perjantaina, huhtikuuta 11, 2008

Alaviitta


He ovat niin kauniita. Heidän kenkänsä. Ja heidän äitinsä kengät.
Kuinka paperi lentää ja huivi agragadabraa.
Kuinka lelukuvastot ovat puutelistoja, tarhassakin on
tytöille sellaisia kauniita korkoja,
kun pojilla on sellainen sääntö ettei pojat niistä tykkää.
Kuinka kissapentu on narutettu tuoliin ja väsyä viittovat silmät.



(- Mutta miksi se on sidottu?
- Koska minä olen mies ja sen aikuinen ja voin ostaa sille leluja.)

Ei kommentteja: