Kasvukipuinen maa
Ensimmäiseen karjalan mäntyyn pysähtyvä korpikunta
Kämmensyrjällään konttaavat ripset
krapula, ruostuva sammal, hämärän tuoksu
Tunturisudet täytettynä huomisella mullalla
keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006
Vaellus
lauantaina, joulukuuta 16, 2006
Ehtoopala
Voimakasasteinen kohina korvissa,
sohvalla sataa pitkä ilta,
jugurttia rusinoita multaa mustikkamehua.
Sadattelen luutulla koko asteikon,
mikä kehvelin kashikoi nämä väritkin...
Tervehdin esikartanon ovea,
sovitan hymyä syvään.
torstaina, joulukuuta 14, 2006
Prinsessasatu
Hankkia häkävaroitin, hönkäillä siihen, herätä ulinaan
Välähtää joka toinen sekunti ja olla olemassa
Imeä pattereista virta, piipittää
joka toinen minuutti, saada kulkulupa,
lupa hengittää ilmaa, jota he
Kiinnittää turvaketju etteivät pääsisi enkeleiksi
Puhaltaa mittariin toisenkin puolen satua
(Keskustelua huonon runon kriteereistä...)
salaisuus sai siivet
koska se halusi lentää pois
kirjesalaisuus paloi paloi poroksi
ja kyyhkynen päätyi paistiksi
turhaan etsit salaista kastikereseptiä
jonka itse kirjoitit sydämeeni
(...runotorstaissa. Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että huono runo on mahdottomuuskuvio. Runouskäsityksistä on moneksi, kiitos luojan. Taiten huonoksi tehty voi kääntyä itseään vastaan eli mainioksi. Yrittäessäni kirjoittaa ympäripyöreätä tönkkösuolattua sanaa huomasin, että perhana, tätähän minä teen ja riemastuin, oi herkkua. Eli tekevätkö esim. turhat sanat ja kaamea lauserakennus huono runon vai (vain) keskeneräisen. Ei kai keskeneräisyys ole huonoa vaan kehityskelpoista, usein ainakin. Minä-sinä- sydänveri(kin) on autenttista sydänverta jne. Rakkausrunot kunniaan. Entä lasten runot. Huonoja vai ihania. Riippuu siitä, tietääkö lukija kirjoittajan ikää. Eli höh. Ei huonoja runoja olekaan, eihän.)
maanantaina, joulukuuta 11, 2006
Emotusta
Päivä antaa kättä, paljastaa poskensa,
ojentaa kohti pyytää hyvää,
taputa minun mahaa äiti,
tänne mahtuu vielä piparia,
äiti minä kasvan isoksi,
minusta kasvaa piippupuu.
Hiekkalaatikolle putoaa tähti taivaalta tai parvekkeelta,
tähdet lapsi laittaa suuhun,
sakarat kimpoilevat äidistä santaan.
Kiitos kiltti naapurin setä
siellä kuusia kerroksia korkeammalla,
kiitos näistä keltaisista kasvoista.
Kärsitkö piparin puutteessa,
tilaanko netistä amerikoista joulua tuoksupumpussa,
vai tarjoilenko äidin kädestä lumilapiolla sinisen,
huomenna postissa punaisen?
ämpärillisen tupakan tumppeja,
ikuisuuksiin rajan taa kunnes hiekka on hiekkaa, lumi lunta,
ja puutarhan sirpaleet kasvavat kanelia.
Jos jaksan poimia tähdet tähdet.
sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006
Toistuma
Lastani ette rytmitä,
hän sanoo katajanmarja paikkana hampaassa.
Oksien tango on askelissaan saumaton,
tuuli kasvattaa sädettä,
kuljettaa auringon kristalleina rantaan. Särkyvää.
Kuusikko soittaa sydänaamua,
hengitys on tuore, odotus kaltainen,
puhuri parastaan taivuttava.
Keinua huomiseen, keinuttaa koppaa,
antaa kopasta keinun
nousta ja nousta, ei koskaan
laskea tähtien mättäiden määrää.
Hän luottaa metsään, metsä lapseen, lapsi metsän lapseen.
Kultainen käpy kopsaa kapalon.
Lupasiko tanssin jäävän
viimeiseksi varmuudeksi,
antoiko kävyn olla.
Seireeni virittää kuusen latvassa kannelta,
mustarastaan ääni haiku,
nimetön ääni, koska lapsi ei osaa vielä kysyä
mikä lintu se on kun se on sydäntä.
