Minulla ei ole antaa sinusta pitävää selitystä.
Esiinpuheenomaiset lapset ryömivät äitinsä rinnalle,
mustiin pukeutunut kevät kääntyy sateenkaareksi taivaalle jota pääskynen
ettet kääntyisi katsomaan taaksepäin.
Tahtoisit kulkea kadulla ilman kiristäviä alusvaatteita,
mutta entä jos jäät auton alle.
Sen tähden ennusta ihmislapsi ja sano koneelle:
ne vähät jotka ovat jääneet jäljelle ryömivät esiin.
Periophthalmus elää murtovesirannoilla ja magrovemetsissä,
ne pysyvät kosteina kasvien alla tai akvaariossa mutta lasiin ei saa koskea.
Hiljainen on veden alle jäänyt kylätie,
odotettavissa loppumattomia rämeikköjä, vesikäärmeitä ja malaria.
Kuuntele kuinka vuorovesi ääntää aamua auki
ja joki odottaa suu avoinna pajukoria.
Saat kutsuja puutarhajuhliin, mutta jäät kotiin,
koska kotiin on moni kuollut.
Vuoret lohduttavat, pudottavat tulen suloisuuden
ja pyhien lukumäärä tulee täyteen.
Tosiasiassa ne roikkuvat rinnoissasi kiinni etkä saa vuosikausiin pukeuduttua,
mutta pajunkissat nauravat, rakentaminen ei lopu koskaan.
Asettelet kaloja kuin pilkkuja ja tunnustat eläneesi.

Jykevät hiekkakiviset kehämuurit nousevat vedestä      lumopuu linnan pihalla kuuntelee viimeistä päivää nimetön lintu juoksee veden pinnan rikki       pommikasvit räjähtävät samaan aikaan laskeutuvat portaat kiipeävät pyhiinvaeltajat paljain polvin kontaten      vieras puhuu kuin joutsen kylpee vauvanammeessa     ui selälle ja menettää pohjan      ilmasto lämpenee kasteen jälkeen hiljainen seurue nousee ylös järvestä kuin nainen käy supistusten aikaan polvilleen etukumaraan asentoon      putkista liukenee rautaa lumopuun mukana sukupuuttoon kuolee valkoinen kukka ja sininen lintu      kellarin täyttyessä tornit voivat pahoin ja ampuma-aukkojen hengitys tihenee      mangrovejuurakko herättää orapihlaja-aidan satavuotisesta unesta

Kuuntele. Kevät riistäytyy käsistä, vihreä tsunamiaalto.
Puiden sukusolut nenässä aivastellen aavistat seuraavan kappaleen,
syntymäpäiville pyhitetyt sunnuntait.

viesti

oli seppä ja kotipoltto        oli työväenlehdet pankkikirja keskiolutbaari huoltoasema ja pitäjä       oli kylä ja kylänraitti       pärehöylä tuppipotut olkaimelliset potkuhousut ammattimies kiertävä imurikauppias ja peileistä peruuttaen kenkien hoito       yhden millimetrin käämilanka       oli paperikirja ja kotiruoka       matonpesulaiturit tukinuitto kiviholvisillat riihenpuinti hammond-urkuri savusaunoen työmoraali ja palvelu       oli suolasilakat       oli kotiteurastetut höyryveturit ja kansantanssit       rannekello haaparuuhi hiidet ja himmeli       oli köllit vastat vai vihdat missä on talonmies kysyy kriittinen journalismi      aktiivinen devalvointi turkistarhaus pitkä saksa puskaradiotieto kalevalamittaiset talkoot ja kotitekoinen makkara

Seison rannalla jotakin vialla,
tuuli mättää ja joutsenet hymyilevät uhkaavasti.
Tämän maailman nurkat luulevat olevansa minua viisaampia,
lähettävät viestejä, bakteereja, pölyhiukkasia, loiselämää,
monta tapaa säästää postikuluissa.
Millä vuosikymmenellä sinä asuit, kun kirjoitit minulle matalaa
puutaloa siellä täällä pari kivistä,
lakanapyykkiä ja paitoja kuivumassa, missä kuivuvat mustat
mekot joita he käyttävät, hevoskärryt ja kolme tehtaanpiippua.
Miten linnut koostuvat, äänet ja tuoksut joita siivet halkovat,
halkovajat, avatut siirtolohkareet ja kiven sydän.
Jos nyt kurkottaisin reunojeni yli valuisi käsistäni
hunaja, mutta tervainen ja paljastava
venyvä liimasidos kahden maailman välillä kutsun sinua
käymään pöytään, käymään maate, käymään vieraissa
että tuntisit minut paremmin ja olisit nälän syy.
Syy mastota saaret ja kutsua purjeet,
syy sinetöidä kirje sormenjälkitunnisteella.
Syy käydä verikokeissa ja todeta että kaikki on hyvin.
Mutta minä seison rannalla ja olen jotakin vialla.

