taittelen paperista hiutaleen
vanhat kulmat kävelevät vastaan
porttikongissa raakkuva varis
lumen varjo varoo näkymästä
harja varttaa kirvestä
mikä on tämä vesi jota juon
luutia pois lumi, jää
kun taivaalta tulee lisää tähtiä
halkoa sakarat, sulattaa
jos olisi pieni vaahtera syksyllä
kurkussa on ihme sylissä jano
paluu veteen kun on metsässä
paluu aikaan, paluu taikaan
aivan varmasti kello taskussa
ollaan vain, hiljaisin henki
eikä ihmeitä pue hiljaisuus
(sanaankaan muuttamatta pilkkuakaan hauskaa oli, kiitos)
perjantaina, marraskuuta 10, 2006
tänään vierailulla muisti|kirja I
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti