sunnuntaina, helmikuuta 03, 2008

Möykky


Olen etsinyt asentoa joka halkaisisi rinnan,
kehisi auki, kuorisi kunnes pieni olisi pieni.
Olen ollut kumarat pururadat, roikkunut muurin,
seinät, sängyt, kuntosalit, kangaspuut,
kaikki intohimottomat kaaret,
kuivaksi halkovat sormet,
kiinni halkovat holvit.
Että joku nostaisi kuten lasta kainaloista nostetaan,
kun sanot älä rimpuile ettei satu
ja lapsi tietää ettei se koskaan.
Kun jokainen auki päättyy nauruun.
Jonka vierestä heräät,
jonka sormet saavat.

2 kommenttia:

Vii kirjoitti...

Pitkästä aikaa teki mieli lukea runoa , hyvä että klikkasin tänne.

Sirpa Kyy kirjoitti...

kiitos vii. loit hyvää.