perjantaina, tammikuuta 04, 2008

Pop-antiikki


Tuli&Savu 4/07 ilmestyi välipäivinä. Populaarikulttuuria ja antiikkia, suhdetta ja suhteettomutta, (väänte)lehteilevän numeron sisällys:

Runoja:
Teemu Manninen, Elegia Ironialle
Ville Romsi, Huomautuxia
Lauri Wuolio, Olemuksesi on salainen
Roo Ketvel, Nimetön laulu
Marko Niemi, Runoja

Rome is very Hollywood - keskustelu

3 luentaa nykyrunosta

Runoja:
Ray Fracalossy, suom. Lauri Wuolio
Philip Nikolajev, suom. Mikael Brygger
Antonella Anedda, suom. Riina Katajavuori
Tod Berrigan, suom. Aki Salmela
Ron Padgett, suom. Aki Salmela

Epigrammeja, suom. Aki Salmela

Hautarunoja, suom. Sampo Vesterinen

Jyrki Heikkinen, Sivuja

Arvostelut:
Vesa Haapala, Vantaa
Ville-Juhani Sutinen, Merkkihenkilön kuolema
Kari Saviniemi, Hevosen muisti
Miikka Mutanen, Mäkärä, särmä, hindustani
Aki Salmela, Work In Progress

3 kommenttia:

Johannes Knektman kirjoitti...

Tuo uusin Tuli & Savu sai minut kehittelemään klassikkorunokonetta. Ei millään pahalla mutta mielestäni tällä kertaa pääosa lehdessä olevien suomalaisten kirjoittamien runojen... hmmm... runollinen
hyvyys
on pikaisesti arvioituna -13.

Runoilijaseurapiirit saanevat sydärin, mutta runouden hyvyyyskin on kvantifioitavissa, tai ainakin runouden huonous. (Sorgen)

Anonyymi kirjoitti...

Kuulun seurapiireihin enkä saanut sydäriä. Toki kaikki empiirinen aines on numeroitavissa. Mun mielestä kyllä osa Mannisen runoista oli hyviä. Toisaalta, modernin tuleekin olla negatiivista, ja kyllä "13" on hyvin kaukana täydestä nollasta.

Sirpa Kyy kirjoitti...

Mainiota ja ilahduttavaa, jos uusin Tuli herätti ajatusta ja sormiliikettä (viitaten myös jk:n runokoneeseen).

Huumorin todellisuus ja toisinpäin on vaikea aihe. Kritiikkiä vai mauttomuutta, ja mikä erottaa. Entä kysymys "anonyymin" modernista. Edelleen herkullista. Kysyä.