sunnuntaina, huhtikuuta 13, 2008

(Herätä veneen vierestä)


Ohi kehräävien saarien, merennielun, ohi vaahtoavan tihkuitkun     ikävöin
alla kylpyaallon vaahtovallan, alla hänen vaahtopäissään      näin      merenöin
miten näkin muorin rukki hurraa levästä lankaa levähtää,
neuloo ikävästä hyvän veneen, veneen hyväillä yöstä pehmeät aallot,
(nuolaista vene ennen kuin se tipahtaa)
herahtaa vesi kielinen vesi, kuulla yön saaristo on rintalasta
(rintalasta painaa rintalasta, kumpaan herähdät tänään)
hengittää ohi vaahtoavan tihkuitkun, herätä hengittäen yhä

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ikävä ettei runon loppuun saatu pistettä. Siinä on kuitenkin paljon miellyttävää ainesta. Luettelen kolme: "hänen vaahtopäissään", "rintalasta", ja "merenöiminen". Ne myös kietoutuvat toisiinsa jotenkin totalisoivaa kontekstia murtaen. Lopputulema on mitä tunnelmallisin, mistä kiitos. Sen sijaan edellisen runon "korko" jäi hämäräksi. Onko se siirretty eri rekisteristä?

Sirpa Kyy kirjoitti...

Kiitos!

Mitä edelliseen tulee, niin kyseessä kaiketi perjantai-illallinen ratto(poikasratto) - leikkiä kiehnäävien poikasten kielen kuljetuksen kuvaus. Korko käynee työstettäväksi :)