Käännät asuntosi savista pohjaa auringonkukat tuoksuherneet ruusupavut odottaen kunnes suomuinen yö kääntyy aamuun ja avaat silmäsi       et näe eteesi mutta ihosi tuntee maailman muuttuneen      luot sen      käärit sen kerälle pakkaat reppuun ja lähdet       odotussalissa tuulee vielä yöltä vereslihaisena tunnet oma tuoksusi on ainoa mitä ajattelet on maailman kuoret repussasi      kun ajalta ennen auringonlaskua tuttu ääni kysyy oletko myrkyllinen vai kuristatko paljasta      leukasi paljasta hampaasi paljasta kaikkesi tähän kippoon fosfolipaasit hemorragiat proteinaasit vuoda       itsesi kuiviin niin huoneesi kasvaa omenapuuta ja sommitelma on silmissäsi kiinni kuin hajumolekyylit kielessä