(Keraamisesta putoavasta vesipisarasta)

Ymmärsin kuolevani joku päivä rakastuessani tänään esineeseen.

Sade lakkasi kun kämmenteni syli otti hänet vastaan.



Lasitetun pinnan alla hän on säröillä niin lämmin, lämpö herkin
että kaulani kasvoi kuihin, kirsikoihin,
ja sormeni kiinni kristallina soivaan kiveen.



Kuule kuinka hän soi, kuinka sormenpääni hänessä soi.



Sormeni ovat, tänään todella, senttejä pidempiä eilisen sateen jälkiä.

Järkevintä olisi sijoittaa salaojiin ja syntyä Suomeen,
käyttää paperiastioita lautaksi asti.



Eilisen sateen jäljissä ymmärsin sormiani paljon.

Ymmärsin kuolevani kun kämmenteni syli otti hänet vastaan.



Epäilijöille näytän löytämiäni lehtiä, hyrisen vettä päälle.
Odottaessa pyydän häntä seuraamaan poskipäitäni, tiedän huulet,
kerron vaihtaneeni uutiset kaihileikkaukseen.



Kysyn avaako hän silmänsä myös sinulle. Kysyn joko tulvii.

Ymmärtääkö hän kuolevansa joku päivä.