Nihil Interit verkossa

Runoyhdistys Nihil Interitin nettisivut ovat uudistuneet.

Tervetuloa Tuli&Savu nettiin

sekä runokuulolle lehden sivuille.

Ovesta valuu nyrkkipyykkiä,
pitkiä rikkinäisiä päivänpesukoneita,
kuravellissä hämmentyneitä
rukkasia, kaula-aukkoja, tikattuja päälakia.
Olen päässyt portille sairaalansiniset muovitossut jaloissa,
niin kuin se, joka mukulakivikadulla veti imuria perässään,
kantoi kissanpentua pipon alla,
palavaa kynttilää povitaskussa.
Olen liukastellut läpi kokorukkaisten lasten,
kaadetun pyykkikorin, silmäpakojen,
läpi myrskypilveen ammuttujen rakeiden,
körjannut pölypussit talteen, kehrännyt.
Olen kehrännyt niin kuin selkäni olisi kissaeläimen muisto,
niin kuin minä en sano minä en sano mitään,
neulon tulevalle villakoirista hahtuvahousut.

Tähdet vapisevat orvoksi   jätetyssä puutarhassa
Pakene putoava aurinko   polta syntymäkirkko
Kysyt kynsiviilaa   bemarin sydänöljy
Parvekkeella kuivuu poikalapsi

Ikävästä silta   minua sinussa
Hengitys hakkaa ilmaa   mitä emme sano
Olen alkuräjähdys   alkumerta maaemo ja kantaäiti
Loppuunsanottujen planeettojen lempeät simpukat


(edit 22.2. 20:40)

Ennustuska

On tämä särky, särky täällä hei!
Täällä silmien takana minä elän,
joka niemeen ja notkelmaan nostan siivet,
pastellinsävyisten soutuveneiden armadat,
ketterät tassut ja tulivoimaiset sanat.
On mökki, mökissä ukko ja akka, on noita. Onhan noita.
Alttoan villisorsan valitusta, lasken nuotista nuotan.
Saappaat hölskyvät suuresta suurta,
putoilevat matkan varsiksi,
piparkakuista sillan ruskoon illan,
pakahtuvat jo syntyessään missä
vuosikymmen on ysikymmen
prosenttisesti minä.

Muist olla

p o i k k i !

Aika

Vauvat ovat loppuneet

      Uinnin jälkeen juomme meren

Jokaisessa kellarikopissa syöttötuoli kasvattaa turkkia

      Rakasteltuamme syömme toisemme

Matkalla vähennän askeleista munasolut ja sorsat
Muistan siivoojaa tuoksuvilla vesillä

      Imevä höyrypesuri tappaa tehokkaasti myös koiperhoset

Miten onnelliseksi hän tekeekään unemme koneemme ja bonsaipuun

Minä, lapsi ja ikkuna

Se herää lelupäivään joka aamu. Joka aamu kamppaan sen lelupäivän, kompastun viimeistään ovella. Puran koloista kulmioita: pez-ukkoja ja legopyssyjä, rintataskussa rakkain pureskelluin pyörin. Kulmikkaat eivät pysy piilossa, suussa ei mikään, mikään ei riitä. Aamut vaihtuvat, seuraavat, peruuttavat, ikkunoita harittaa suuntiin ja takaisin. Helisevät toistensa päällä rikki, se laittaa sirpaleet suuhun. Harteikkaimmat kiipeilevät räystäskouruissa, koivuissa katseet, niin moneen kerrokseen että päivät eksyvät joka tapauksessa. Joka tapauksessa on risteys. Siinä me seisomme, äiti, lapsi ja ikkuna, katsomme ensin ja sitten ja sitten.

Puuron loppumisesta

Sääli korvia jotka yrittävät kuulla sisään,
sääli pahaa silmää, aamun tuimaa,
sääli eksynyttä mantraa.

Olet ansainnut kaiken mahdollisen onnen,

olet ansainnut kaiken koneen joka sinulle kuuluu olet ansainnut kai-

ken koneen, joka ansaitsee kaiken mahdollisen onnen.