Alan tänään lapsuudestani ja kiipeän ylös kirkasta lasiseinää vauva syöttötuolissa yltäpäältä mustikassa nuori mies ja tauluteeveessä teinityttö alusvaatteisillaan peilin edessä tupeeraamassa tukkaa kännykkä kädessä jakkupukuinen nainen keittämässä kahvia vanhus liedellä      neljävuotiaaksi söin tuttia kuusivuotiaana opin lukemaan seitsemänvuotiaana Tiina-kirjoilla leikittiin köyhää tyttöä ja nukke sai olla orpo sisar      leirinuotiolla paistettiin kitaraa sairaalassa syötiin kissanpentuja aamiaiseksi talon tapaan kymmenen tyttöä laudalla langan laihalla      synnytyssalissa vaihdettiin kesärenkaat isi ota koppi       niin lähellä illat kun sulaa metallia valutettiin silmäkuoppiin valettiin tulevaisuus kuunneltiin tulevaisuus nähtiin iskelmiä ja kaikki ratakiskosta kravattiin niin kaukana aamut kun he istuivat samassa pöydässä

ja lopulta tulee vuode joka on korkeampi kuin vuori      raavit isommaksi aukkoa jonka läpi pahoinpidelty sydämesi hakkaa sinä teit sen ihan itse ihan itse huijasit itsellesi keväisen raikkaat vuoret vaikka piilossa tärisit hyvin ohuen kemian varassa      annat pitkän nostaa sinut ilmaan likaisin kynsin nuolet ne puhtaaksi katsot maailma on hyvä paikka pudota

Katsokaas olen kulkija kuun lapsen äiti aamutaivaalla kukkiva hopeinen sirppi korkearesoluutioiset sielut paperikorissa levoton       sanoit että minun pitäisi harjoitella yksinoloa olla yksin tuntea yksin koko lintujen sekakuoro johon sormet liimautuvat kiinni kuin lapsi horisonttiin jonka olet virittänyt pyykkien kuivua yötuulessa       maalatun valon kosketus kuumeisen lapsen ohimoilla et ole etsit sille sanaa mutta sanat karkaavat luoteeseen kuin sängyt ei-kenenkään maalle      missä pyydät minua olemaan hengittämättä tämän säkeen verran pidättelemään kertomusta yöpöydällä palaa lamppu jotta näet miten rinta kohoilee ja kohoilevien rintojen mahtuessa maisemaasi et ole enää koskaan

Oletko vielä surullinen hän kysyi ja silmille levisi raukean mansikan aaltomainen puna       taidan olla allerginen rakkaudelle hän vastasi ja lapset syöttivät vattumatoja kielellään      heinät vinkuivat ikkunan alla jokin toinen lapsi jolla punaiset shortsit ja ruskea teepaita tyttö vai poika minä lakkasin pukemasta lapsiani kun poikaa sanottiin tytöksi      sillä tavoin minulla on sinusta hyvä olla että emme ole päivää vihaisia paitsi yötä päivää yksinään ja yksinään on ihmisen oltava kun puhelin soi äiti kun puhelin soi äiti kun tahdon sinun pelaavan kanssani afrikan tähteä pääsiäistiput ruukussa keskellä kesää      sataa kieli ulkona hapan piimä tekee vatsalle hyvää mutta mitä tekisimme sinun vuotaville silmillesi

