torstaina, lokakuuta 05, 2006

Kiertänyt kiinni minuun,
syönyt iholtani.
Miehen tie kuin vuoden kierto,
käärmeen kielen nahkan laukun,
juurillaan astuvan puun.
Ruukussa irtirevittyjen lehtien tuoksu.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Paljas, riisuttu, mutta myös salaisuuden jättävä. Käärmeen kieli hiukan säikyttää. Viimeiset kaksi riviä kruunaavat aterian. -h

Sirpa kirjoitti...

Kiitos kommentistasi hra Hoo. Näin aamutuimaan pelästyin itsekin käärmettä, mistä puuskasta luikertanutkaan mukaan... Kohtalonaan on todnäk ns. luonnollinen poistuma siinä vaiheessa, jos tai kun tekstin pätkä pääsee toiselle kierrokselle perattavaksi. Ehkä :)

Suojakänni kirjoitti...

Juurillaan miehen tietä astuva puu luo jyhkeitä mielteitä päässäni. Enkä mieti nyt enttejä tai semmoisia.

Tiheä, intiimi lause. Pidän näistä aina!

Anonyymi kirjoitti...

Tässä on jotain melkein loitsumaista: "käärmeen kielen nahkan laukun".