Painat puukkoasi muoviasi vasten,
hankaat ilman särkyä täyteen.
Harakka keittää huttua.

Kiivi

Se kysyy miten monta kuoriaista mahtuu ruohon korrelle
ja kuulen heti väärin, ei se niitä keihästää halua,
nuuskaa huulen piiloon ahomansikkaa.
Vielä se on pehmeä, keinutan sitä niin kuin rinnalla keinuttaisin,
suljen sisääni silitän kivisen hedelmän pörröä,
annan aluskasvillisuuden rehottaa.
Kaukana kasvukipuava maa, raajoista kuoriutuvat monihuuliset.

Möykky

Olen etsinyt asentoa joka halkaisisi rinnan,
kehisi auki, kuorisi kunnes pieni olisi pieni.
Olen ollut kumarat pururadat, roikkunut muurin,
seinät, sängyt, kuntosalit, kangaspuut,
kaikki intohimottomat kaaret,
kuivaksi halkovat sormet,
kiinni halkovat holvit.
Että joku nostaisi kuten lasta kainaloista nostetaan,
kun sanot älä rimpuile ettei satu
ja lapsi tietää ettei se koskaan.
Kun jokainen auki päättyy nauruun.
Jonka vierestä heräät,
jonka sormet saavat.

Leikkiautoanalyysi

Tällä on pesä* loppu,
se on sitä muovailuvahaa.


Rasmus 2 v

. . .

* se on bensa sanoo tantantan.

Miten nopeasti huokaus on yksi

Aloitin kertomalla jotain unetonta äänestä
sohvien yöstä ja liikenteestä huoneiden välillä.
Miten tärkeää on tietää mikä seinä on kantava,
miltä kuulostaa posken toisella puolella,
mitä tuoksusta ajatellaan ja miksi
naapurin lapset ovat vielä ylhäällä,
lattia lainehtii,
miten nopeasti huokaus on yksi.

Palatessa taivas rakoili mutta ei pudonnut sentään harmaa
avasi reitensä valon tulla niin hyvä on hyvä,
ja lämmin on lämmin ja sininen ja niin edettiin
kunnes kalat oppivat puhumaan
vokaalimyrskyisten merten rantaviivat.

Kuinka kulta kalamaljassa merenneitojen
on aika kasvanut monta kaunista varvasta.

Kyyn eleet

poskipää kuuntelee ahvenen hengen sateenkaartelua
missä pintavetelä suomustaja huojuu sisään kaislamatosta

. . .

Kanssa Kristian.

Miksi yö nauroi

Kuka lohduttaisi äitiä,
jos kahvi on pahaa ja valo
nukkuu suurta tuntematonta valon unta

Kuka lohduttaisi, jos kahvi onkin loppu,
jos sinä
Jos yön sisälläsi ollut jäi yöksi sisään

Kynsiä kykeneville

Poikki! - taiteellinen kirjallisuustapahtuma

La 16.2.08 klo 11-17 Tampereen Työväen Teatterin vanhan puolen aulassa ja lämpiössä. Saman päivän iltana Poikki! -kirjallinen klubi Kellariteatterin ravintolassa klo 20-02.

Ei savua ilman tulta

To 29.2.08 klo 18 Pasilan kirjastossa. Tuli&Savu-lehti ja suomalaisen runouden paradigmanmuutos 2000-luvulla. Keskustelemassa runoilijat Miia Toivio, Teemu Manninen ja Olli Sinivaara, keskustelua johdattelee Jukka Koskelainen. Alustus: Miia Toivio. Järjestävät Suomen PEN ja Pasilan kirjasto.

