perjantaina, marraskuuta 24, 2006

Navan pimeä piiri

Haarojen välissä metsä tai järvi

Vaara vaihtuu tunturiksi

Harju kääntyy maan selälle

Povella ovela koski laskee uomansa

Jäätyy kuin kohdunkaula kierukalle

Uni herättää märkänä

Horroksesta puskevat traktorit

Aallonharjat ratsastavat raunioille, rannoille hartiat

Pimeään sukeltavat silmät, isku vasten kalliota

Mustasta kipeä yö
, ruoskana tähtien vyö

Helvetin kolun pakeneva seinä


8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kolahti, kolahti, kolahti tämä runo!

sirpa kirjoitti...

kiitos juontajalle :)

savua kirjoitti...

Olet Lapin kulkenut.

sirpa kirjoitti...

Itseasiassa Itäisen Suomen vaara-maisemat.. :)

sirpa kirjoitti...

no joo. taitaapa siitä löytyä Neito kaikkine anteineen, etelästä pohjoiseen.

Anna kirjoitti...

Tämä oli hieno! Toimi ja jatkui loppuun asti. Ilman synkistelyä! Se on suomalaiselle vaikeaa kaamoksen kyseessä ollesssa.

Allyalias kirjoitti...

Minäkin tykkäsin.

sirpa kirjoitti...

Kiitos anna ja allyalias.

Kotimaisesta kaamoksesta on todella välillä vaikea löytää kauneutta, vaikka sitä se on, kunhan antaa itselleen tarpeeksi u n t a .