Hän lupaa, viimeinen,
viimeinen tanssi, lupa antaa
silmät, korvat kaiken mikä lainaa.
Kristalli kasvaa kiharaa,
laineet kantavat, kopassa peitossa.
Vastarannalla odotus
hiirenkorvainen koivikko.
torstaina, marraskuuta 30, 2006
vuoden aika
sadetakki ja koira
mummolla keuhkot ja tupakka
finaalissa kiiltävä katu
kovat natsaa vailla että ollaan viljaa
rauha ikuinen työmaa kaupungit talot romuttuvat vartijat
parkkipaikalla kesän viimeinen grillitys
kello kuusi jouluvaloissa kaikki hyvin
keskiviikkona, marraskuuta 29, 2006
Super Bossa Nova
Pojilla on pippeli ja tytöillä hissit. *
Pojat lentävät hissillä kuuhun, tytöt tähtiin,
sirpaleet satavat lumena maahan.
Räntänä jos päivä on huono.
Verenä ja maailman loppuna kun kuu on täysi.
Tyttöjen nimi on Mi Greeni,
jos nappulat eivät pysy paikoillaan jos
hissi on epäkunnossa ja pitää huutaa hiljaa:
Apurahajazz Super Bossa Nova!
Keltaista lunta ei saa laittaa suuhun.
Lapset jonottavat hiutaleita kielet ulkona.
(* Walter 3 vee.)
tiistaina, marraskuuta 28, 2006
Pelkääjän paikka
Myrsky, laineempi, hiuksin
Pimeä kapeampi valon pituinen
aalto läpi huoneen tunkematon
Hytti, peili, peilissä kasvot
Ei saa katsoa tuntea
ettei silmiin loitsua pirua
Pelkääjä myrskyä, pimeää
huonetta, elohopeaa, pakenevia
hiuksia kurkussa kaivossa
vedessä kuolleita
hopean edestä pikareista
mustunein ihoin hautunein huudoin
että tuuli kuluu
köydet katkeavat hiukset harmaantuvat
ennen kuin laiva uppoaa
pa. pe. la. li
Nokturnossa runopalapeli, johon annoin sanat. "kattaus".
Uusimmassa Käkriäisessä 4/2006 (Kotimaisen kirjallisuuden opiskelijain ainejärjestön Putkinotkon julkaisu) myös pari runoani.
perjantaina, marraskuuta 24, 2006
Navan pimeä piiri
Haarojen välissä metsä tai järvi
Vaara vaihtuu tunturiksi
Harju kääntyy maan selälle
Povella ovela koski laskee uomansa
Jäätyy kuin kohdunkaula kierukalle
Uni herättää märkänä
Horroksesta puskevat traktorit
Aallonharjat ratsastavat raunioille, rannoille hartiat
Pimeään sukeltavat silmät, isku vasten kalliota
Mustasta kipeä yö, ruoskana tähtien vyö
Helvetin kolun pakeneva seinä
keskiviikkona, marraskuuta 22, 2006
Päivän väri
Vuoden kierto on impulssi.
Veren kierto on.
Kuvallisesti täydellinen rytmi.
(Inspiraatiolle kiitos.)
kahden minuutin muistikuva
joki halkoo minut
joessa mätänevät ruumiit
ruumiilla kauniit kasvot, lapsellisen kauniit
joki halkoo minut elävältä
syö kuin nauttisi eilistä
odotan huomista
virtaavia kuvia
mykkää paljasta silmää, poskea
koskea, virtaavia peilejä
kasvoja hopeaa pintaa
syvää pintaa
joen kasvot elohopeaa
maanantaina, marraskuuta 20, 2006
perjantaina, marraskuuta 17, 2006
Huntu
Unohtaneet painaa minulle sanoja,
luukusta leijailee valkoista paperia, pitkää päivää
Anteeksi, emme tiedä kenellä on nälkä, kenellä kuume.
