tiistaina, kesäkuuta 03, 2008

Pururata


Suljen silmät ja näen äänet, meren aallot, joista olet kirkkaasti vihreä. Törmään muistista pehmeät hampaat, pehmeät yöt, jokaiset yöt, jokaisen yön, juoksun, kiven, varpaan, varvaskiven ja varvasjuoksun. Palan puuta, hampaat jauhavat minkä jalat juoksevat, juoksen että pures-

kellun on yö, petän on jää, leukaperät yli, virittynyt kannel.

Geenikartta nauraa ikenin ja soi, kukat kuusessa paisuvat, puisevat. Soi on kertoa, pukeutua kuin satu, juosta kuin satu. Kellua satu, kuvittele olet kukka, saduttaa mitä tunnet, kuvat ylimäärätty aisti. Miten niin, onhan niin. Niin on satuttaa. Sattuma tuli tänään, se vaikea. Vaikea pysyä auki. Olla avoin ja radalla.



edit: 7.6.

Ei kommentteja: