Jossain siellä kaukana sinä teet historiaa

Talot pursuilevat tonteiltaan, kun Oidipuksen silmät puhkeavat kukkaan.
Maa hautuu jalkojesi alla kuoriutuu kananpoika, pakkaat sen muoviin,
kuuntelet kuinka naapurin lapset hakkaavat patteria.
Siivoat huoneen päivässä, mutta ikäväsi ei valmistu ikinä,
pata kauden kasviksista, koti ilman laitoja, olet aina tervetullut
uneeni, valuu hiekkaa silmistäsi. Tänään kukaan ei nuku,
paitsi kaksi miestä pressun alla kaupan edessä.
Kuvittelen heidät toisiinsa kietoutuneena, toisella on isän kasvot.
Nousemme kukkulalle, vedestä, viinistä ja kyyneleistä läpimärkinä.
Minulla on viisi minuuttia aikaa kertoa kaikki ennen kuin esirippu aukeaa
ja kertoja astuu esiin.
Hänen sanansa ovat viisikymmentä tulppaania sinkkisangossa
kaksi kimppua kympillä täyttä vautia eteenpäin,
kaikki mikä on kerran alkanut.
Jossain siellä kaukana sinä teet historiaa,
silmät vuotavat verta, päivä kirjoittautuu mieleesi kukkivina kirsikkapuina.
Kolme ruokalajia juomineen, mitä me tiedämme simpukoiden seksielämästä,
Valtava vyöryy päälle spiraalimuodostelmassa, massasilmukat
kutevat syvissä vesissä. Tähän kohtaan iskee salama,
alkueläintuotanto käynnistyy, mutta olemme löytäneet lääkkeen sitä vastaan.
Voi sinä onneton, sanoo Iokaste.
Nousemme saarelle, vedestä, viinistä ja kyyneleistä läpimärkänä.
Uppoava laiva pulputtaa hetken ennen vajoamistaan, mitä ottaisit mukaan?