Anteeksi, lapsillanne on punaiset silmät ja valkoinen iho
Kaikki on totta mikä on
Kaikki kirjoitettu lipsahduksia
Annan veren paeta,
puristan nyrkkiä kynnet valkoisina,
seison leikin poikki
perjantaina, marraskuuta 10, 2006
tänään vierailulla muisti|kirja II
istuessa tekee pisimmät unet
ruukussa nukkuu tyyni kaunis
vanhassa huoneessa uusia leikkauksia
puun syyt vierivät pinnasta
ulos tuhkasta hiiltyvät sormet
soittakaa, eikä se ole viulun ääni eikä norsunluuta,
eebenpuuta, kultaa, sokeria minun kielelleni
joka on omena sanan sielussa,
sinfonia, saahan sitä sanoa sipuliksi,
jos se kukkii vaikka pitäisi nukkua
korva ei näe eteensä
pää sylissä nukkuva vanhus
(yhteistä luonnosta kuin lunta kera)
tänään vierailulla muisti|kirja I
taittelen paperista hiutaleen
vanhat kulmat kävelevät vastaan
porttikongissa raakkuva varis
lumen varjo varoo näkymästä
harja varttaa kirvestä
mikä on tämä vesi jota juon
luutia pois lumi, jää
kun taivaalta tulee lisää tähtiä
halkoa sakarat, sulattaa
jos olisi pieni vaahtera syksyllä
kurkussa on ihme sylissä jano
paluu veteen kun on metsässä
paluu aikaan, paluu taikaan
aivan varmasti kello taskussa
ollaan vain, hiljaisin henki
eikä ihmeitä pue hiljaisuus
(sanaankaan muuttamatta pilkkuakaan hauskaa oli, kiitos)
keskiviikkona, marraskuuta 08, 2006
Iltalaulu
lapsen sanat soittavat linnun korvaa
äiti peukaloliisaksi pienentynyt kuori
tuulen puhdas vartalo
pidä hetki sylissäsi läpi kolmen
kuun taivaan varjon tähden tähden
veen kiellon fosforoidun ruispellon
tiistaina, marraskuuta 07, 2006
Maalaus
Ennen vanhaan mummot olivat pieniä,
tallukkaat tallukkaita ja essut essuja,
musta mustaa, valkoinen valkoista,
ja kaikki mustavalkoista
Sillon ennen vanhaan, sano,
silmät olleet mustat hämähäkit
Kunnes sävyt väsyivät rajakiistoissa valmiiksi
ja kangas sai tomaattimehua juodakseen
Miltä värinen on maalattu omatunto,
kysyivät valveutuneet ja maksoivat teeveelupansa
Täyttivät vesivärinapit kaikilla mustan sävyillä,
noella, nuoskalla, kadulla, pilvellä
Tuhannen silmän levinnyt laveerattu harmaa
maanantaina, marraskuuta 06, 2006
tunne nimeä
kehyksissä puolet miestä
ying ei tunne nimeä
pimeä nostaa hatun yli
aurinko sähköistää kuun
kuun olkapäällä istuu norsu
toinen maailmansota ei ole vielä alkanut
puolikas rotta syö häntäänsä
tuuhea häkki
miehellä huulet
Näkillä juuret
kaivossa oudot kasvot
ying ei tunne nimeä
minulla ei ole
(koskematon. kanssa Valkoinen piste, pilkku)
riviä saa tuntuu
riviä saa tuntuu
lasi soittaa korvessa
hengitän syvällä vedessä
korvat jonossa
Panin huilussa
hengen ruumiin lauseeksi
pahainen peto pyh
hsst. hsst. hapsiainen
oletko tosissasi?
kuolen jos huilu soi
taidatpa olla!
(kanssa. koskematon.)
keskiviikkona, marraskuuta 01, 2006
Sotamaalaus
Olen tuulen muisti, meri ei minusta laske,
vain veri ja se mikä vuotaa kasvoista kasvoihin.
Alla breve
Pukeudun nuotiksi soittaa minut.
Hän osoittaa aksentin paikkaa, lyö avokämmenellä tahtia
pöytään polveen, polveen poskeen.
Norsunluu särähtää, soitin pakenee seinään,
irvistän onnesta osumasta.
Toinen toisensa käden jatke
toinen toisenkin kerran, kunnes olen mahdoton
soittaa ilman kaikua, ilman taukoa.
Saan rytmihäiriöitä, näen pyramideja,
muureja ja kiveen louhittujaa konserttisaleja.
Näen pakanoiden rakentamia kirkkoja
joiden urut kasvavat taivaaseen,
kasvavat ja sortuvat, sortuvat ja kasvavat
sammalta kuin vuosi tuhat sanaa.
tiistaina, lokakuuta 31, 2006
Hän piirtää mustekynällä jalkaan
sinne minne suomut eivät nousseet,
missä kutina on niin syvällä ettei kutsua kuule.
Hän ympyröi mustelmat, seuraa suonikohjuista kukille varret,
kääntää raskauden arvet sanoiksi,
lassoaa luomet hannunvaakunoilla
pelata aarretta, ristinollaa.
Polttaa neulan puhtaaksi,
rauhoittuu
(perkaus / puhdistus)
