Jykevät hiekkakiviset kehämuurit nousevat vedestä      lumopuu linnan pihalla kuuntelee viimeistä päivää nimetön lintu juoksee veden pinnan rikki       pommikasvit räjähtävät samaan aikaan laskeutuvat portaat kiipeävät pyhiinvaeltajat paljain polvin kontaten      vieras puhuu kuin joutsen kylpee vauvanammeessa     ui selälle ja menettää pohjan      ilmasto lämpenee kasteen jälkeen hiljainen seurue nousee ylös järvestä kuin nainen käy supistusten aikaan polvilleen etukumaraan asentoon      putkista liukenee rautaa lumopuun mukana sukupuuttoon kuolee valkoinen kukka ja sininen lintu      kellarin täyttyessä tornit voivat pahoin ja ampuma-aukkojen hengitys tihenee      mangrovejuurakko herättää orapihlaja-aidan satavuotisesta unesta