Vesivärirokko

Kasvattaa kaktusta ilman muovia, noituutta.
Musta surma leviää, tänään oveen on piirretty punaisella.
Kirjarovioilla ja noitavainoilla on sama kaiku on käsien kaipuu.
Kuuntele kihelmöinti ihon alla,
paletista baletti,
kuule kirppusirkus, kuoleman tanssi, parinvaihtoleikit.
Kukkien kielellä se on sairas ja väritön,
mutta sarjoissa avosydän
leikkaukset ovat onnellisia alkuja.
Puremajäljet kasvavat umpeen viikossa,
mullan vaihto virkistää multaa.
Lapset maalaavat hangelle toistensa ääriviivoja,
sulautuvat lumikista tuhkimoon,
lumettomasta unettomaan,
värittävät ruusuin, aaloein.
Iästä riippumatta päässä riehuvat oudot luut,
kirjoittavat putkea,
salaojaa, kaukolämpöä.
Viimeinen pari saa asua piparkakkutalossa,
se on musta kuin kulta,
värityskirja uunista ulos.

Vuosia, putoilevia lautasia,
kovilla lapsilla kovimmat frisbeet,
kotkan poikasella kupru

otsassa ja jokin lävistetty

elin joka ei lähde.

Metsä

Ei varmaankaan ollut sattumaa, että heräsin hakkuuaukiolla.
Pään alla jotain, jonka olin lukenut paimenista.
Jos heräisin uudelleen ja kaivaisin horsman juuret,
jos antaisin karvojen kasvaa, ja lehdet.
Jos kuivaisin, jauhaisin, fermentoisin,
jos olisin lämmin.

Laituri

Maantien soraäänet, lenkkarit,
mustasta kirkuva maito.
Isän sylissä radio, sähköpilvi.

Pop-antiikki

Tuli&Savu 4/07 ilmestyi välipäivinä. Populaarikulttuuria ja antiikkia, suhdetta ja suhteettomutta, (väänte)lehteilevän numeron sisällys:

Runoja:
Teemu Manninen, Elegia Ironialle
Ville Romsi, Huomautuxia
Lauri Wuolio, Olemuksesi on salainen
Roo Ketvel, Nimetön laulu
Marko Niemi, Runoja

Rome is very Hollywood - keskustelu

3 luentaa nykyrunosta

Runoja:
Ray Fracalossy, suom. Lauri Wuolio
Philip Nikolajev, suom. Mikael Brygger
Antonella Anedda, suom. Riina Katajavuori
Tod Berrigan, suom. Aki Salmela
Ron Padgett, suom. Aki Salmela

Epigrammeja, suom. Aki Salmela

Hautarunoja, suom. Sampo Vesterinen

Jyrki Heikkinen, Sivuja

Arvostelut:
Vesa Haapala, Vantaa
Ville-Juhani Sutinen, Merkkihenkilön kuolema
Kari Saviniemi, Hevosen muisti
Miikka Mutanen, Mäkärä, särmä, hindustani
Aki Salmela, Work In Progress

Touko vs. joulu

Kloori kuivaa kyyneleet.

Käsi jonka hänelle annoit oli ryppyinen,
niin ryppyinen että kanjonit kallistuivat,
kade kuivasi pellot
ja lapset kysyivät mitä
eroa on ojalla ja salaisuudella.

Lasimaalaus

Kameleontti ikkunassa iskee silmää,
sinä olet lasia, sinä olet veitsi,
sinä olet veistetty,
säröjä tulvillaan koko ihana onnettomuus.
Matelija, pulkka, seimi,
asfaltti nauraa tipetipetap,
enkelit ovat muuttaneet kuralätäkköön,
jokaisessa kadunkulmassa kamera,
haaskoja, lintuja, biojätepusseja,
älä huoli, onni on,
onni on pesukone.
Minkä värinen on vasta syntynyt,
minkä värinen kuollut.
Olisitko hämmästynyt,
jos suihkusta syöksyisi verta,
jos heräisit liskon vatsassa,
ihon alla, värikartta peittona.
Maalaa fosforoidut kyynelkanavat,
ympäri kääntyvät silmät.

Nappikaupasta silmiä,
valmiiksi rasiaan ja nuolia täyttäjille.
Lasikantinen arkku nostetaan vitriiniksi seinälle,
lapset itkevät, isot poraa
kiveä, kivestä,
kutua, kudinta, Tuhkimolasta.