

Jos hän haluaa annan hänelle teipatut varpaat
kynnet jos hän haluaa annan hänen teipata
varpaat kiinni varjoihin kanien käpälät aamuöisen pesäpuun, kesäkuun
kukkivien parvekkeiden juuret
mullassa annan hänelle pensaikossa
kynsisakset jos hänen ensisijainen oppimistyylinsä on auditiivinen
olen juuri oikea valinta, syön hänet
jos hän haluaa syötän sinut ensin
röyhtäytän ja hyppyytän suuren vihreän pallon
päällä ja sisällä ja silloin sinun on hyvä
eikä hänen korviansa särje ja hän pystyy
melkeimpä kuulemaan ihmisten puheen, hei oikeasti
minäkö haluaisin sinut takaisin
maidonmakeana nahkanokka nälkäisenä auki rähmäisen aamuauringon
vatsanpuruja varttua vasten kaikennielevä suusi rintaa
hamuten minäkö sitä rumbaa keitellä
kaikki mikä joutuu kosketuksiin suusi kanssa
enkö kieltä mielisi korkata hopeakylkinen
antaa hänen tunnustella asuani ääntämisen kautta onkia
aamiainen kaikkina vuorokauden aikoina
merestä mullasta jäniksenrintava tomaattiterttu
omasta puutarhasta, muistinko mainita
juustontuoksuiset kädet, vai oliko se tuoksu
kun marinoit pienet pienet
maitohumalaiset nyrkkisi suussasi jäystit itkuiset ikenet
ja olisin voinut syödä
sinut aamupalaksi kaikkina vuorokauden aikoina ettet ikinä

ja olisin voinut näkyä nännit nietoksista
pystyt rinnat? riippakoivut?
(yrittääkö hän tunnustella asuani ääntämisen kautta)

ja olisin voinut syödä sinut aamupalaksi
kaikkina vuorokauden aikoina ettet ikinä ikinä
kasvaisi isoksi, hurjastelisi jänistä, onnenkalua, käpälää
kasvaisi minua isommaksi.

(Lukkopurevat vedet)

Painaa höyrytekniikalla meren huulihalkio jäniksellä laivaa oikoa päähineenpurtevaa tuulituulta kallistelevaa vähän jäähilemurhetta hur hur huurretta rasvatyynikerrossyrjäkylän papukaijamerkitys yskii tunnustuksia:
yksin Styksin syli styyrpuurissa auki ryskin rakkoleveän väylän käpälän

kuljeksia onnellinen migraatio
uneksia paprikaviljelmistä suuasento muistuttaen     pupu haluaa tulta

oljenkorsiinsa      sadutusta kuuromykkien hirnyrkkien
luomille laskeutuneet pajazzovoitot, sormitukset ja soinnut mylviväin vuotosten
ehkäisyvaahtoava kosketusharmooni = hipellyssynkooppi daktyylivastikkeella {tupakkitytöt parvekkeilla pikkuhousupuvuissa irtokorvasuojaimet
tillikoivat siipioravat lukkopurevat vedet karkailemaan} sylit yksin

. . .

onnittelemme Harrya

kanssa Kristian

Tuli&Savu 1/08

on ilmestynyt.

Sisällys:

PÄÄKIRJOITUS Proosasta, runosta ja rahasta

MARGARET ATWOOD Todellisia romansseja
suom. Suvi Järvinen

GUILLEVIC Otteita Euklidisista muodoista
suom. Kristian Blomberg ja Ismo Puhakka

VESA HAAPALA Sarjallisuudesta

VIROLAINEN NYKYRUNOUS
Jaan Kaus: Runous yhteiskunnan tuulissa
Jaan Kaus: Runoja
Karl Martin Sinijärv: Kiitos
Fagira D Morti: Runoja

VICTOR SEGALEN Etelään suunnatut steelat
suom. Kristian Blomberg

ARVOSTELUT
Göran Sonnevi: Valtameri
Sergei Zavjalov: Melika
Teemu Manninen: Lohikäärmeen poika
Mikko Myllylahti: Amerikkalainen yö ja muita runoja
Jonimatti Joutsijärvi: Tule on minun nimeni

Peruskorjaussuunnitelma

Ennen kuin kirjoitin en ollut
hyvä, täällä on nyt
kellarillinen vesuviusta ja vesivahinkoa,
miten nopeasti voitte tulla,

vaikka en minä teitä teitittele, katuja kumarra,
vaikka tahtoisin kirjoittaa tukevanpohjattomasta
lokkien kirkunasta ja oleanterin lehdestä,
laastaroidusta peukalosta ja peukaloidusta laastarista,

kirjoitan polttavan pehmeät perustukset,
hidastan kun sukellan kun pysähdyn:
tässä sinulle kokoiseni kompassi
kasvaa aika irti, rattaista siivet.