Käännät asuntosi savista pohjaa auringonkukat tuoksuherneet ruusupavut odottaen kunnes suomuinen yö kääntyy aamuun ja avaat silmäsi       et näe eteesi mutta ihosi tuntee maailman muuttuneen      luot sen      käärit sen kerälle pakkaat reppuun ja lähdet       odotussalissa tuulee vielä yöltä vereslihaisena tunnet oma tuoksusi on ainoa mitä ajattelet on maailman kuoret repussasi      kun ajalta ennen auringonlaskua tuttu ääni kysyy oletko myrkyllinen vai kuristatko paljasta      leukasi paljasta hampaasi paljasta kaikkesi tähän kippoon fosfolipaasit hemorragiat proteinaasit vuoda       itsesi kuiviin niin huoneesi kasvaa omenapuuta ja sommitelma on silmissäsi kiinni kuin hajumolekyylit kielessä

Kuuntele. Ajattelen ainoastaan neljäsosanuotteja.
Kirsikat kierivät lattialle, syvänpunaiset kaupungit,
rakkauden tunnistaminen on sinulle suuri.

Kuinka monta kertaa minun on sanottava sinulle hyvästi näiden kutisevien pilvien alla kun sääret ovat karvatupen tulehdus märkärupi maitorupi atopia      punaisissa kohdissa tutkimme äärettömyyttä äänen kiertokulkua huomista      ja tahdon kertoa sinulle miten tulppaanit ja ruusut ja syklaamit elävät sinun silmiesi tahdosta kun kevät on myöhässä ja räntä piiskaa      mutta nyt aurinko erottaa meidät kuin pilviverho meidät auringosta eikä yö tunne päivän tulevan vaan jää maan vangiksi kuin itikanpurema ihoon

Korvat kihelmöivät kevättä rinnassa pakahtuva eteinen hormonihyökyineen koko vihreä hiirimetsä       tahdoit tehdä hänelle hyvin avata oven sanoa kiitos ja ole hyvä ja ilman muuta hän on tervetullut      kutistuit katkeamattomaan virtaan ja kulkit ohi kuin lokit olivat takertua hiuksiin kiinni koska kanniskelit siellä leipäviipaleita sorsille      kädet tahtoivat tuntea kasvun elämänviivojensa alla tuntea kevään hiekkalaatikolla ilon punaiseen lapioon tarttuvan pienen käden synnyttäminen pelotti häntä kuin hiekasta esiin kaivautuvan pääkallon silmäkuopista purkautuvat madot joita lapsi pelastaisi kuivumasta sateen jälkeiseen asfalttiin      jota aurinko ja käskit häntä ajattelemaan lasinsirpaleita ja käytettyjä neuloja kun katsoit häntä ohi silmien eikö meidän ole hyvä näin

Kuuntele. Suru on sammaleista kuivatettu,
taloksi tilkitty.
Jauhoa sormien väleistä.

Kuuntele. Tänään kaikki kulkevat käsi kädessä.
Kevät roikkuu suoraan ohimoille pitkinä loiventavina pyykkikoreina.
Mitä siitä, jos lapset katkovat sinulle muutaman narsissin.

Kuuntele. Mitä enemmän huoneita sitä vähemmän päiviä.
Keinovalon alla ajatus heräämisestä.
Keskipäivän sakka.

Tämä on yksityiskerho vain tosi seikkailijoille
Juttua siivittää amputaatiosta selviäminen
Suhteeseen pitää mahtua selkä ja molempien tahto
Syöpään sairastuminen vaikuttaa myös seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen
Jos tunnistaa merkit ajoissa
Pelastaa vai pelastautua
Kaukosuhteisiin liittyy monenlaisia ennakkoluuloja
Vaimoni neurologinen sairaus estää seksin harrastamisen
Tiedostan että minussa on jotain vialla
Leluja!
Kerron että sinussa on jotain vialla
Suremiseen menee ihan hirveästi energiaa
Itsetuntoni käy matalapaineella vieraissa
Mitä tehdä vilkkaalle mielikuvitukselle
Montako kertaa olet etsinyt hänen paidastaan vieraita tuoksuja
Stressi, uupuminen, työhuolet, lapset, likapyykki, tositv
Mitä tehdä kun mielikuvitus meloo autiolle saarelle tai kiipeää puuhun
ns. fantasia
On tietysti ihmisiä, joiden mielestä se on ruoan tapaan vakava asia

Kuuntele äiti, katso, äiti, äiti!
Tahtoisit heidän unohtavan,
kun yön ja päivän välimaasto kukkii.

Kuuntele lapset.
Sydän menee riemusta umpisolmuun.
Ääripisteissä kevät ja kevät.

Kuuntele. Valkea. Näinkö.
Verkkosi toistaa päätä, venelaulu vasta tuulessa.
Katiskasta löytyy kuollut piisami.

Nojaava tavun omainen kukkiva toiminto
Pilvenriekaleista piirtoheitinkalvo tavoitella sinne jonnekin
Pallosta purkautuu pieniä kiviä
Linnut palaavat ja ilmansuunnat kädelle
Sinun siltasi siellä kaukana toistaa ikuisuuden jokaiseen auringonlaskuun
Minulla vieraita kerroksittain, hiirenkorvien kuuloluut,
kaikututkimus ja pimeään karkaava sydän

Kymmenen pulloa rivissä

Tämä liittyy tarinaan, jossa sydäntä punnitaan
olemuksen keveyttä kuvaavaa höyhentä vastaan
Syvä magenta kuvastaa rakkautta ylhäältä,
rakkautta, joka on synonyymi suopeuden
Mä oon tosi kauhuissani ku mun iskä rikko kerra pullon pöydän reunaa
ja uhkas sillä äitiä
Tuhansia viestejä: “Tämä on alku.”
Rakkautta ei saa pulloon tai piirtymään röngtenkuvaan
Rakkaus ja parisuhde ovat monimutkaista kvanttifysiikkaa
Sinä kaistapäinen et vain osaa vaihtaa suuntaa
Viina on katoavaa ainetta, se loppuu aina kesken
Se kallisti kellertävän sisuksensa tuijottamaan särkevää,
aidatulla alueella makasi satakunta ihmistä alusvaatteissaan
Nainen, metsästä mies ilman pillereitä
Niitä mustia ihmekiekuroita
Parvekkeella kymmenen pulloa rivissä täynnä tuhkaa
Kuuntele masennuslääkkeiden jämät vesistöissä
Suojele luontoa – suosi suomalaista hanavettä
Lohdutus suuntautui tuntureiden yli, purovesi haisi lievästi öljylle,
taivaan valojen kitoutuneisuus painui mieleeni ja kiipesin alas

Jossain siellä kaukana sinä teet historiaa

Talot pursuilevat tonteiltaan, kun Oidipuksen silmät puhkeavat kukkaan.
Maa hautuu jalkojesi alla kuoriutuu kananpoika, pakkaat sen muoviin,
kuuntelet kuinka naapurin lapset hakkaavat patteria.
Siivoat huoneen päivässä, mutta ikäväsi ei valmistu ikinä,
pata kauden kasviksista, koti ilman laitoja, olet aina tervetullut
uneeni, valuu hiekkaa silmistäsi. Tänään kukaan ei nuku,
paitsi kaksi miestä pressun alla kaupan edessä.
Kuvittelen heidät toisiinsa kietoutuneena, toisella on isän kasvot.
Nousemme kukkulalle, vedestä, viinistä ja kyyneleistä läpimärkinä.
Minulla on viisi minuuttia aikaa kertoa kaikki ennen kuin esirippu aukeaa
ja kertoja astuu esiin.
Hänen sanansa ovat viisikymmentä tulppaania sinkkisangossa
kaksi kimppua kympillä täyttä vautia eteenpäin,
kaikki mikä on kerran alkanut.
Jossain siellä kaukana sinä teet historiaa,
silmät vuotavat verta, päivä kirjoittautuu mieleesi kukkivina kirsikkapuina.
Kolme ruokalajia juomineen, mitä me tiedämme simpukoiden seksielämästä,
Valtava vyöryy päälle spiraalimuodostelmassa, massasilmukat
kutevat syvissä vesissä. Tähän kohtaan iskee salama,
alkueläintuotanto käynnistyy, mutta olemme löytäneet lääkkeen sitä vastaan.
Voi sinä onneton, sanoo Iokaste.
Nousemme saarelle, vedestä, viinistä ja kyyneleistä läpimärkänä.
Uppoava laiva pulputtaa hetken ennen vajoamistaan, mitä ottaisit mukaan?

Kuuntele, se on pyhä, sula, sinetti,
laulu, jonka hyväksyt, kuulet kohoilevan rintasi läpi.
On pysähtynyt metsä.

Kuuntele. Tässä metsässä palaat lapsuuden
maailman keskipisteeseen.
Muratit kierätävät runkoa. Hännät, hiukset, käärmeet.